Pussaan leikisti,
kun en todestikaan voi.
Halaan leikisti,
kun en oikeasti saa.
Rakastan - totta vieköön.
Jälkikirjoitus: Oletko ajatellut, että Romeo ja Julia olivat vähän toisella kymmenellä olevia teinejä, jotka vannoivat ikuista rakkautta. Ja hätäpäissään riistivät hengen itseltään, kun riitelevät vanhemmat eivät heidän rakkauttaan hyväksyneet. Monesti olen miettinyt, olisiko sittenkin kannattanut molempien pysähtyä kuin kissat hiirenkololle kärsivällisesti odottamaan aikuiseksi kasvamista. Hmmm. Vaan eipä sitten olisi tuotakaan tarinaa teattereissa itkettäväksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti