tiistai 11. lokakuuta 2016

Fämilijuttuja

Kuljeksin kaupungin keskustassa ja katselin ihmisiä ja näyteikkunoita. Poliisiauto oli pysähtynyt kävelykadulle ja kaksi poliisimiestä kantoi autoon syysaurinkoon väsähtänyttä miestä. Nuori poika, arviolta kuusitoistavuotias katseli puhelintaan, kun toinen samanikäinen nuorukainen tarttui häntä olkapäästä ja komensi.

- Kävele siinä vierellä, saatana.

Puhelinta katsellut poika lähti kävelemään toisen rinnalla ja yritti vielä keskittyä puhelimeensa.

- Kävele nyt saatana siinä vierellä, sanoi toinen.

Kysyin komentelevalta nuorukaiselta, miksi hän puhui niin rumasti.

- Se on mun veli.

Kysyin, saiko veljelle puhua rumasti.

- Tää on fämilijuttuja.

Tapasin noin tuntia myöhemmin tuon saman komentelijan vaateliikkeessä. Hän puhui puhelimeen kovalla äänellä.

- Saatanan maahanmuuttajapaska. Mulla menee sun kans hermot.

Olin todistanut aivan vierestä kiusaamista ja ihmisen alistamista ja ala-arvoista kielenkäyttöä enkä tehnyt asialla yhtään mitään, koska se ei minulle kuulunut. Niin päätin parissa sekunnissa ja jatkoin vaateostoksiani. Ostin tummansinisen villapaidan, kun olin illalla menossa ravintolaan syömään eikä tilaisuus vaatinut pikkutakkia saati pukua. Fämilijuttuja.

Ei kommentteja: