Kirottu joulu

Täti istahti pienen pojan viereen, tarttui tätä kädestä ja katsoi tuikeasti silmiin.

- Sinä et saa kiroilla. Taivaan Isä heittää sinua tulikivillä eikä joulupukki tuo sinulle yhtään lahjaa.

Pojan valoisa ja kirjava maailma tummeni, suorastaan mustui ja hän muisti, kuinka toinen täti oli vienyt hänet edellisviikolla osuuskaupan jäätelöaltaalle ja luvannut ostaa jäätelön, jos poika lähtisi hänen kanssaan tulevana sunnuntaina kirkkoon kuulemaan Jumalan sanaa. Miten Jumala saattoi olla sellainen, että ensin antoi jäätelöä ja sitten heitti tulisilla kivillä.

Tykkylumi peitti metsänreunan pienen kuusen ja taivutti oksat maata kohden. Tuo kuusi oli jo kesällä yhdessä isän kanssa varattu seuraavaksi joulukuuseksi. Poika potkaisi alinta oksaa, joka heilahti jäykästi, muttei varistanut jäätynyttä lunta maahan. Kiukku kaiversi kavalana mieltä ja poika potkaisi kuusen oksaa uudestaan. Lumi pysyi oksassa. Muutaman päivän päästä haettaisiin joulukuusi sisään, koristeltaisiin se hopeanauhoin ja kynttilöin ja latvaan kiinnitettäisiin kimalteleva tähti, Beetlehemin tähti. Miten turhaa se kaikki olisi. Miten turhaa olisi kahlata metsään syvässä lumessa, sahata kuusi juuresta poikki, kantaa se kotiin sulamaan ja kiinnittää kuusenjalkaan. Miten joutavalta tuntui koristella kuusi ja sytyttää viimein kynttilät palamaan, kun joulupukilla oli vain pahat mielessä ja Taivaan Isällä lahjapussin nyörit tiukasti kiinni.

Taivas tummui ja tähdet alkoivat tuikkia toinen siellä ja toinen tuolla. Poika heittäytyi hankeen selälleen makaamaan ja laski tähtiä. Kun hän oli päässyt kymmeneen, hän nousi ylös, puisteli kiivaasti lumiset vaatteensa, potkaisi oksaa kolmannen kerran ja huusi kiukkuisesti päin tykkylumista kuusta.

- Saatanan perkele. Pukki heittelee kuumia kiviä ja Taivaan Isä ei tuo lahjan lahjaa. Minen ala.

Joulu oli pilalla. Kirottu joulu.

Taulu seinällä

Taulu seinällä
on vuosien aikana
muuttunut paljon
eikä sitä samaksi
tunne kuin se maalattiin.

Kiitos kuin kalanruoto

Kiitos kurkussa
pistää kuin kalanruoto,
polttaa kuin chili,
kuin ammoniakki se
salpaa hengityksenkin.

Älyn valjastusta

Sattuipa kauan sitten kansantalouden kannalta niin mukavasti, että pieni yrittäjä sai suuren tilauksen maailman suurimmalta huonekalujen ja muiden kodin esineiden kauppiaalta. Piti uskaltaa luvata valmistaa 30.000 seinähyllyä vuodessa. Vuoden jokaisena päivänä piti sahata ja höylätä  ja porata ja hioa ja pakata kahdeksankymmentäkaksi hyllyä. Kun hylly kiinnitettiin seinään kuudella ruuvilla, laskettiin jokaiseen hyllypakkaukseen pieneen muovipussiin kuusi puuruuvia. Vuoden läpi jokaisena päivänä, pyhää arkea pussitettiin yhteensä 180.000 puuruuvia, ja päivittäin kahdeksaankymmeneenkahteen pussiin laskettiin  neljäsataayhdeksänkymmentäkaksi ruuvia.

Sattuipa kauan sitten kuitenkin niin, ettei ruuvien pussittaja osannut laskea kuin neljään. Yksi, kaksi, kolme ja neljä. Mutta kun ruuveja oli kuitenkin kuusi, piti nuo kaksi puuttuvaa ruuvia saada oikein lasketuiksi ja pussi suljetuksi. Jos olikin pussittajalla laskemisen kanssa ongelmia, ei hänen näössään saati kekseliäisyydessään ollut mitään vikaa. Niinpä pussittaja pyysi hyllyntekijää poraamaan puuhun kuusi reikää. Pussittaja täytti jokaisen reiän ruuvilla ja kaatoi ruuvit muovipussiin. Näin kaikissa 30.000 muovipussissa oli kuusi ruuvia valmiina pakattavaksi hyllyn mukaan. Kukaan ei tullut valittamaan, että seinähylly olisi pitänyt kiinnittää neljällä, saati viidellä ruuvilla. Eikä kukaan myöskään rikastunut ylimääräisellä ruuvilla. Neljä tuttua plus kaksi tuntematonta on kuusi. Ja kuusi reikää on kuusi ruuvia. Jos ei laskutaito riittänyt, piti äly valjastaa.

Onnellista

Surullisena
olen onnellisempi
kuin miljoonat muut.
Murheessa on enemmän
kiitosta kuin ilossa.

Ääni pimeässä

Kun pimeässä
ääni on näkymätön,
ei kukaan tiedä,
onko sieltä kuolema
vai pelastus matkalla.

Tankaa ovikyltissä

Ovessa lukee
kuin kesätuulen henkäys
lämmin, lempeä
valkein muovikirjaimin:
Suvituuli Kumpula.