Kun ihminen pyrkii lisääntymään, se hakeutuu sukukypsän lajikumppaninsa seuraan ja alkaa pitkän ja haastavan soidinmenon ja kosintarituaalin. Jos lähettyvillä on kilpailevia yksilöitä, ääni pitää korottaa muitten yli, jos vartalon mitta ei nosta päätä muita korkeammalle. Ääntä voidaan myös madaltaa ja kehua kirjavin sanakääntein vastapuolen ominaisuuksia, ulkonäköä, ajatuksen juoksua tai vaikkapa vaatetusta, jos ei olla nudistirannalla tai yleisessä saunassa. Kun sitten hetki koittaa, asetutaan kutakuinkin rauhallisesti suvunjatkamisasentoon ja monin eri keinoin varmistetaan hedelmöittyminen ennen kuin aamu sarastaa, jos kosiomenot ovat iltasella tai yön varhaisina tunteina alkaneet.
Toisenlaiset ovat aikeet kanilla, tuolla veikeällä jäniksen sukulaisella. Kun uros näkee tai ehkä paremminkin haistaa mahdollisen sukupuolikumppanin, se vikkelästi käy toimeen ja nopein elkein saattaa tiettäväksi, että sukua on jatkettu. Onhan toimitus ohi nopeammin kuin vastaanottava puoli ehtii asiaa tajuamaankaan. Ja koska me kaikki asian varsin hyvin tiedämme, kanin suvunjatkamiskyky on ilmiömäinen ja ilman tarttuvia tauteja se olisikin jo peittänyt koko maapallon pehmeään ja varsin elävään kaninkarvaan.
Istuin ystävien kanssa rantaterassilla ja yhdessä ääneen ihmettelimme, kun lähimaillakaan ei näkynyt yhtä ainutta kania. Aloimme pohtia syytä tuohon kanittomaan alueeseen. Niin kuin ihmisissä, myös kaneissa on varsin huolimattomia yksilöitä. Ihminen saattaa unohtaa avaimensa tai rahansa toisten housujen taskuun, kahvinkeittimen kiusallisesti päälle koko kesälomaksi tai jopa lapsen tai kotieläimen kuumaan autoon suljetuin ikkunoin. Miten siis lähes järjetön kani ei voisi olla omalla tavallaan huolimaton ja huoletonkin.
Pitkällisen ja järjellisen pohdinnan kautta tulimme siihen tulokseen, että oli syntynyt geeniperimän kautta huolimattomien kanien yhteisö, joka kutistumistaan kutistui, vaikka se yrittikin yrittämästä päästyään lisääntyä ja täyttää Särkilahden rannat. Niinpä monet nuoret kaniurokset naaraan nähtyään kävivät kiivaasti sukupuoliseen asiaan, mutta eivät kiireessä ehtineet tarkistaa osumatarkkuuttaan. Elämäniloissaan ja kesäillan kiihkeissä tunnelmissa osasivat nuo vikkelät eläimet sekaantua ainoastaan naaraan peräpään turkikseen eikä siemen koskaan löytänyt kohtuun asti kaniksi kehittymään. Ja kun nuo nuoret sitten muutaman vuoden sisällä olivat varttuneet aikuisiksi ja kanien katsannon mukaan peräti vanhuksiksi, ei kärsivällisyyttä ja vuosien saatossa herännyttä huolellisuutta enää palkittukaan, vaan ketterästi loikkivat kanimummot apilan perään vatsojaan täyttämään harmaaviiksisistä uroskaneista mitään piittaamatta.
Näin kutistui vähitellen Särkilahden ennen niin vilkas kanikanta olemattomiin ja kuoli vähitellen kokonaan pois. Asui kuitenkin kylässä varsin taitavaksi tunnettu kirvesmies, joka onnistui kasvattamaan häkissä komean kanipesueen. Huolellisena miehenä hän rakensi häkistä niin hyvän ja varman, ettei yksikään kani siitä karkuun päässyt eivätkä rantojen vielä elossa olevat vanhapoikajussit niin ollen päässeet itsekään häkkiin taitojaan koettelemaan. Ja kun kylästä muuttivat ihmiset pois, piti kirvesmiehenkin lastata omaisuutensa muuttoautoon ja lähteä kauas pois kasvattamiensa kanien kanssa. Niin loppui Särkilahden kanikanta lopullisesti eikä sen koommin ole yhtäkään pitkäkorvaa rannoilla nähty. Kanit olivat siis ennen, mutta toisin on nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti