Aikamies

Kävelen kanssasi käsi kädessä.

Pysähdymme ostoskadun näyteikkunan eteen ja kampaan hiuksiani.
Hymyilet minulle, aika - veitikkainen.

Kaikki on poissa. Mitään ei ole jäljellä.
Lasista heijastuu kiiltävä kalju, kammassa ei karvaakaan.
Hymyilet minulle, aika - veitikkainen.

Kävelen kanssasi käsi kädessä.
Jos olisin nopeampi, juoksisin.
Mutta sinä olet aika, minä vain mies.

Kävelin kanssasi käsi kädessä.
Pysähdyimme sinne tänne.
Minä istahdin ja sinä jatkoit yksin matkaasi. 

Kammassa ei karvaakaan.

Kuselle pitäis päästä

Onko niin, että tuotekehitys pysähtyy, jos kaikki ovat tuotteen hyvyydestä yhtä mieltä? Jos polkupyörä on enemmistön mielestä vallan mainio, mutta yhden takapuolta istuin hiertää, pitääkö koko pyörä keksiä uudestaan vai riittääkö yhden istuimen vaihto?

Tuota ajattelin, kun Motouutiset esitteli kanadalaisen yrittäjän, Jackson Bushin kehittämän, ilmalla täytettävän riippumaton. Mies oli saanut idean nukkuessaan kylmän yön tavallisessa riippumatossa. Uusi keksintö tarjoaa mukavan ja lämpimän nukkumapaikan retkeilijälle. 

Motouutiset kertoi riippumaton edut ja mukavuudet, kehui kuljetuspakkauksen pienuutta ja maton keveyttä. Luettuani uutisen innostuin tuosta tuotteesta. Onhan se kerrassaan mainio keksintö. Mutta sitten tulikin kommenttikentän vuoro.

Huono puoli löytyy tuotteesta, kun sen väkisin etsii. Tai sitten tuotteen hyvät puolet hukkuvat kulttuurieroihin. Muuan suomalainen lääketieteen spesialisti oli ollut Espanjassa kouluttautumassa varsin merkittävään laitteeseen ja sen käyttöön. Laitteen avulla kyetään eristämään aivoista haluttu osa ja esimerkiksi parkinsonin taudin vapinan poistohoito voidaan keskittää juuri oikeaan paikkaan. Kun tuo spesialisti oli hoitanut eteläeurooppalaisen potilaan vapinan pois, koko perhe ja suku oli riemuinnut ja tanssinut ja hokenut Ave Mariaa ja halannut niin parantuneen potilaan kuin lääkärinkin. Kun sama hoito oli sitten tehty Suomessa, oli parantunut potilas katsonut kättään ja todennut:"Perkele. Sehän toimii. Mistä täältä saa kahvia?"

Niin. Ilmalla täytettävästä riippumatosta kertovan jutun alla oli lukijan kommentti:"Miten tuosta pääsee kuselle?"  Siinä onkin sitten kanadalaisella keksijällä visainen pulma ratkaistavaksi.

Onko Luojalla leveä perse?

Olen näissä kolumneissakin joskus miettinyt Raamatun luomiskertomusta. En niinkään ole pohtinut Aatamin ja Eevan tarinaa kuin sitä, miten Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. On hyvin kaunis ajatus, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi, tehty mallin mukaan eikä suinkaan annettu ajan kehittää ihmistä luontoon sopeutuvaksi. Mutta niin kuin moni hankala asia, myös ihmisen synty on helpointa yksinkertaistaa Aatamin ja Eevan kautta. Siispä nouskoot lavalle Jumalan luodut, nuo alastomat ja estottomat.

Maailman ihmisistä suuri osa uskoo ihmisen olevan Jumalan kuva. Luetaan Raamattua, käydään kirkossa kuulemassa ihmeellisiä tarinoita, palvotaan, rakennetaan temppeleitä, uskotaan Taivasten valtakuntaan ja kuolleista nousemiseen, enkeleihin, luomiskertomukseen, jossa Jumalan kätten työnä muovautui Aatami ja hänelle ihastuttavaksi kumppaniksi Eeva.

Sanotaan Jumalan luoneen ihmisen alastomaksi nauttimaan suurimmalla elimellään eli iholla juuri luodun maailman ihanuudesta, lämmöstä, auringosta, tuulesta. Mutta nainen, Eeva meni ja söi hyvän ja pahan tiedon puusta (Mitähän tietoa puussa mahtoikaan olla?) ja kuinka ollakaan ihminen, siis Aatami ja Eeva yhtenä huomasi omenaa haukattuaan olevansa alasti. Niin piti ihmisen paeta Jumalan julmaa katsetta ja etsiä viikunanlehti sukuelimiä peittämään. Napa sai näkyä, kasvot saivat näkyä, mutta häpypeittimen lisäksi piti Eevan etsiä rintaliiveiksi puitten nahkeita lehtiä, ettei tuo kehvelin Aatami olisi enää häntä niin himoiten katsellut. Mikä eilen oli aivan sallittua huvia, muuttui haukatun omenan jälkeen hitusen kielletyksi hedelmäksi, etten sanoisi.

