Kirottu joulu

Täti istahti pienen pojan viereen, tarttui tätä kädestä ja katsoi tuikeasti silmiin.

- Sinä et saa kiroilla. Taivaan Isä heittää sinua tulikivillä eikä joulupukki tuo sinulle yhtään lahjaa.

Pojan valoisa ja kirjava maailma tummeni, suorastaan mustui ja hän muisti, kuinka toinen täti oli vienyt hänet edellisviikolla osuuskaupan jäätelöaltaalle ja luvannut ostaa jäätelön, jos poika lähtisi hänen kanssaan tulevana sunnuntaina kirkkoon kuulemaan Jumalan sanaa. Miten Jumala saattoi olla sellainen, että ensin antoi jäätelöä ja sitten heitti tulisilla kivillä.

Tykkylumi peitti metsänreunan pienen kuusen ja taivutti oksat maata kohden. Tuo kuusi oli jo kesällä yhdessä isän kanssa varattu seuraavaksi joulukuuseksi. Poika potkaisi alinta oksaa, joka heilahti jäykästi, muttei varistanut jäätynyttä lunta maahan. Kiukku kaiversi kavalana mieltä ja poika potkaisi kuusen oksaa uudestaan. Lumi pysyi oksassa. Muutaman päivän päästä haettaisiin joulukuusi sisään, koristeltaisiin se hopeanauhoin ja kynttilöin ja latvaan kiinnitettäisiin kimalteleva tähti, Beetlehemin tähti. Miten turhaa se kaikki olisi. Miten turhaa olisi kahlata metsään syvässä lumessa, sahata kuusi juuresta poikki, kantaa se kotiin sulamaan ja kiinnittää kuusenjalkaan. Miten joutavalta tuntui koristella kuusi ja sytyttää viimein kynttilät palamaan, kun joulupukilla oli vain pahat mielessä ja Taivaan Isällä lahjapussin nyörit tiukasti kiinni.

Taivas tummui ja tähdet alkoivat tuikkia toinen siellä ja toinen tuolla. Poika heittäytyi hankeen selälleen makaamaan ja laski tähtiä. Kun hän oli päässyt kymmeneen, hän nousi ylös, puisteli kiivaasti lumiset vaatteensa, potkaisi oksaa kolmannen kerran ja huusi kiukkuisesti päin tykkylumista kuusta.

- Saatanan perkele. Pukki heittelee kuumia kiviä ja Taivaan Isä ei tuo lahjan lahjaa. Minen ala.

Joulu oli pilalla. Kirottu joulu.