Maalasin taulun
ja sivelsin elämän
kiilakehyksiin.
Kun puu kuivuu, kutistuu,
kiila kiristää kankaan.
Käkönen kukkui
tykkitulen jylyssä:
yksi, kaksi, kol...
Musta kuori suljettiin.
Kyyhky nousi siivilleen.
Veneeni soudan
tuulettomaan poukamaan,
istun tuhdolla.
Veden valo välkehtii
aivan hiljaa - katselen.
Veneeni soudan
rauhalliseen poukamaan,
istun tuhdolla.
Laine veneen tavoittaa
aivan hiljaa - kuuntelen.
Ei hiirenkorvaa
kuulevaa koivu saata
vielä kasvattaa.
Kohta korvat höröllään
kevät kesää kuuluttaa.
Pelko ei ole
ystäväsi milloinkaan,
mutta joskus se
saattaa sinut pelastaa
kuin salama nälkäisen.
Aina muistan sen
tuohukseen sytytetyn
suurimman toiveen,
että me löytäisimme
maailmastamme rauhan.