Joulusaunassa

Kiukaan kivet napsahtelivat, tuli kohisi pesässä ja loimotus valaisi saunan lattiaa. Lauteilla oli hämärää. Kynttilälyhty himersi keltaista valoa lepatellen. Kun isä heitti löylyä, kynttilän liekki kutistui melkein olemattomaksi, mutta kasvoi taas ja valaisi himmeästi kylpijöitä. Kaikki istuivat aivan hiljaa. Joulusaunassa ei saanut kovin isoon ääneen puhua, jotteivat joulutontut olisi säikähtäneet. Äiti ja isä istuivat lauteiden reunoilla ja Henkka Maukka heidän välissään.

Saunapolulla paloivat ulkotulet ja näytti kuin koko pihamaa olisi heilunut lepattavan liekin valossa. Jänis oli jättänyt jälkensä puhtaaseen lumeen. Se oli loikkinut omenapuulta päärynäpuulle, päärynäpuulta omenapuulle, mutta oli jättänyt puut rauhaan. Joskus, mutta vain joskus sen teki mieli haukata palanen hedelmäpuun makoisaa kuorta. Sillä kertaa sen maha oli ollut kupukelleri eli aivan täysi. Ehkä syynä siihen oli Henkka Maukan joulukuusen hakumatkalla metsän reunaan viemä porkkanakori.

- Isä. Miksi puput ovat talvella valkoisia, kysyi Henkka Maukka.

Isä selitti, että jänikset vaihtoivat turkkinsa värin talvella valkoiseksi siksi, koska lumikin oli valkoista. Ne olisivat paremmin suojassa, kun ne elivät koko ajan ulkona. Henkka Maukka oli hetken aivan hiljaa ja mietti.

- Pitääkö sitten vanhojen ihmisten pysyä suojassa, jatkoi Henkka Maukka.

Isä ihmetteli pojan kysymystä, mutta muisti sitten isoisän valkoiset hiukset ja naurahti.

- Se on vähän eri asia. Ihmisten hiukset muuttuvat valkoisiksi, kun ihmisestä tulee vanha. Joulupukillakin on valkoinen parta juuri sen tähden, että hän on ainakin kolmesataavuotias.

- Onpas se satavanha, ihmetteli Henkka Maukka.
- Mutta ei sitä ikä paina, kun kaikkien kotien kautta porolla porhaltaa.

Hiljaisesta joulusaunasta tuli äkkiä iloinen joulusauna, kun äiti ja isä nauroivat katketakseen pojan toteamukselle. Henkka Maukasta oli paljon mukavampi istuskella lauteilla iloisin mielin ja nauravin suin. Olihan joulu iloinen juhla, ja naurusta varmasti tontutkin tykkäsivät.

- Niin tykätään, kuuli Henkka Maukka iloisen äänen. Hän kipaisi nopeasti alas lauteilta ja juoksi saunan kuistille. Omenapuun takaa kurkistivat pienet, pakkasesta punaiset ympäripyöreät kasvot, iloiset silmät ja naurava suu.

- Joulu on tullut, tonttu kuiskasi.

Ja mitä ihmettä Henkka Maukka sitten näkikään. Metsänreunasta lähestyi hurjaa vauhtia suuri jänis ja sen selässä ratsasti toinen tonttu, jonka letit hulmusivat ja tonttulakki lepatti huimassa kyydissä.

- Hiiohoi, huusi tonttu.
- Hiiohoi, huusi jänis.
- Joulu on tullut, huusivat ne molemmat ja pysähtyivät omenapuun juurelle.
- Pidä kiirettä, Henkka Maukka. Joulupukki on pian täällä.

Vinon talon valkoiselle pihamaalle joulu tuli jäniksen nopeudella ja tonttuvauhtia. Henkka Maukka näki omenapuun takana kurkistelleen tontun hyppäävän tonttutytön taakse jäniksen selkään ja kaikki kolme katosivat yhtä nopeasti kuin olivat tulleetkin.

- Äiti ja isä, huusi Henkka Maukka.
- Joulu tuli omenapuun takaa ja jäniksen selässä ja nyt on kiire. Joulupukki tulee tuota pikaa.

Taivaalla tuikkivat tuhannet tähdet saati keltainen täysikuu eivät koskaan olleet nähneet sen iloisempaa poikaa kuin Henkka Maukka.

- Jopas saikin joulu töppöset alleen, tuumasi äiti.
- Töppösetpä hyvinkin, sanoi isä.
- Minun töppöset sai joulu alleen, isä jatkoi ja käveli hissuksiin saunapolkua paljaat varpaat pakkaslunta narskutellen.