Käveleskelin joulukaupan käytävillä ja katselin kirkkaanvärisiä tavaroita. Tontut pötköttelivät myyntikoreissa ja odottelivat ostajaansa. Ihmiset penkoivat koreja, siirtelivät tavaroita ja etsivät sopivaa joululahjaa kuka kenellekin.
Ohitseni käveli touhukas pikkupoika, ehkä neljän tai viiden vanha. Hänellä oli aivan selvästi jokin tietty tavara etsinnässä.
- Äiti. Minä haluaisin herätyskellon.
Pojan katse ei aivan ylttänyt myyntikorien tasolle ja hän varvasteli nähdäkseen, oliko kenties sopivia herätyskelloja kaupan. En malttanut olla virittämättä keskustelua pojan kanssa.
- Etkö sinä sitten herää ilman herätyskelloa?
Kysymys pysäytti pojan hetkiseksi aivan kuin hän olisi punninnut, oliko kysymys hänelle tarkoitettu. Poika jatkoi kurkotteluaan ja vastasi minulle kuin ojentaen.
- Herään minä, mutta ihan miten sattuu.
Aloin tutkia hyllyjä tarkemmin, josko olisin löytänyt sieltä herätyskellon. Olisin ostanut sen tuolle sanavalmiille pojalle joululahjaksi. Harmillista, ettei kelloa löytynyt, mutta uskon joulupukin tuon toiveen kuulleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti