Satamäärin söi
marjoja pihlajasta
kirjava tilhi.
Keltapäälle pyrstölle
punaväriä tahtoi.
Satamäärin söi
marjoja pihlajasta
kirjava tilhi.
Keltapäälle pyrstölle
punaväriä tahtoi.
En osaa hyvä
olla, vaikka tahtoisin
kuunkin taivaalta
valonneuvoksi nostaa
keskelle kesäpäivää.
Kettu ja karhu
häntiään mittailivat.
Toisella pitkä,
toinen lyhyttä kehui -
kuono tärkein sittenkin.
Aurinko nousee
kuin alushameen helma
pakaran takaa,
saa elämän virtaamaan
heräilevään maisemaan.
Onnea on vain
tuo rauhallinen sydän,
joka leipäilee
kukkaisella nurmella
sinisen taivaan alla.
Haistatan vitun
tehokkaalle digille,
joka ihmisen
vähitellen hengiltä
puree, jyrsii sydäntä.