Oli jouluaatto ja joulupukin pajassa kävi melkomoinen
hyörinä. Tontut lastasivat paketteja rekeen ainakin neljältä eri
valmistuslinjalta: leluja, käyttöesineitä, vaatteita ja mitä nyt sattuu
tulemaan. Sellainenkin linja oli ollut pakko pajaan rakentaa, kun aina on joku,
joka ei tiedä, mitä haluaa tai joku, joka ei tiedä, mitä voisi lahjaksi antaa.
Reki alkoi jo olla melko täysi ja porot nykivät reen
jalaksia irti jäisestä maasta. Tehän tiedätte, että kun reki on kauan
paikallaan lumessa, kitka ikään kuin liimaa jalaksen kiinni. Porot
pitivät hyvän huolen, etteivät jalakset tarttuneet liian lujasti lumeen.
Silloin olisi tullu ongelmia ja niitä ei jouluaattona tarvittaisi.
”Aattoilta pitkä on, taival valoton…” Koko joulupukin paja
rallatti tuota laulua sitä kovemmalla äänellä, mitä alemmas aurinko laski ja
mitä hämärämmäksi päivä kävi. Tonttujen päät kääntyilivät sinne tänne ja
jokainen vilkuili ympärilleen kuin jotakin etsien. Kompasteltiin pakettien
kanssa ja jokainen tiesi, ettei sellaisesta hyvää seuraisi. Mutta jotakin oli
nyt vähän pielessä.
”Aattoilta pitkä on, taival valoton…”, huusivat tontut eikä
laulussa ollut enää edes säveltä. Se oli suoraa huutoa. Aina aikaisempina
vuosina joulupukki oli tuon laulun kuulleessaan ikään kuin virkistynyt ja
tullut tonttujen seuraan pajalle paketteja kantamaan, mutta nyt valkopartaa ei
näkynyt missään. Ei näkynyt eikä kuulunut.
Vaikka tontut olivat jo vanhoja, olivat he silti vähän kuin
lapsia. He eivät oikeastaan tulleet toimeen ilman joulupukkia, joka aina sanoi,
mitä mihinkin lahjapakkaukseen pakataan tai kuka mitäkin tänä jouluna lahjaksi
saisi. Ja aina pukki taputteli tonttuja päälaelle ja kehui, kun nämä olivat
olleet oikein ahkeria. Yhtäkkiä tontut huomasivat, että tänä jouluna pukkia ei
oikeastaan ollut kovinkaan paljon kiinnostanut heidän tekemisensä eikä kukaan
muistanut pukin taputelleen ketään päälaelle saati ääneen kehuneen ketään
erityisesti niin kuin hänellä oli aina tapana ollut.
- Oletpas sinä ollut taas ahkera tai…
- Miten kauniin paketin olet taas tehnyt tai…
- Menepäs siitä levähtämään, kun näytät vähän väsyneeltä.
- Oletpas sinä ollut taas ahkera tai…
- Miten kauniin paketin olet taas tehnyt tai…
- Menepäs siitä levähtämään, kun näytät vähän väsyneeltä.
Porot hermostuivat, kun reki oli jo aivan täynnä, mutta
joulupukkia ei vain kuulunut komentamaan joukkoa matkaan. Jäkälät oli syöty
ja raikasta lunta haukattu janoon ja voimia olisi ollut vaikka kuuhun asti
lentää. Mutta kuski puuttui, puuttui punanuttuinen kuljettaja, joka olisi
poroille kertonut suunnat ja maat ja mannut ja meret ja jokaisen talon maailman
kolkilla ja valoisat ikkunat, joitten takana lapset ja isät ja äidit ja mummot
ja vaarit ja sedät ja tädit ja serkut ja siskot ja veljet ja koirat ja kissat
ja kaiken maailman muut kotieläimet odottivat joulupukkia saapuvaksi.
Mutta kulkipa joulupukin tie joskus sellaisissakin
paikoissa, joissa ei joulusta muuten jaksettu riemuita. Silloin oli pitkin
taivaita kiitävä joulureki poroineen paras näky. Porotkin tiesivät, ettei se
joulun maku ja lahjat ja tuhannet ja taas tuhannet valot aina aivan tärkeintä joulussa olleet. Iloinen mieli ja rauhaisa
sydän olivat kaikista parasta. Mutta niin kuin maailma on avara, myös ihmisiä
on paljon ja sydän sykkii jokaisen rinnassa omalla tavallaan. Aivan jokaisessa
sydämessä ei asu rauha.
- Valitettavasti, oli pukki silloin tuumannut.
- Valitettavasti, oli pukki silloin tuumannut.
Mutta missä on joulupukki? ”Aattoilta pitkä on – MUTTEI
LOPUTON, lauloivat jo tontut ja lopettivat siltä erää työnsä. Tontuista vanhin
astui keskusradion ääreen ja kuulutti kautta Korvatunturin.
- Korvatunturi. Meillä on probleema. Earmountain. We have a problem. Joulupukki on hukassa. Where is Santa Claus?
