Kansan käräjätuvassa

Minä yritän

ymmärtää vihollisen
kenraalia, ja
te sen sijaan surmaatte
minut kuin vihollisen.

Tuomioistuimet ovat sulkeneet ovensa ja muuttaneet kansan pariin kahviloihin, toimistoihin, huoltoasemien kahvipöytiin... Aamuisin istuvat oppineet miehet ja joskus naisetkin omatekoisiin parlamentteihin päättämään, kuka saa elää ja kenen täytyy julmasti kuolla, nouseeko peukalo ylöspäin vai osoittaako se tylysti kohti lattiaa. Helsingissä istuu virallinen eduskunta, mutta se on auttamattomasti myöhässä, kun oikeutta jaetaan ja hallituksia kaadetaan, ihmisiä nostetaan jalustalle tai vedetään tuoli takapuolen alta.

Facebookin käräjätupa on aina auki eikä se tarvitse tuomion tueksi lakikirjaa saati lainoppinutta. Se tarvitsee vain vankan mielipiteen, lyhyen otsikon ja pysäyttävän, muutaman sanan mittaisen ingressin ja kansankäräjät voivat alkaa. Kuluu muutama tunti ja tuomio on julistettu. Tuomion voi saada kauppias, joka on kohdellut asiakastaan kaltoin asiakkaan mukaan. Kauppiaalta ei tarvitse kysyä mitään saati odottaa hänen puolustustaan.

Tuomion voi saada kansanedustaja, joka on ajanut taksilla vähän enemmän kuin joku toinen. Kun kahdensadan kansanedustajan taksimatkoja laskeskellaan, aina joku on ajanut muita enemmän. Ketään ei kansankäräjillä kiinnosta, onko hän ajanut asiasta tehden vai huvikseen. Hän on kuitenkin käyttänyt taksia kaikista eniten ja hänet tuomitaan päivän aikana facebookin käräjätuvassa kelvottomien päättäjien saamattomaan joukkoon.

Kun Suomen uusi hallitus päätti armahtaa surkeissa oloissa vankileirillä kuihtuvat terroristien lapset ja tuoda heidät kotimaahan, kansankäräjät vaati ulkoministerin eroa. Hänen sanottiin kaikessa hiljaisuudessa tahtovan palauttaa myös terroristiäidit takaisin Suomeen. Istuttiin taas käräjiä kahviloissa ja kuppiloissa ja työpaikoilla ja huoltoasemien kahvipöydissä ja iskettiin tuomio pöytään: eroa, senkin petturi.

Lapset tuotiin leiriltä Suomeen ja kautta facebookin kulki tieto kulkureitistä, ja kansantuomarit ajoivat autoillaan lentokentälle tuomitsemaan niin tuojat kuin lapsetkin, kuvasivat heitä kuin villieläimiä ja jäljittivät sijoituspaikkaan asti. Ja hallitus kätyreineen tuomittiin, lynkattiin.

Kun hallitus ja sen ministerit tekevät inhimillisen päätöksen kansainvälisten lakien ja lastenoikeuksien velvoittamana, haluaa kansa käräjillään erottaa päätöksentekijät. Kun hallitus yrittää ymmärtää vihollisen kenraalia, kansa kohtelee sitä kuin vihollista.