Mitä jäbä riidaa

Viisitoistavuotislahjaksi pyysin isosiskoltani Kahlil Gibranin kirjan Profeetta. Sisareni opiskeli siihen aikaan Tampereella, ja siellä oli sen verran maineikas kirjakauppa, että oletin kirjan sieltä löytyvän. Löytyikin. Myyjä oli kertonut nuorten tyttöjen kovin innokkaasti lukevan Gibrania. Kun sisareni kertoi ostavansa kirjan pikkuveljelleen, myyjä oli hieman hämmentyneenä sanonut vain: ”Aaaaaa.”

”Lukeminen kannattaa aina”, sanoi myös Jörn Donner. Olen oppinut olemaan hänen kanssaan samaa mieltä. Toisen ihmisen ajatusten näkeminen paperilla kiihottaa mielikuvitusta, saa karvat nousemaan pystyyn, liikuttaa, vihastuttaa, naurattaa, hekumoittaa, virkistää, joskus vituttaakin, mutta aina se vaikuttaa.

Olen antanut itseni jostakin kumman syystä  lukea, että mielipidevaikuttajaksikin kerrottu Teemu Selänne ei ole lukenut yhtä ainutta kirjaa kannesta kanteen. Häntä ei lukeminen ole koskaan kiinnostanut eikä hänellä ole ollut siihen omien sanojensa mukaan kiinnostuksen puutteen lisäksi aikaakaan. On pitänyt pelata jääkiekkoa. Olen kuullut toisenlaisistakin jääkiekkoilijoista, jotka käyttävät melkein kaiken vapaa-aikansa lukemiseen ja itsensä sivistämiseen.

Mutta miksi juuri tästä maitoa juovasta, lukuinnottomasta Teemusta on tullut niin tärkeä mielipidegeneraattori, että jopa presidenttipeli piirsi laudan uusiin muotoihin. Kun Teemu kertoi kautta rantain vieroksuvansa Haaviston homoutta, koko uutta presidenttiä valitseva valtakunta vavahti. Toki tuo mies vaihtoi homoajatuksensa ikärasismiksi, mutta niin kuin aina tällaisissa möläytyksissä, vahinko ehti tapahtua. Joku salaliittouskovainen saattaisi kehitellä ajatusta hitusen eteenpäin. Ovathan Suomen jääkiekkomaajoukkueen Jalonen, Stubbin tukiryhmän vetäjä ja Teemu kenties hyviäkin kavereita. Kaikki tämä on ollut luettavissa lähes jokaisessa Suomessa ilmestyvässä iltapäivä-, päivä-, keskipäivä-, viikko-, kuukausi- ja aikakauslehdissä. Eikä aikaakaan, kun kirjakauppoihin ilmestyvät vaalimuistelmat ja –päiväkirjat kaikkien lukuhaluisten luettaviksi ja teemujen karsastettaviksi.

Teini-iän kirjalahjani on minulla edelleen tallessa niin kuin ovat kaikki muutkin saamani, ostamani, osin myös lainaamani ja itse kirjoittamani kirjat. Joka päivä muistan jonkin lukemani asian, ajatuksen, mietteen, faktan ja joka päivä saan ainakin mielessäni lainata lukemaani oman elämäni tapahtumiin.

Suuri onni avusti minua muutama päivä sitten tulemaan isoisäksi, died’oiksi. Kun nuorena poikana luin libanonilaisen filosofin ajatuksia, olin vielä niin lähellä lapsuutta, ettei minulla ollut vaikeuksia ymmärtää hänen sanojaan. ”Sinun lapsesi eivät ole sinun lapsiasi. He ovat itseensä kaipaavan elämän tyttäriä ja poikia. He tulevat sinun kauttasi, mutta eivät sinusta, ja vaikka he ovat sinun luonasi, he eivät kuulu sinulle. Voit antaa heille rakkautesi, mutta et ajatuksiasi, sillä heillä on heidän omat ajatuksensa.” Nyt voin alkaa ymmärtää asian myös isovanhemman näkökulmasta.

Rakas lapsenlapseni. Kysy joskus minulta, mitä jäbä riidaa. Vastaan, että sinulle luen aivan kaikkea kunnes opit itse lukemaan.

 

Hannu Hartikainen, visiitti Kalajokilaakso 8.3.2024