Tuon tarinan vuoksi alastomuus on kristikansalle ollut jo vuosisatojen ajan tabu. On kuitenkin ollut lyhyitä hetkiä alastomuuden kukoistaa. Keskiajan maalarit ja kuvanveistäjät maalasivat ja veistivät ihmisen alastomiksi, sillä alaston vartalo oli heille kauneudessaan haastava. Tosin kirkonmiehet puuttuivat asiaan hieman myöhemmin ja maalauttivat ja veistättivät niin miehille kuin naisillekin hekumien päälle viikunanlehden jos toisenkin, ettei kirkkokansa olisi vallan villiintynyt.

Lähempänä meidän aikaamme eli viime vuosisadan 60- ja 70-lukujen tienoilla hippiliikkeen myötä alastomuus oli taas sallitumpaa eikä enää pelätty näyttää saati katsoa paljasta pintaa. En muista sokeutuneeni hetkeksikään nähtyäni rinnan tai hävyn, mutta kieltämättä inspiroiduin joskus nauttimaan elämästä riemurinnoin.

Liekö kristillisyyttä vai äidinmaidossa imettyä siveyttä paheksua tämän päivän Aatameita ja Eevoja, Jumalan kuvia yhtä kaikki, hedelmiä syöneitä ja syömättömiä. Nykyajan katekismus, some vaatii ei vain viikunanlehdet, vaan kokonaisen viikunapuun ihmisvartalon peitteeksi.

Mihin häviää kristillinen rakkaus ja suvaitsevaisuus, kun vähäpukeinen Erika Vikman nousee euroviisulavalle? Onko Jumala jotenkin epäonnistunut luomispuuhissaan, kun melko suurella osalla suomalaisia on tarve sanoa naista rumaksi ja vastenmieliseksi, puhutella häntä mitä räävittömimmillä ilmaisuilla, arvostella julkisesti kaikin puolin ulkonäköä ja taiteellista tekemistä, osaamista, intoa, tahtoa, uskallusta, rajatonta rohkeutta.

Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Onko Jumala jotenkin ruma, onko Luojalla leveä perse, onko Jumala tyhmä tai pitääkö Jumalaa hävetä kaikkien suomalaisten puolesta? Tuota mietin, kun kuuntelen kerta toisensa jälkeen, miten hävytöntä on näyttää viisulavalla ihmisen ihoa.

Lähikolumni Nivala-lehti 5.6.2025 

Kuva: Hannu ja  leipää syövä tekoäly (näkeehän sen käsistä;-)

 

Donald ja Raamatun Jumala

 Donald Trumpissa ja Raamatun Jumalassa on pelottavan paljon samaa: 

- kiitä minua

- pelkää minua

- usko vain minuun

- minä olen ainoa totuus

- minä olen aina oikeassa

- osoita kunnioitusta minulle

- kostan, jos annat aihetta

- en unohda enkä anna anteeksi minua vastaan rikkoneille

- olen suurin

- olen hetero

Onko näillä hahmoilla sitten mitään eroa? Totisesti on ja se on meille onnettomuudeksi. Raamatun Jumala on ihmisen keksimä, omaksi kuvakseen luoma, mutta Donald Trump on oikeasti maailman vaikutusvaltaisin mies. Huh!

Somekielellä saat ystävän

Vitun ääliö.

Mikä vittu sulla on?

Hanki elämä!

Saatanan läski lehmä!

Kusipää on kusipää!

Sydän

En tarvitse kuin

rauhallisen sydämen,

joka tyynnyttää

minut kauniisiin uniin

ja innostaa heräämään.

Ortodoksin hämmennystä

Ortodoksinen kirkko herättää minussa hämmennystä. Minut on kastettu tuohon uskoon ja liitetty seurakuntaan, mutta olen kasvanut ja vanhentunut siitä erilläni aivan kuin tuuli pyyhkii talon seinää, muttei saa sitä heilumaan.

Haistelen tuoksuja, kuuntelen säveliä, katselen kauniita ikoneja ja asusteita, häikäistyn kaikesta kullasta ja kimalluksesta, pitkästyn pyhistä ja kiukustun kirkon asenteesta ihmistä kohtaan.

Oikeistopopulistit haikailevat keskiaikaa ja pelkäävät nykyaikaa. Heille miehet ovat tosimiehiä ja naiset kotihengettäriä, papit poikapuolia, homot hirvitys ja kaikki ihmisten tasa-arvoon liittyvät asiat kauhistuttavat. Nyt ortodoksikirkko pelkää, että nuo äärioikeistolaiset pyrkivät mukaan kirkon arkeen ja juhlaan kuulemaan, miten miespapit julistavat tuhatvuotista sanomaa. Ja taas minä kuulen, kuinka tuuli pyyhkii talon seinää.

Juutalaiset uskovat tuhansia vuosia vanhoihin taruihin ja tahtovat niihin vedoten valloittaa maan ja taivaan. Ortodoksit uskovat samoihin satuihin ja suusta suuhun tuhansia vuosia kulkeneisiin, tuhansin kerroin muuttuneisiin kertomuksiin ja väittävät niiden olevan perinnettä, jota ei voi muuttaa ja johon ei voi puuttua olkoon ihmisen arvo sitten mikä tahansa.

On mukava käydä silloin tällöin kirkossa, mutta rauhoitunko siellä. En väitä kokevani liturgiassa henkistä nousua, ja jokainen jumalanpalvelus herättää enemmän kysymyksiä kuin antaa vastauksia. Mihin Jumala tarvitsee kaikkea sitä seremoniallista meininkiä, perinnettä, kertausta, minulle täysin tuntemattomia pyhimyksiä. Mietin pitkästyvää Jumalaa, joka pakkaa reppunsa ja lähtee kalalle tai ottaa muutaman oluen ja soittaa kitaraansa. Ajatukset kulkevat, mutta en rauhoitu. Ajattelen seuraavaa siirtoa.

Ortodoksikirkon ehtoollinen on vain ortodokseille. Sekin on perinnettä jostakin satojen vuosien takaa ja perustunee johonkin oppiin, kuka voi Jeesuksen ruumiin ja veren nauttia. Kukaan ei ole uskaltanut ehtoollista ehdollistaa. Kukin nauttikoon Vapahtajansa veren ja ruumiin omiensa seurassa.

Jos Raamatussa sanottaisiin, että pystykorvakoira on pyhä rotu, se todeksi uskottaisiin. Mitään muuta rotua ei kunnon kristitty kotiinsa huolisi. Raamatun vanhan testamentin tapahtumat on eletty tuhansia vuosia ennen ajanlaskumme alkua, mutta ensimmäiset kirjalliset merkinnät noista tapahtumista on merkitty ylös parisen sataa vuotta eaa. Pyydän sinua nyt kertomaan vajaan kolmensadan vuoden takaisen Ranskan vallankumouksen tarinan ulkomuistista ja vertaamaan sitä tutkittuun ja kirjoitettuun historiaan. Aika erilainen olisi tuo vallankumous - oletan. Ehkä se olisikin aivan toinen tarina.

Suositussa television viihdeohjelma Putouksessa on leikki, jossa yksi kertoo lyhyen tarinan ja kuusi muuta sitten vuorotellen kertoo saman tarinan uudelleen. Muutaman minuutin aikana alkuperäinen tarina on muuttunut aivan toiseksi. Miten hyvin voimme siis luottaa muutama tuhat vuotta tapahtumien jälkeen ylöskirjattuun asiaan. Olen sitä mieltä, ettei alkuperäisistä tapahtumista ole yhtään mitään jäljellä. Ja nuo tarinat meille tosina kerrotaan.

Olen siis ortodoksi, vauvana kastettu. Käyn varmasti vielä monta kertaa kirkossa viettämässä aikaa ja hiljentymässäkin ja toivottavasti myös rauhoittumassa. Tunnustan kuitenkin, ettei Jumalani ole syntynyt maan päällä eikä taivaissa. Jumalani on syntynyt sydämessä hyväksymään minut omaan sydämeensä ja sydämeeni. Ja sinun.

Mitätön?

Pölyhiukkanen

muisti maailman synnyn,

oli kiertänyt

linnunradan ympäri

laskeutuakseen syliin.

Pölyhiukkanen

muisti maailman synnyn,

oli kiertänyt

linnunradan ympäri

ja laskeutui syliini.

Kuhan nyt

No eikä lopu.

Mulla on hyvät keuhkot

ja astmalääkkeet.

Kevät vähän yskittää

ja kesää se vain rykii.

Happi loppuu

Voisitko nostaa

matalan mielen ylös

kaivon pohjalta?

Happi on loppumassa

ja pää on pinnan alla.