Olen nyt muutaman viikon ollut hyvin hiljaa ihan vain siksi, ettei minua ole kiinnostanut mikään. En ole jaksanut innostua mistään epäkohdasta tai EU:sta - en ylipäätään mistään, mikä tätä maailmaa tai maata tai minua itseäni vaivaa. Enkä siitäkään ole halunnut ääntä pitää, mikä on oikein hyvin. Olenpahan vain ollut. Ja taidan jatkaa sitä olemista vielä tovin.
No. Eilen kuulin mielenkiintoisesta tutkimuksesta, jonka mukaan kiroilu auttaa ihmistä monin tavoin. Olipa tehty semmoinenkin testi, että olivat ihmiset ihan vapaaehtoisesti laittaneet kätensä jääkylmään veteen ja ne, jotka olivat kiroilleet, olivat voineet pitää kättään vedessä pidempään. Perkele. Mikäs tuo nyt on. Tarvitseeko tuollaista nyt erikseen tutkia. Kautta aikain on suomalainen mies tiennyt, että sata kiloa saa laittaa painoa nokkiin ja jo on PERKELE, ettei se siitä nouse. Eikä tuohon liity mitään taikaa, vaan se on pelkkää fysiikkaa.
Tehdäänpäs koe. Työnnä suvikelillä nuoskalunta kolalla kinoksen päälle ja sano: "Fy fan." Siihen jää kola ja lumi kinoksen alle. Mutta kyyristä sitten hartiat ja jännitä lihakset ja päräytä: PERRRRKELE!" Jo vain nousee vetinen lumi ja taipuu kolan aisa, ja kovin saa korkea penkere olla, jolle lumi ei nouse. Selitys tuolle on hyvin yksinkertainen. Fy fan ei kiristä ihmislihasta ollenkaan. Se vaan suhiseen huulten välistä kuin vaivainen vihellys. Kun taas perkele jännittää jokaisen lihassäikeen ja pidättää hapen keuhkoissa ja antaa voimanponnistukseen aivan uutta tehoa.
Ei se suomalainen sisu niin ihmeellinen asia ole. Yhtä perkelettä se on. Kokeile vaikka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti