Suomalainen muovileluvalmistaja Plasto hakkaa mennen tullen ylikansalliset autojättiläiset ja monet muutkin muovin kanssa elantoaan hankkivät yritykset. Se todistin taas kädestä pitäen vapun aikaan, kun kiireessä piti saada konepyörään virtaa.
Plasto-lelua on lähes mahdoton saada rikki vetämällä, puristamalla, lyömällä, puremalla, melkeinpä millä keinolla tahansa. Se kestää kulutusta, käyttöä, aurinkoa, vettä, pakkasta, mitä vain. Onko Plasto ainoa yritys maailmassa, joka saa muovin kestämään?
Aamulla varhain hyvin kylmän yön jälkeen yritin saada moottoripyörän käynnistymään. Kankea öljy oli jähmettynyt eikä pieni akku jaksanut antaa tarpeeksi virtaa starttimoottorille. Niinpä jähmeästi pyörähdellyt moottori kulutti nopeasti kylmästä kohmeisen akun. Tarvittiin lisävirtaa ja sitä oli tarjolla kahden auton akun verran pihassa. Aukaisin konepellin ja huomasin akun olevan muovisessa rasiassa. Niinpä vappuaamun kiihkossa repäisin muovikotelon kannen auki ja iloisesti pirisivät lohkeilleet muoviosat ympäriinsä. "Saranat" eivät kestäneet aueta, vaan katkesivat kuin niitä ei olisi edes tarkoitettu kestämään. Mikä valta maailmassa teettää muoviosia, jotka eivät kestä ripeän ihmiskäden hellää kosketusta saati tavallista käsittelyä. Miksi autoista rikkoutuvat muoviosat niin helposti, vaikka vankkaa ja taipuisaa muoviakin osataan tehdä? Miksi leluille vaaditaan kestävyyttä, mutta aikuisille saa muovista tehdä mitä vain katkeilevaa ja lohkeilevaa ja värinsä päästävää sekundaa. Ja mikä ikävintä tässä kelvottoman muoviosan tapauksessa usein on, uuden ja rikkimenneen korvaavan osan hinta on kuin se olisi tehty laadukkaasti kosketusta kestäväksi tuotteeksi.
Lainaan tähän Matti Näsän kuolemattoman lausahduksen:"Mua ei huvita oikein mikään."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti