Höpökieltä ja pilkunnussintaa

Suomen kieli kehittyy. Jes! Aivan pienellä efortilla saamme helposti kiinni uusimmista virtauksista ja selvitämme mystisen salakielen valtakielien sekamelskasta. Toinen jes!

Viikonloppuna katselin jääkiekon ystävänä Suomen jääkiekkomaajoukkueen kaikki Karjala-turnauksen pelit ja opin taas monta uutta fraasia. Niitä heittelevät ammattiselostajat Oskari Saaren ketjussa kuin kylväjä siementä, ja nuo fraasit alkavat itää ja levitä kuin harmillinen hukkakaura.

Kun pelaaja filmaa (ensimmäinen uusiofraasi), hän yrittää myydä (toinen uusiofraasi) jäähyn tuomarille. Ja jos tuomari uskoo pelaajan filmauksen, hän ostaa (kolmas uusiofraasi) sen ja puhaltaa jäähyn. Itse asiassa pelaaja ei lainkaan filmaa, vaan hän näyttelee tulleensa kaltoin kohdelluksi.  Tuossakin tapauksessa kiekollisella pelaajalla on ennen kaltoin kohtelua ollut eforttia päästä vastapuolen pelaajasta eroon. Hän on siis nähnyt vaivaa oman suorituksensa eteen niin kuin oletan kaikkien pelaajien pyrkivän juuri tuohon vaivannäköön.

Samainen Oskari formulakisoja selostaessaan vähintään kerran näkee eeppisen ohituksen.  Hän tarkoittanee sillä mahtavaa, kun kaikki ohitukset eivät voi olla elämää suurempia spektaakkeleita. Lieneekö juuri Oskari syyllinen siihen, että melkein kaikki asiat ovat eeppisiä. Olen kohdannut eeppisen pika-aterian, joka sisältää hampurilaisen ja ranskalaiset sekä pahvimukillisen limonaadia. Minusta se ei ole kovin eeppinen eikä syleile maailmaa ainutlaatuisesti.

Ikoni on ortodoksien pyhä kuva. Ikonin edessä rukoillaan, katsotaan lampukan liekkiä ja rauhoitutaan. Ikoni ei ole tietokoneen tai puhelimen näytöllä oleva pikkukuvake saati hampurilainen. Muuan maailmanlaajuinen nakkikauppa väittää, että jokin sen hampurilaisista on ikoni. Aina mainoksen nähtyäni sanon saman asian ääneen: ”Se ei ole ikoni. Se on pulla, jonka välissä on jauhelihapihvi.”  Ikoni ja hampurilainen ovat hyvin kaukana toisistaan, vaikka ne pitävätkin yllä elämää.

Televisio näyttää meille sisustus- ja remonttiohjelmia, joissa kohtaamme mitä erilaisimpia maailmoja. Kun suunnittelijat valitsevat seinien värejä  tai lattioiden materiaaleja , saamme ihailtavaksemme värimaailman tai lattiamaailman. Ei sanota, että talo on kauniin värinen, vaan sen värimaailma on kaunis. Kun menemme ruokakaupan lihaosastolle, siellä avautuu kokonainen makkaramaailma. Vau.

Bisneseliitti eli kaupallista koulutusta saaneet ovat kehittäneet myös oman kielensä, jolla hämärretään tai omissa toiveissa nostetaan asian arvostusta maarajasta asiakastiskille. Yleisesti on käytössä kirjainlyhenne BtoB. Mitähän se käytännössä tarkoittaa? Ne ei se tarkoita mitään. Kuvitellaan käytävän kauppaa yritykseltä yritykselle, mutta tekoälystä huolimatta suurin osan kaupankäynnistä on vielä ihmisten välistä kaupankäyntiä. No nyt siihenkin on sitten keksitty PtoP, piitupii eli persoonien välinen kaupankäynti. Sitähän se aina on ollut. Eivät oravannahat ole vielä tähän päivään mennessä itsestään liikkuneet yritysten välillä.

Autokauppiaat eivät enää päätä kauppaa, vaan he klousaavat. Kun viimeksi olin ostohousut jalassa (varsin höpsönassuli tapa ilmaista autokuumetta), ilmoitin heti kauppiaalle: ”Tätä kauppaa ei klousata, vaan se tehdään.” Eikä minulla muuten ollut ostohousut jalassa, vaan aivan rehelliset boot cutit olivat ne.

Poliitikot ja monet muutkin (asia)kirjoja lukeneet piiloutuvat mitä erilaisimpien narratiivien taakse. He ovat ehkä unohtaneet, miten tärkeää on lavapreesens. Onneksi voimme kuitenkin jokainen koinata oman, persoonallisen tapamme ilmaista iloamme tai tuskaamme myös tästä suomen kielestä, suomenkielisestä tavasta osoittaa oman tahtotilamme. No niin justiinsa.

 

 

Hannu Hartikainen, Visiitti Kalajokilaakso 15.11.2024