Sain aamusella Häggmanin kahvilassa ensikäden tietoa, että pappien palkkaamisesta maaseutuseurakuntiin ja miksei kaupunkeihinkin on tullut suuri ongelma. Jos ei ole pappeja, tyhjästä on paha nyhjäistä. Ja jos on pappeja, saattaapi seurakunnalla olla rahavarat niin vähäiset, ettei ole varaa palkata pappia seurakuntalaisista huolta pitämään.
Hammaslääkäreiden vaikeaa työtä helpottamaan keksittiin jokunen vuosikymmen sitten nopeasti koulutettava ja pienempipalkkainen hammashoitaja, nykyisin suuhygienisti, joka hoitaa hampaita pinnalta käsin. Häntä ei ole koulutettu varsinaisesti hoitamaan hammasta, vaan ennaltaehkäisemään suuritöinen hammashuolto, paikkaukset, korjaukset, poistamiset, juurihoidot... Ja lääkäreiden rutiinitöihin, vaikkapa nuhaiselle reseptilääkkeen kirjoittamiseen lisäkoulutetaan sairaanhoitajia, joiden ammattitaito riittää varmasti tunnistamaan tavalliset arkisairaudet. Miksi ei siis papillekin hankittaisi avuksi kevyempää pappisversiota, kevytpappia, joka hoitaisi hautaukset tai kasteet tai vihkisi pariskunnan onnelliseen avioliittoon. Raskaampi versio kappalaisesta kirkkoherraan hoitasi kaikki hallinnolliset ja yliopistotasoisen koulutuksen vaativat tehtävät ja huolehtisivat varsinaisen sananjulistuksen syvemmin tiedoin ja koulutuksen tuomin taidoin. Saisivat näin köyhemmätkin seurakunnat paimenensa kasaan ja lapset kasteelle ennen kuin kävelemään oppivat sekä vainajat säällisessä ajassa haudan lepoon. Eikä tarvitsisi ihmisten susipareina verottajalle tai huonommassa tapauksessa lakimiehelle selitellä niitä ja näitä, kun olisi kevytpapin signeeraama vihkitodistus näyttää todisteeksi yhteisestä elämäntiestä.
PAIKKOJA AVOINNA:
Kevytpapin virka Kuhmoisten seurakunnassa
Virkaan edellytetään ammattikorkeakoulutasoista kevytpapin tutkintoa.
Aiempi kokemus ei ole välttämätön, sillä Kuhmoinen kyllä kevytpapin kasvattaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti