Tankaa ja tankotanssia

Poika oli viisitoistavuotias ja tahtoi sisareltaan joululahjaksi Kahlil Gibranin Profeetan, mystisiä kirjoituksia sisältävän runollisen teoksen. Kun sisko meni lahjakirjaa ostamaan, hänelle kerrottiin nuorten tyttöjen niin kovasti tuosta kirjasta pitävän ja sitä innolla lukevan. Kun sisko kertoi ostavansa kirjan pikkuveljelleen, myyjä oli hämmästyneenä ihmetellyt, lukevatko pojat muutakin kuin seikkailukirjoja.

Aina, kun näen jonkun nuoren kulkevan omaa polkuaan muista välittämättä, tulen hyvälle mielelle. Koen hänessä rohkean ja ennakkoluulottoman, älykkään ihmisen, joka on oman visionsa ja päämääränsä lumoissa eikä tahdo välittää muiden ihmettelystä tai jopa pilkanteosta. Jonakin päivänä hän nousee omalle korokkeelleen ja hänestä sanotaan:"Minä tunnen tuon."

Mitä erilaisemmiksi valinnat käyvät, sen kapeammiksi käyvät myös polut. Lavealla ja tasaisella tiellä on helppo ja mukava astella. Jotkut puhuvat jopa mukavuusalueesta, kun puhuvat valmiiksi auratuista ja selkein viitoin merkityistä teistä. Mutta kun nuori valitsee kapean ja kivisen polun, karavaani pysähtyy ja koirat alkavat haukkua. 

Katsoin elokuvan Miss Farkku-Suomi, joka pohjautuu Kauko Röyhkän samannimiseen romaaniin. Siinä erilainen nuori kulkee oman punkkipolkunsa vessanpöntössä pestyin, mustiksi värjätyin hiuksin aina menestyksen posliinilavuaarille asti. Hiekkaa hampaisiin ja keppejä rattaisiin heitellään pitkin matkaa, mutta kun menestys on juuri tuloillaan, ilmestyvät hyvät kaverit taputtamaan selkää: ”Minä tunnen tuon.”

Kun Kuotesahon Markus pukeutui ensimmäisen kerran naisen vaatteisiin, oma isä käänsi päänsä syrjään. Mutta kun Markus meni toisen kerran isälleen esittäytymään, tämä antoi jo alkeellisia meikkausohjeita: "Miksi sitä punaväriä pitää ohtaankin levittää?" Tuohon Markus vastasi vain, että isä voisi maalata oman otsansa vaikka vihreäksi. Nyt Markuksen tie on hivenen leventynyt kapeasta romuliikkeen kaitaleesta korkokengin kuljettavaksi kinttupoluksi. Mies ei omasta mielestään ole mitenkään erilainen, vaan kaikki muut ovat hänen mielestään erilaisia. Perjantai-videot ovat monille tuttuja ja perkelettä hokevaa miestä on kaitakatseisimmankin helppo pitää hyvänä jätkänä, joka uskaltaa olla reilusti ja koruttomasti Markus.

Ihminen ei tahallista pahuuttaan tee asioita toisin kuin muut, vaan omasta halustaan, vietistään ja mielenlaadustaan nainen voi vetää ylleen painitrikoot tai mies pukeutua kukkamekkoon tai minihameeseen, meikata kasvonsa vaikka partaiseen naamaan, kirjoittaa runoja tai tanssia vaikkapa tankotanssia. Ja Kuotesahon Markuksen sanoja lainaten voi todeta: ”Vittuako se kenellekään kuuluu, mitä toinen tekee.”