Kosto on suloinen

Ajoiko äiti
sinut ulos pakkaseen?
Vai miksi olet
niin kovin tyly sille,
joka kävelee sisään?

Miltä hätä näyttää?

Älköön kukaan luulko, että haluan pakolaisia Suomeen. Ei heitä kukaan halua mihinkään. Siksi olisikin paljon parempi, jos maailmassa ei sodittaisi tai eripurailtaisi niin suuressa määrin, että ihmiset joutuvat kaiken sen vihan alta lähtemään karkuun vieraille maille toisten ihmisten autettaviksi ja ylenkatsottaviksi. Mutta kun on kaksi tai useampi eripurainen rintama, syntyy siitä usein ensin käsikähmä ja sitten aseellinen konflikti, johon kaikki eivät halua osallistua koskaan eikä missään.

Amerikkalaisissa elokuvissa taistellaan aina isänmaan puolesta, vaikka oltaisiin toisella puolella maapalloa. Isänmaan etu kutsuu vaikka tietämättömänä kaatumaan sellaisten vankkojen ja oikeiden asioiden takia, joista ei itse tiedä mitään. Suomessa oli talvisota, jota kukaan ei kyseenalaista. Kun vieras vainooja tunkeutui vapaaseen ja rauhalliseen maahan, sitä piti puolustaa ase kädessä, jos muu ei auttanut. Mutta silloinkaan ei aivan kaikilla ollut isänmaata. Parikymmentä vuotta aiemmin se oli verisesti otettu pois omia oikeuksiaan perääviltä surmaamalla koko suku, sisaret ja veljet, isät ja äidit. Oli vain musta tyhjyys ja ainutkertainen, avuton yksinäisyys. Osa taisteli siitäkin huolimatta, osa lähti syystä käpykaartiin. Oli oikeus ilmaista mieltä, mutta jos karkumatkasta kiinni jäi, seurasi taas kenttäoikeus ja armoton, arvoton kuolema.

Nyt pakenevat Syyrian ja Irakin sisaret ja veljet, isät ja äidit, pojat ja tyttäret tuntematonta vihollista. Koska vain voi oman kotioven taakse tulla asemies ja vaatia astumaan hänen etuaan puolustamaan tai sen puolesta hyökkäämään ja tappamaan, tuhoamaan ja raiskaamaan. Koti, uskonto ja isänmaa: näistä ei voi valita. Koti voi olla tänään oma, huomenna jonkun muun asemapaikka. Uskonto on aina jommalla kummalla rintamalla väärä ja sen takia ammutaan vastakkaisilta puolilta hiekkasäkkien takaa tai kavalasti katolta käsin. Isänmaa on diktaattorin käsissä eikä ole mitään halua sen oikeuksia puolustaa. Ei ole kahden rintaman sotaa, oikean ja väärän, hyvän ja pahan rintamaa, vaan kuka tahansa voi olla vihollinen. Joka eilen oli naapuri ja ystävä, voi tänään olla vihamiehistä tulisin.

Millainen ihminen tahtoo karata ristitulesta? Millaiselta suomalainen haluaa pakolaisen näyttävän? Pitääkö hänen olla likainen ja huonoissa vaatteissa, tukka takkuisena ja likaiset kasvot kyynelten juovittamina? Pitääkö hänen pelokkaana pälyillä ja anoa armoa, kun astuu bussista ventovieraalle maalle? Pitääkö hänen kumartaa jokaiselle vastaantulijalle ja anoa armoa astua sisälle sateesta. Voiko hän pukea aamulla herättyään puhtaat ja siistit vaatteet ylleen, leikkauttaa hiuksensa siistiksi ja ajella partansa päivittäin? Pitääkö hänen piilottaa kaikki mukaansa ottamat kultakorut, vai voiko hän ylpeänä kantaa niitä sormissaan? Pitääkö hänen haista pahalle, ulosteelle ja märälle syysilmalle, vai voiko hänen ihonsa tuoksua puhtaalle ja hyville hajuvesille? Pitääkö hänen hampaidensa olla mustat ja risaiset vai voiko hän hymyillä leveästi ja iloisesti valkoisin hampain, kun hän tapaa ystävällisen ihmisen?

Millaiselta pakolaisen pitää näyttää, että hänellä varmasti on hätä? Pitääkö hänen näyttää kerjäläiseltä, vaikka hän ennen pakomatkaansa oli vielä hyvin toimeentuleva lääkäri tai osaava opettaja tai ahkera maatyöläinen, joka sai peltonsa kasvamaan ja tuottamaan? Pitääkö pakolaisen laittaa päällensä kuluneet, risaiset vaatteet, vaikka hänellä on taloudellisesti mahdollisuus itse hankkia vaatteensa ja pitää itsensä puhtaana viikkokausien, kuukausien tai vuosien pakomatkan aikana? Katsooko kuolemanpelko pankkitiliä? Tekeekö se siististä ihmisestä likaisen ja vieroksuttavan?

Kuolemaa pelkää varmasti jokainen, joka haluaa elää ja iloita ainutlaatuisesta elämästä. Joka ikinen ihminen haluaa itselleen ja läheisilleen hyvän, rauhallisen ja turvallisen elämän. Hätä ei lue lakia. Hätä ei ymmärrä likaisia hiuksia, ei myskin tuoksua. Hätä ei kunnioita saati pelkää risaisia vaatteita sen enempää kuin juhlapukuakaan. Hätä on ihmisen sisällä, pelko on syvällä sydämessä. Kuolemanpelkoa haluaa paeta niin rikas kuin köyhäkin, jokainen, joka kiihkeästi kaipaa itselleen uskoa, toivoa ja rakkautta, kotia, uskontoa ja isänmaata.

Mitä vittua.

Mitä vittua.
Se on suden ulvahdus
mustassa yössä,
hukka villaturkissa
katrasta johtamassa.

Villieläimen mieli

Vesilintua
ei haittaa, vaikka sänky
on litimärkä.
Villieläimen mieli
ei murru murinasta.

Sota ja sananvapaus

Aseen piippuun ei
uskalla mies katsoa.
Perhe hajoaa
täälläkin, kun myrskysää
keikuttaa avutonta.

Aamun odotusta

Kohisten kääntyy
maapallo pimeää päin
eivätkä näe
terävimmätkään silmät
meren mustaa aaltoa.

Kevytpappina Kuhmoisten seurakunnassa

Sain aamusella Häggmanin kahvilassa ensikäden tietoa, että pappien palkkaamisesta maaseutuseurakuntiin ja miksei kaupunkeihinkin on tullut suuri ongelma. Jos ei ole pappeja, tyhjästä on paha nyhjäistä. Ja jos on pappeja, saattaapi seurakunnalla olla rahavarat niin vähäiset, ettei ole varaa palkata pappia seurakuntalaisista huolta pitämään.

Hammaslääkäreiden vaikeaa työtä helpottamaan keksittiin jokunen vuosikymmen sitten nopeasti koulutettava ja pienempipalkkainen hammashoitaja, nykyisin suuhygienisti, joka hoitaa hampaita pinnalta käsin. Häntä ei ole koulutettu varsinaisesti hoitamaan hammasta, vaan ennaltaehkäisemään suuritöinen hammashuolto, paikkaukset, korjaukset, poistamiset, juurihoidot... Ja lääkäreiden rutiinitöihin, vaikkapa nuhaiselle reseptilääkkeen kirjoittamiseen lisäkoulutetaan sairaanhoitajia, joiden ammattitaito riittää varmasti tunnistamaan tavalliset arkisairaudet. Miksi ei siis papillekin hankittaisi avuksi kevyempää pappisversiota, kevytpappia, joka hoitaisi hautaukset tai kasteet tai vihkisi pariskunnan onnelliseen avioliittoon. Raskaampi versio kappalaisesta kirkkoherraan hoitasi kaikki hallinnolliset ja yliopistotasoisen koulutuksen vaativat tehtävät ja huolehtisivat varsinaisen sananjulistuksen syvemmin tiedoin ja koulutuksen tuomin taidoin. Saisivat näin köyhemmätkin seurakunnat paimenensa kasaan ja lapset kasteelle ennen kuin kävelemään oppivat sekä vainajat säällisessä ajassa haudan lepoon. Eikä tarvitsisi ihmisten susipareina verottajalle tai huonommassa tapauksessa lakimiehelle selitellä niitä ja näitä, kun olisi kevytpapin signeeraama vihkitodistus näyttää todisteeksi yhteisestä elämäntiestä.

PAIKKOJA AVOINNA:

Kevytpapin virka Kuhmoisten seurakunnassa

Virkaan edellytetään ammattikorkeakoulutasoista kevytpapin tutkintoa.
Aiempi kokemus ei ole välttämätön, sillä Kuhmoinen kyllä kevytpapin kasvattaa.