- Korvatunturi. Meillä on probleema. Earmountain. We have a problem. Joulupukki on hukassa. Where is Santa Claus?
Sadat tontut lähtivät kukin eri suuntiin joulupukkia
etsimään. Kaikilla oli hiukset hyvin kammattuina, kun ei niitä koko jouluna
kukaan ollut pörröttänyt. Etsittiin lentoterminaalista, josko pukki olisikin
vaihtanut vähäpäästöiset poronsa kunnolla polttoainetta tuhlaavaan
lentokoneeseen. Jokainen tajusi kuitenkin, ettei sellainen tullut
kysymykseenkään. Jos poro lentäessään vähän rupsutteli, sillä ei ilma
pilaantunut saati jäätikkö sulanut.
Kun koko tunturi oli tutkittu talo talolta ja paja pajalta, kävivät tontut hyvin epätoivoisiksi. Tänä jouluna jäisivät lahjat jakamatta ja maapallo kiertämättä.
Kun koko tunturi oli tutkittu talo talolta ja paja pajalta, kävivät tontut hyvin epätoivoisiksi. Tänä jouluna jäisivät lahjat jakamatta ja maapallo kiertämättä.
Vaan niin kuin saduissa aina, jostakin näkyi taas kajastavaa
valoa. Olipa vaan jäänyt tunturin kupeessa muuan mökkeröinen kaikilta
huomaamatta ja olisipa saattanut tulla uusi vuosikin ja kenties myös
loppiainen, jollei vienosti välkehtivä valo olisi paljastanut siellä jonkun
majailevan. Koko jouluinen joukko
tonttuja juoksi nopeasti mökille ja avoimesta ovesta sisään.
- Täällähän sinä olet, senkin kadoksissa oleva joulupukki.
- Täällähän sinä olet, senkin kadoksissa oleva joulupukki.
Pukki tuijotti kylmän takan edessä uutta älypuhelintaan,
jossa oli ainakin kuuden tuuman näyttö ja kolmoiskamera ja erikoisen hyvät
pimeäkuvausominaisuudet, peukalonjälkitunnistus ja olipa siinä vielä täysin
naarmuuntumaton lasikin sekä supersurraundäänentoisto.
- Missä ihmeessä sinä olet ollut jo monta päivää? Reki on lastattu, porot kylläisiä ja aattoilta jo pitkällä.
- Veispuukissa kävin. Ja instassa ja snäpsätissä ja lukaisin Iltalehdet ja Hesarin ja vähän Kalevaa ja Kalajaskaa, New York Timesia ja Kodin Kuvalehteä.
- Rakas joulupukki. Sosiaalinen MAAILMA odottaa sinua. Se on valmiina joulunviettoon. Kaikki sosiaaliset IHMISET, LAPSET, AIKUISET JA VANHEMMAT odottavat sinua. Ei media sinua kaipaa, vaan JOULU.
- Missä ihmeessä sinä olet ollut jo monta päivää? Reki on lastattu, porot kylläisiä ja aattoilta jo pitkällä.
- Veispuukissa kävin. Ja instassa ja snäpsätissä ja lukaisin Iltalehdet ja Hesarin ja vähän Kalevaa ja Kalajaskaa, New York Timesia ja Kodin Kuvalehteä.
- Rakas joulupukki. Sosiaalinen MAAILMA odottaa sinua. Se on valmiina joulunviettoon. Kaikki sosiaaliset IHMISET, LAPSET, AIKUISET JA VANHEMMAT odottavat sinua. Ei media sinua kaipaa, vaan JOULU.
Joulupukki irrotti vähän jo punoittavat silmänsä ruudusta,
oikaisi vinoon vääntynyttä niskaansa ja katsoi tonttuja.
- Keitäs te olette?
- Me olemme tonttuja ja sinä joulupukki, sanoivat tontut vähän äreissään.
- Keitäs te olette?
- Me olemme tonttuja ja sinä joulupukki, sanoivat tontut vähän äreissään.
Pukki nousi seisomaan ja katsoi kaikkia vähän
pöllämystyneenä.
- Niin. Niinpä niin. Olenpas minä ollutkin tonttu, vaikka olenkin joulupukki. Vai että jouluaatto. Sitähän pitää sitten lähteä kohti maailmaa. Niinpä niin.
- Niin. Niinpä niin. Olenpas minä ollutkin tonttu, vaikka olenkin joulupukki. Vai että jouluaatto. Sitähän pitää sitten lähteä kohti maailmaa. Niinpä niin.
Tontut hurrasivat iloisina, kun joulupukki oli vihdoinkin
löytynyt – vaikkakin somesta. Nyt saattoi joulu vihdoin tulla.
Niin kuin kaikissa saduissa, myös tässä on opetus.
Ympärilläsi elävät ihmiset, olivatpa kuinka tonttuja tahansa, ovat tärkein osa SOSIAALISTA maailmaasi. Voit
käydä somessa, mutta älä jää sinne asumaan. Saattaa moni mukava lahja jäädä jakamatta
ja ennen kaikkea saamatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti