Kenen joukoissa seisot?

Vaalit on käyty, edustajat valittu, puolta on pidetty ja joukoissa on seisty. Suomen kansan enemmistö, yli 70 prosenttia on ollut varmasti jotakin mieltä. Loput ovat hekin olleet jotakin mieltä, mutta eivät ole nähneet tarpeelliseksi nousta ylös seisomaan minkään aatteen tai ihmisen puolesta. Ymmärrän heitä. Tässä maailmassa on hyvin vaikeaa olla samaa mieltä minkään ryhmittymän kanssa varsinkaan, jos oma mieli on hitusenkaan empaattinen tai tuntee sympatiaa ihmisyyttä kohtaan.

Kaikkien puolueiden edustajat tunsivat vaalien alla syvää sympatiaa vanhuksia kohtaan ja jokainen oli vuorollaan hyvin järkyttynyt vanhusten hoidosta tai sen puutteesta. Mutta kaksisataa kansanedustajaa on kovin pieni joukko vastustamaan suurta liikekoneistoa, jonka päätoimi on kerätä rahaa ja jakaa sitä avokätisesti vapaaehtoista lainaa vastaan. Lainaksihan osakkeenomistajat ovat rahansa antaneet ja ottavat sen pois silloin, kun parhaaksi näkevät. Jos vanhus tai mikä tahansa muu hyödyke ei tuota tarpeeksi, siitä luovutaan ja etsitään uusi ja tuottavampi kohde - joukko, jossa seisoa ja menestyä.

Koska rajat ovat ainakin vielä toistaiseksi auki, täältä voi vapaasti lähteä mihin tahansa maailmankolkkaan oman asiansa puolesta seisomaan. Nuoret idealistit pakkaavat laukkunsa ja lähtevät kuka tienaamaan leveämpää leipää tai hankkimaan parempaa koulutusta, kuka ase kädessä taistelemaan aatteensa puolesta asiaan millään tavoin liittymättömiä ihmisiä vastaan. 

Sodat eivät enää ole sotia pelkästään sotilaiden kesken, vaan katalia hyökkäyksiä ennalta arvaamattomiin kohteisiin.  Pommit viritetään sinne, missä niillä saadaan eniten huomiota ja tuhoa, ei sinne, missä on kuviteltu, sotaisa vihollinen. Voiko jonkin ideologian puolesta tappaa lapsia tai räjäyttää matkailijoita taivaan tuuliin? Tai voiko sotilas sattumanvaraisesti ampua mieltään osoittavien ihmisten sekaan tietämättä, kuka kypärään osuneen kiven heitti tai tunnistamatta, kuka tuossa metelöivässä massassa seisoo kenenkin joukoissa? Tai voiko metelöivästä joukosta ampua täysin tietämättä, kuka luodin tielle sattuu?

Entäs sitten, kun omat joukot sortuvat ja ihminen huomaakin seisovansa aivan yksin. Juha Sipilä myönsi vaalitappionsa, mutta peitti pettymyksensä rentoon hymyyn. Hänen elämältään ei mennyt pohjaa pois, vaikka oma väki osin hylkäsi. Valta vain vaihtui taustavaikuttajan rooliin eikä sekään liene vähäinen saati yksinäinen. 

Suomalainen ISIS-vaimo, Sanna lähetti Syyriasta koti-Suomeen äidilleen viestin, että hän haluaa palata kotiin. Mutta hänen hymynsä tai kyyneleensä eivät kerää sympatiaa tai herätä empatiaa. Kotiovi ei aukea, rajat pysyvät kiinni, mihin tahansa hän ikinä tahtoisikaan päästä. Sannan joukot sortuivat, kun aseet riisuttiin, pommit purettiin, lapset ja ystävät haudattiin. Maailma hylkäsi aatteen takia taistelleen ja aatteen joukoissa seisoneen.  Suren hänen kohtaloaan, mutta hänen aatteensa puolesta en soisi kenenkään seisovan.

Rukous

Rakas Jumala.
Ethän vain koskaan anna
mun tulla rikkaaks.
Rikkaus veis multa kaikki
suuret unelmat, haaveet.

Heliumia

Painavan hetken
viimesekunneissa on
heliumia.
Se kantaa räntäsateen
läpi aurinkorantaan.

Olavi Virtaa

Olavi Virta veti pientä moottorivenettä autonsa perässä.
Naapuri tuumasi: "Virta venhettä vie."

________


Jouluna Olavi Virran perhe tanssi joulukuusen ympärillä. He muodostivat yhdessä Virta-piirin.

________


Olavi Virran auto oli pysähtynyt tienvarteen ja konepelti oli ylhäällä. Laulaja itse oli nukahtanut takapenkille. Ohikulkija katsoi takapenkillä nukkuvaa Virtaa ja konepellin alla häärivää miestä.

- Näyttäis olevan Virta lopussa.
- Ei kun syyläri vuotaa.

________

Kolme vanhusta seisoi tanssilavan edessä, kun Olavi Virta oli juuri lopettanut esityksensä. He huusivat yhteen ääneen:

Vielä Virtaa.

________

Nuoren naislaulajan puhelin soi keskellä yötä.

- Kulta. Joko olit nukkumassa?
- Vielä on Virta päällä.

________

Nuori poika ojensi tanssipaikan pihalla pariskunnalle Olavi Virran mainoslehtisen.

- Jaha. Olet siis Virran jakaja.

________

Dallapé-orkesterin kitaristi tunkkasi keikkabussia, kun rengas oli puhjennut.

- Annas, Virta avain.

________

Olavi Virta unohti, harvinaista kyllä laulun sanat kesken esityksen eikä enää päässyt lauluun mukaan. Bruno Laakko hämmästyi kovin.

- Nyt on Virta lukossa.

________

Olavi Virta lauloi Lauantain toivotut-ohjelmassa.

- Nyt on Virta radiossa.

________

Dallapén soittajat olivat keikkamatkalla Nivalan Tuiskulassa ja ennen keikkaa järjestivät leikkimielisen juoksukilpailun viereisellä urheilukentällä. Selostajana oli nuori Niemelän Manna.

- Dallapén juoksu on kovin mollivoittoista, mutta nyt pyrkii Virta johtoon.

________

Olavi Virta pyrki kapakkaan melkoisessa myötäleessä. Portsari pysäytti laulajan ja tuumasi.

- Virta. Lähde kotiin nyt vaan.

________

Olavi Virta pyrki Dallapén solistiksi ja kävi koelaulamassa. Bruno Laakko kuunteli miestä tovin ja tuumasi.

- Virta. Paikka on sinun.

________

Dallapén keikka-auto hyytyi tielle ja vikaa etsittiin monissa miehin. Vasta Virta löysi sen.

________

Syvän meren rakkautta

Meren pohjassa
aivan pimeässä voi
kala kaverin
kohdata, rakastua,
tunteesta jakaantua.


Ihminen niin kovin mielellään romantisoi rakkauden omaksi keksinnökseen ja syvästi ihmettelee ja hämmästelee kaikkea luomakunnan hellyyttä, jonka kohteena tai lähteenä ei ole ihmisen hahmoa. Hymyilemme tilanteelle, jossa vaikkapa aasi ja kissa viihtyvät yhdessä ja osoittavat tunteita toisilleen. En yritäkään väittää, että kastemadot mullan läpi työntyissään tuntisivat vetovoimaista, intohimoista rakkautta toisiaan kohtaan. Mutta olipa tuo puoleensa vetävä mekanismi mikä tahansa, ei se ole ihmisen yksinoikeus.

Siksi meren pohjassa aivan pimeässä voi kala kohdata vetovoimaisen kaverin, tuntea jopa niin syvästi tuota löytöään kohtaan, että sanattomin sopimuksin laskee mätimunansa tai maitinsa ja antaa uudelle elämälle yhteisen mahdollisuuden. Tunteettomasti se ei tapahdu. Kun elämä saa mahdollisuuden, rakkaus on aina läsnä. Läsnä ei kuitenkaan aina ole ihminen.

Rajalinjalla

Pimeään yöhön
valo syttyi agentin
lamppuun loistamaan.
Taas tunkeuduttiin maahan,
kuljettiin rajan yli.

Ihmiskunta matkalla paratiisiin

Ilmastonmuutoksen suurin onnettomuus ihmisen kannalta on, ettei maailma ehdi nähdä oikeaa ihmiskuntaa. Ihmisen iäksi on arveltu ensin 25.000 vuotta ja löydösten mukana ikä on kasvanut 250.000 vuoteen ja nyt arvellaan ihmiskunnan iäksi jopa lähes kolmea miljoonaa vuotta. Tuona aikana ihminen on oppinut lisäämään hyvinvointiaan kaikkia muita luomakunnan jäseniä tavalla tai toisella syrjäyttämällä ja alistamalla. Eikä omakaan laji ole säästynyt - eikä varsinkaan se. Sodat kulkevat maitten yli säännöllisesti ja ainoa ero edellisiin on vain tuhovoiman kasvu ja voima.

Ihminen on tulen tekemisen oppimisen jälkeen vähitellen saastuttanut ilmakehää ensin itseään lämmittämällä, sitten ruokaa tekemällä ja lopuksi pelkkää ahneuttaan kaiken maailman tavaroita hamuamalla. Koska maapallolta ei ilmakehän läpi pääse mikään ulos avaruuteen, on tuo kaikki aikojen kuluessa kertynyt sakka ja kuona ja kauniisti sanottuna autere kertynyt saastuttamaan ilmakehää ja sitä kautta muuttanut auringon lämmön heijastumista maapallolle epäedulliseksi. Jäätiköt sulavat, kuumat tuulet puhaltavat ja tulvat huuhtovat ihmisen rakennelmia ja ihmisiäkin.

Kun Väino Linnan Tuntemattoman sotilaan Lahtisen kala nousi merestä maalle ja muutti Hietasen ahvenaksi ja jonkun toisen joksikin toiseksi kalaksi, alkoi ihmisen taival ensin ryömijästä nelijalkaiseksi ja viimein kaksijalkaiseksi kädelliseksi. Syntyi punaisia, keltaisia, mustia ja valkoisia ihmisiä. Ja nämä monenväriset ihmiset rakensivat kaupunkeja ja maita ja pystyttivät muureja ja kaivoivat vallihautoja, jotteivät toisenlaiset ihmiset olisi päässeet sisään. Ja kun toisenlaiset halusivat kuitenkin tulla sisälle, syntyi tappelu ja kahina ja lopulta sota. Ihmisiä lyötiin kuoliaaksi, jotta tila saatiin omaan käyttöön. Lopulta keksittiin ottaa kättä pidempää avuksi ja tilan valloittaminen kävi entistäkin kätevämmin.

Kun eristäydyttiin, piti keksiä oma kieli, jota muut eivät ymmärtäneet. Ja niin täyttyi maapallo mitä monivärisimmistä ihmisistä, jotka puhuivat satoja, tuhansia eri kieliä. Toisia kieliä puhuvia ihmisiä oli enemmän kuin toisia ja usein enemmistö kävi vähemmistön kimppuun ja valloitti tältä maat ja ihmiset ja pakotti valloittamansa ihmiset puhumaan omaa kieltään.

Näin kulki historia: koottiin väki kansaksi ja nimettiin maa ja kieli, piirrettiin rajat ja valloitettiin ja koottiin taas väki uudeksi kansaksi ja piirrettiin uudet rajat ja rakennettiin kaikenlaisia esteitä, ettei naapurikansa olisi päässyt vastaavasti ryöstöretkelle. Ja kun rauhalliset ihmiset yrittivät tulla rajan yli ilman aseita, keksittiin muita keinoja pitää omaa kulttuuria ja rakennettua hyvinvointia yllä. Keksittiin tullit ja passit ja rajaverot.

Kun ilmastonmuutos yhtenä ihmiskunnan uhkana vääjäämättä pakottaa ihmisen seinää vasten, kaikki muut uhat yhteenlaskettuina ihmisen aika on käymässä vähäiseksi. Maapallon väkiluku kasvaa, vedet sotkeentuvat ja viljelysmaa vähenee ja autiomaat laajenevat. Jos ihminen olisi oppinut elämään siivosti ja maapalloa säästäen, satojen, tuhansien tai miljoonien vuosien kuluttua maapallolla olisi voinut olla aito ihmiskunta. Kun kaikki olisivat puhuneet samaa kieltä, kulkeneet minne tahansa ilman rajoja, ilman muodollisuuksia, olisivat ihmiset olleet keskenään tasa-arvoisia. Parasta tässä unelmassa olisi ollut, että  näiden satojen ja tuhansien ja miljoonien vuosien aikana rodut olisivat seikoittuneet niin, ettei olisi enää mitään muuta jäljellä kuin vain ihminen, ihmisen laji, ihmiskunta, joka olisi oppinut tasaisesti jakamaan sen hyvän, mitä maapallo yhdessä maan, ilman, tuulen, veden ja auringon kanssa olisi kyennyt kasvattamaan.

Tuon unelman kanssa meidän tulisi oppia elämään ja tuota unelmaa kohti kulkemaan. Onneksi on olemassa ihmisiä, jotka tuohon saattavat uskoa. Se voisi pelastaa avaruuden kauneimman maailman ihmisen paratiisiksi.