tiistai 7. maaliskuuta 2017

Haudankaivuurefleksi

Miesten sauna on yksi maailman parhaista paikoista unohtaa arjen murheet tai sitten palata niitten luo ja jakaa ne jonkun toisen ihmisen kanssa. Löylyissä on helppo kertoa ventovieraalle ihmiselle hyvinkin henkilökohtaisia asioita puhumattakaan, että kaikkien maailman tarinoiden koti on lauteiden ja kiukaan välissä.

Harvoin kukaan kyselee, mitä toinen työkseen tekee, mutta joskus saattaa niinkin käydä, että tarinankertoja paljastaa ammattinsa joko tahallaan tai tarinansa mukana. Istuin haudankaivajan vieressä ja vuorotellen heittelimme vettä kiukaalle ja kuuntelimme kiehuvan veden sihinää kivillä. Kohta alkoi kaivuri kertoa tarinaa omenavarkaista.

Hautausmaan laidalla kasvoi suuria omenapuita ja pojat olivat kiivenneet iltahämärissä puiden oksille saalista jakamaan.
- Tuosta sulle ja tämän otan minä ja tuon saat taas sinä, kun on niin suuri ja pulleva.

Samaan aikaan asteli vanha nainen vastakkaiselle puolelle hautausmaata ja kuuli ylhäältä puhetta.
- Tuon saat sinä, kun mulla näitä on jo aika paljon. Minä otan vielä muutaman, mutta tämän yhden heitän menemään, kun se on jo aivan mätä.

Mummo astui varovasti hautausmaan kiviportaat ylös ja katseli ympärilleen kuin nähdäkseen, olivatko haudat auenneet. Hän kun kuvitteli pirun ja Jumalan siellä ylösnousseita jakavan.

Samoihin aikoihin toisessa pitäjässä kanttori kulki tuulisena iltana kirkon ohi ja ihmetteli, kun sakastin ikkuna oli auki ja verho lepatteli tuulessa ulos avoimesta ikkunasta. Hän kurkisti uteliaana sakastiin ja näki siellä kirkkoherran ja haudankaivajan istuvan iloisessa tuiskeessa pöydän ympärillä maistelemassa ehtoollisviiniä suurin sarvipikarein. Ajatteli kanttori säikäyttää mokomat ehtoollisviinin väärinkäyttäjät ja kiipesi torniin kelloja soittamaan.

Kohta kuului kellotapuliin asti, miten kirkolle johtavaa hiekkatietä pitkin mies ajoi polkupyörällä olutkori takatuupparilla pullot iloisesti kilisten. Kurvasi kohta kaupanhoitaja sakastin ikkunan alle ja huikkasi kirkkoherralle ja hauturille: "Täältä soitettiin."

Kun sitten tuimien löylyjen jälkeen istuimme pukuhuoneessa, tuumasin löylykaverilleni, miten mukava olikaan päättää päivänsä hauskoja tarinoita kuunnellen. Tuohon hauturi vastasi, ettei hänelle oikeastaan pitäisi sillä tavalla sanoa.

- Saattaa nimittäin kytkeytyä haudankaivuurefleksi päälle.


Ei kommentteja: