Tapasin pitkästä aikaa vanhan tuttavani, joka on jo kauan asununut Etelämerellä pienen pienessä saaressa ihmissyöjien keskuudessa ja oppinut heidän tavoilleen niin ilossa kuin surussa, niin kiihkossa kuin kärsimyksessä. Niinpä sitten kysyin häneltä jo pitkään mieltäni vaivannutta asiaa.
- Miten ihminen käyttäytyy, kun se laitetaan pataan kiehumaan?
- No se vähän riippuu tilanteesta ja vuodenajasta. Mutta minäpäs kerron sinulle mielenkiintoisen asian. Viime talvi oli meillä Etelämerellä hyvin kylmä, vaikkei sitä kovin moni todeksi usko. Pakkasta oli yli kolmekymmentä astetta niin, että kaislahameet jäätyivät ja iloinen kilinä soliskeli pitkin saarta. Mutta siihenpä ne ilot sitten jäivätkin. Rannassa oli vesi hileillä eikä oikein tarennut pesullekaan mennä. Mutta ihmisiä silti syötiin, kun kerran ihmissyöjiä ollaan.
Tuttava piti pienen tauon kuin olisi tuumannut asioita.
- Kolmasosa elämästä on mukavaa, toinen kolmasosa on joutavaa ja se viimeinen meneekin surressa vähäpätöisiä, melko vähäpätöisiä ja...hm...kovin murheellisiakin asioita. Aivan sama se on padassakin. Kun joskus saamme oikein mukavan ihmisen syötäväksemme, on meillä aikaa kaksi kolmasosaa rupatella hänen kanssaan niitä ja näitä. Mutta viime talvena kaikki oli toisin. Vesi oli jäistä ja kun siihen asetteli ihmisen porisemaan, aluksi oli niin kylmä, että hampaat löivät loukkua. Kohta vesi lämpeni ja elo kävi hauskaksi ja kertoili siinä avoimempi ihminen hauskojakin tarinoita lämpimikseen. Vaan kohtapa jo vesi kuumeni siihen pisteeseen, että loppui nauru ja höpötys ja alkoi se vihoviimeinen valitus. Aivan se on kuin täällä Häggmannin kahvilassa - eipä sen kummempaa.
Niin lähti vanha tuttavani ja jätti minut pöytään yksin miettimään. Matemaattista on ihmisen elo niin padassa kuin padan ulkopuolellakin. Kolmasosa palellaan, kolmasosa lämmitellään ja kolmasosa paistutaan monenlaisessa murheessa. Miten tasasivuisia nuo kolmiot ovat, riippuu vain vähän ihmisestä ja aika paljon monesta muusta. Näin se on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti