Desantti takapihallasi – ISIS ikkunasi alla

Katson työhuoneeni ikkunasta suoraan torille. Torin laidalla istuu kolme nuorukaista, suomalaista syntyperää arvatenkin. Poikien jaloissa on auki revitty olutpakkaus ja jokaisella pojalla on aukaistu tölkki janoisilla huulilla. On aamupäivä ja on koulupäivä ja on työpäivä, mutta näillä nuorilla miehillä on vapaapäivä, kouluton päivä, työtön päivä. Heillä on luultavasti vielä koti, jossa isä ja äiti odottavat. Mutta tulevaisuuden suunta näyttää jo epävarmalta, kun humala on hakusessa arkiaamuna pikkukaupungin keskeisimmällä paikalla. Pikkuhiljaa nuo nuorukaiset varttuvat miehiksi, alkoholisoituvat – ja unohtuvat säällisen elon ulkopuolelle.

Viranomaiset ovat luomassa Suomeen järjestelmää, jossa maahan palaavat ISIS-taistelijat ohittaisivat kantaväestön asunto- ja sosiaalipalvelujonoissa. Suomesta on radikalisoitunut ääri-islamistisen ISIS-järjestön taistelijoiden joukkoon lähes sata ihmistä, suurin osa nuoria miehiä. He ovat lähteneet luomaan maailmaan ankaraan sharialakiin perustuvaa, hyvin ahdasmielistä yhteiskuntaa.

Nuo nuorukaiset ovat siis vannoutuneet ajamansa asian erinomaisuudesta niin paljon, että hylkäävät Suomen tappaakseen ja murhatakseen toisinajattelijat heille täysin merkityksettöminä. Heidän ainoa päämääränsä on olla mukana rakentamassa ääri-islamistista maailmaa, johon kuuluu mm. hyvin jyrkän ja armottoman sharialain tai pikemminkin sen väkivaltaisen tulkinnan pilkuntarkka noudattaminen. Kun sitten jihad alkaa maistua puulta tai väkivaltainen kuolema pelottaa, halutaan palata takaisin Suomeen. 

Suomen kansalaisina tai kaksoiskansalaisina heillä on oikeus palata vihollisensa kotiin. Mutta kukaan ei voi tietää, mitä noitten nuorukaisten rikkirevityssä mielessä liikkuu. He ovat ammattisotilaita ja ovat oppineet ampumaan ja tappamaan ja tekemään pommeja ja myös räjäyttämään niitä. Onko heillä oikeus palata vihollismaakseen katsomaansa paikkaan, vai pitäisikö heidät työntää johonkin ääri-islamistiseen maahan, jonka lakia ja ideologiaa he ovat olleet väkivalloin levittämässä maailmaan? Onko heillä oikeus Suomen kansalaisuuteen?

Jos suomalainen sotilas olisi lähtenyt talvi- tai jatkosodasta vihollisen riveihin, ei häntä olisi otettu täällä veljenä saati edes ihmisenä vastaan. Hänet olisi joko teloitettu tai tuomittu vankilaan. Hän olisi ollut ilman muuta vakoojaakin kelvottomampi Suomen kansalaiseksi. Miksi sitten tämän päivän Suomi on valmis ottamaan vihollissotilaansa vastaan ja järjestämään hänelle kodin, koulutuksen ja toimeentulon ja laittamaan nämä kotoperäisten ongelmanuorten, asuntoa ja sosiaalitukea tavoittelevan tavallisen, rauhaa rakastavan kansalaisen edelle? Minä vaan kysyn.