perjantai 3. marraskuuta 2017

Hen sole mies eikä mikhän

Olen ollut kasvattamassa sukupolvea, joka häpeää tasa-arvo verukkeenaan omaa sukupuolisuuttaan ja haluaa olla vain henkilö.  Saksan kielessä on kolme sukua, sukupuolta: der, die ja das. Der on maskuliini eli miespuolinen, die taas feminiini eli naispuolinen ja kolmas, das merkitsee neutria eli sukupuoletonta, suvutonta.  Englannissa mies on he ja nainen she, ja ruotsalaiset erottavat miehensä ja naisensa pronomineilla han ja hon. Mutta koska ruotsalaiset ovat vuosisatoja olleet kateellisia suomalaiselle, sukupuolettomalle hän-pronominille, ovat hekin alkaneet virallisesti hennittelemään.

Hen on sukupuolineutraali eli jos ei haluta puhua henkilöistä naisina tai miehinä  tai sukupuolen määrittely aiheuttaa ongelmia tai tieto ei ole asian yhteydessä tarpeellinen, on henkilö silloin hen.
Koska olen mies, naiset ovat minulle maailman ihanin asia. Ja uskon monien naisten ajattelevan aivan samalla tavalla käänteisesti. Se on tämän maailman pelastus, sillä jos niin ei olisi, maailma eläisi ilman ihmistä. Sanotaan Jumalan luoneen ihmisen omaksi kuvakseen eli Aatamiksi Jumala ihmisen loi. Vaan kuinkas kävikään? No niinhän siinä kävi heti alkuunsa, että Aatamilla ilmeni halu olla mies. ”Naisen puutetta”, ajatteli Jumala ja tarttui Aatamin kylkiluuhun. Tuli siis luoduksi mies ja nainen ja niin oli hyvä.

Kun naiselle ja miehelle syntyy lapsi, se on joko tyttö tai poika. Pojasta kasvaa mies ja tytöstä nainen. Joskus käy myös niin, että tyttö haluaakin olla poika ja pojasta olisi mukavampaa elää oma elämänsä tyttönä ja myöhemmin naisena.  Se on varsin luonnollinen elämän kulku, koska me kaikki olemme hyvin erilaisia ja ainutkertaisia. Uskon monien kokevan ruotsin kielen hen-sanan loukkaavana. Voiko ihminen olla tasapuolisesti aivan kokonaan sukupuoleton? Osoitteleeko puhuja sormella jotakin ihmistä kutsumalla häntä sanalla hen?  Eikö hän tiedä, kenelle puhuu, kun on olemassa myös vaihtoehdot han ja hon.

Liikennemerkkejä ollaan uudistamassa sukupuolineutraaleiksi. Ei enää haluta, että isä kulkee jalkakäytävää tyttärensä kanssa tai suojatien ylittää miestä muistuttava hahmo.  Miksi sukupuolen tunnustaminen ja tunnistaminen koetaan epätasa-arvoiseksi. Eikö kuitenkin ole kysymys vain ihmisestä, miehestä tai naisesta. Eikö juuri se osoita suurinta tasa-arvoa, että hyväksytään oma sukupuoli olipa se sitten der, die tai das eikä pelkästään das?

Suomen hän-pronomini on tasapuolinen ja tasa-arvoinen. Olen oppinut tuntemaan Suomen sekä naisten että miesten maana enkä koskaan ole ajatellut eriarvoisuutta sukupuolten välillä. Kun päiväkodeissa alettiin puhua tyttöjen ja poikien asemesta vain lapsista, minusta tuntui kuin ihmiset häpeäisivät omaa sukupuoltaan tai eivät enää ymmärtäisi heteen ja emin merkitystä saati siittiön ja munasolun sukupuolisuutta. Mitä pahaa niissä on? Minä vaan kysyn.

Ei kommentteja: