tiistai 7. helmikuuta 2017

Moraalin alennusmyynti eli periaatteen sikapäivät

Olen oppinut tuntemaan ihmisiä, joille kaikki paha on tapahtunut historiassa, mutta mitään pahaa ei enää tapahdu. Olen noista ihmisistä huolissani, sillä heillä ei ole moraalia. He ovat selkärangattomia eilisen huokailijoita ja haudoilla itkijöitä. He voivat matkustaa pitkiäkin matkoja vain nähdäkseen paikan, jossa on tapahtunut jotakin todella raakaa tai julmaa. Nuo ihmiset kykenevät itkemään haamuille, mutta eivät näe haavoittunutta saati hengiltä ammuttua vieressään.

Kun natsit ajoivat miljoonittain ihmisiä keskitysleirien polttouuneihin, se satuttaa myös näitä eilisen murheen arkunkantajia. He kulkevat portista sisään ja pidättelevät hengitystään, pyyhkivät näkyvästi kyyneleensä ja kauhistelevat suuria silmälasikasoja, kenkäläjiä, luita ja hiuksia, jotka on leikattu kuolemaantuomituilta vähän ennen julmaa teloitusta ja polttamista. He katsovat äänettöminä avoinna ammottavia uuneja, joihin juutalaiset ja mustalaiset ja homot ja lesbot ja vammaiset tai jollakin muulla tavalla systeemille haitalliset tai vahingolliset ihmiset heitettiin häviämään savuna ilmaan ja tuhkana pelloille ja saippuatehtaille.

Kun lentokone on laskeutunut, matkustaja pyyhkii viimeisen kyyneleensä ja astuu kotimaan kamaralle. Se on se maa, johon hän on syntynyt ja joka perimässä  kuuluu hänelle eikä kenellekään muulle. Kun hän nostaa matkalaukkunsa hihnalta ja kävelee autollensa, hän astuu samalla nuhteettomaan nykyaikaan, jossa palavan ruumiin kitkerää hajua hän ei enää haista. Kotimatkalla hän voi poiketa ostoksilla hakaristilipulle kunniaa tekevän kauppiaan alennuspäivillä, lukea, mitä vittua sitten haluaakaan lukea, katsoa asema-aukion pahoinpitelyvideon moneen kertaan myös hidastettuna sekä tilata vastarintaliikkeiden verkkokaupasta hupparin kylmien iltojen lämmöksi.

Oikeastaan en haluaisi tuntea noita ihmisiä ollenkaan. Lienen heistä kuitenkin suotta huolissani, sillä heillä ei ole moraalia eikä selkärankaa uskoa tai ymmärtää, että historia toistaa juuri heidän kautta itseään - aivan kuin jääpuikot kasvavat sellaisten asumusten räystäisiin, joita ei viitsitä tai ymmärretä tilkitä.

Ei kommentteja: