Pieni tuokio

Ihmisen onni

on tuntea toisensa

hetki kerrallaan.

Ei eilistä, huomista -

tämä pieni tuokio.

Välilyöntejä

Tik välilyönti.

Tik tik tik välilyönti.

Tik välilyönti.

Vaijeri valtimosta 

sisään ja pallot perään.

Vapaus kuin mustelma

Jokainen meistä rakastaa vapautta: vapautta matkustaa, vapautta puhua ja sanoa mielipiteensä, vapautta arvostella, vapautta olla sellainen kuin on ja sellainen kuin haluaa olla. Vapaus on elämän tärkeimpiä asioita. Ja vapaus on myös elämän vastuullisimpia asioita.

Vapaus olla oma itsensä ei ole vapautta olla millainen haluaa. Sellaiseen demokratiaan sivistynyt maailma ei ole vielä taipunut. Kun murhanhimoinen radikaali vyöttää itsensä räjähtein, ei hänen vapautensa oikeus yletä laukaisemaan pommejaan ja räjäyttämään itseään väkijoukkojen keskellä. Keskellä autiota erämaata hänen vapautensa riittää toteuttamaan mielihalujaan ilman rangaistusta.

Vapaus ei ole pelkkää oikeutta, vaan se on myös syvää vastuuta itsestä ja jokaisesta lähimmäisestä. Vaikka meillä Suomessa, maailman yhdessä vanhimmista demokratioista onkin vapaus aamulla nousta sieltä, mistä haluaa ja illalla mennä nukkumaan melkein minne haluaa ja aamun ja päivän aikana tehdä sanomisesta puhumattakaan lähes mitä haluaa, meitä seuraa herkeämättä vastuu vapaudestamme, tekemisistämme ja sanomisistamme. Mikä ihmeellisintä, tuo vastuu on vapaudessa kaikista parasta ja suurin osoitus ihmisen kypsyydestä olla osallisena sivistynyttä, humaania joukkoa. Se on tunnus empatiasta jokaista kanssaihmistä kohtaan. Se kertoo halusta ja tahdosta pyrkiä tekemään paitsi omasta myös toisen elämästä mahdollisimman miellyttävää ja antoisaa sukupuoleen tai  syntyperään katsomatta.

Suomeen ollaan perustamassa uutta sinimustaa puoluetta, jonka tavoitteena on perustajien oman määritelmän mukaan etnisesti suomalainen Suomi. Tuossa Suomessa kansalaisiksi pääsisivät vain syntyperäiset suomalaiset. Liike suunnittelee myös etnistä rekisteriä, johon merkittäisiin täällä asuvien ihmisten kielelliset, etniset ja uskonnolliset taustat. Lisäksi sinimusta liike vastustaa samaa sukupuolta edustavien pariskuntien oikeutta adoptioon ja keinohedelmöitykseen sekä myös hormonaalista ehkäisyä ja naisten oikeutta aborttiin.

Liikkeen käsitys vapaudesta on kuin mustelma iholla, kuin ummehtunut ilma pallossa. Suomen pitäisi olla kuin koronakupla, minne ei kukaan muu maailmasta saisi muuttaa, missä nainen ei voisi päättää omasta kehostaan, missä ihmisten pitäisi olla standardoidusti miehiä ja naisia ja väriltään vaaleanpunaisia. Sinimusta vapaus olisi ylipainoa, sinistä lenkkiä, synkkyyttä, savusaunaa,  sydänvikaa, rasismia ja kaiken vieraan pelkoa. Sinimusta vapaus antaisi miehelle vallan päättää naisen kehosta, johon sinimusta sperma voisi vapaana virrata munasolua hedelmöittämään.

Vapaus olla parempi toista on ylivaltaa, joka ei kuulu demokratiaan eikä sivistykseen. Me emme tarvitse Suomeen separaattoriksi sinimustaa liikettä. Sen ajan pitää olla jo ohi. Me tarvitsemme ja ansaitsemme vastuullista vapautta, joka antaa jokaiselle ihmiselle oikeuden olla itselleen kuningas ja toiselle turvallinen linnake.

 

Sinimustaa liikettä

Haluan olla                                                                                                                                          maailman onnellisin                                                                                                                    kuplaihminen:                                                                                                                                      betonisen valtatien-                                                                                                                                  valajan kaulusnappi.

Päivän synty

Julma Jumala

aamusta humalassa

tumman kuutamon

usvaisen taivaan takaa

auringoksi maalasi.

 

Rakensin talon

Asun elämän

talossa, joka on vain

minua varten:

kahdessa porstuassa,

kahdessa kamarissa.

Tiedemies vs. sometietäjä

Käytiin kuumaa taistelua tietämisen herruudesta. Vastakkain olivat maailman etevimmät tiedemiehet ja somen parhaimmat tietäjät. Siinä tanner tömisi ja aitaa kaatui kuin Linnan hevosten naintipuuhissa.

Syttyi kolmas maailmansota, ja armottomaan taistoon kävivät pienen pieni virus ja kokonainen ihmiskunta. Ja niin kuin hyvin tiedämme, ihmiskunnassa on sekä viisaita että melko tavallisia jäseniä ja sitten kaikkitietäviä someihmisiä. Hyvin viisaat ihmiset päättivät selvittää hyökkääjän ominaisuudet, vahvuudet ja heikkoudet ja kaivaa syvät juoksuhaudat, jotta saisivat aikaa rakentaakseen kunnon puolustuksen.

Kaikkitietävät someihmiset sen sijaan päättivät kukin omalla tahollaan ottaa asioista aivan itse selvää ja näin muodostaa ilman maailman viisaimpien tutkijoiden painostusta oman mielipiteensä hyökkääjästä eli tuosta mitättömän kokoisesta viruksesta. Tuskin kukaan heistä oli koskaan edes nähnyt viruksen kuvaakaan saati tunsivat sen mekanismeja, mutta silti he tiesivät kansoja vastaan hyökänneen viruksen varsin vaarattomaksi.  Kolmas maailmansota oli hajautunut kahdelle rintamalle: yhdellä taistelivat vallaton virus ja maailman etevimmät tiedemiehet, toisella taas sometietäjät maailman etevimpiä tiedemiehiä vastaan. Kolmas osapuoli tavallisten ihmisten lailla kuunteli tiedemiehiä ja yritti parhaansa mukaan suojautua väkevältä viholliselta.

Tiedemiehet kehittivät yhtenä joukkona asetta virusta nujertamaan. Samaan aikaan sometietäjät kävivät taistoon tiedemiehiä vastaan ja sanoivat heidän olevan vain suuren pääoman ja valtamedian käskyläisiä ja viruksen tekevän heidän kanssaan yhteistyötä vallatakseen koko maailman sometietäjiltä. Piti siis ajatella itse omilla aivoilla ja vastustaa maailman viisaimpia tiedemiehiä ja kääntyä viruksen puolelle. Sehän oli heidän mielestään varsin vaatimaton vihollinen eikä heidän päätään kääntänyt kokonaisen maailman viheliäiset uutiset viruksen tappamista ihmisistä ja sairastuneiden täyttämistä teho-osastoista. Heidän mielestään oli turha suojautua olemattomalta. Yhdessä he nauroivat rajoituksille ja ilkkuivat ihmisille, jotka toisen parasta ajatellen pukivat maskin kasvoilleen ja yrittivät estää itse saamasta virusta kehoaan tuhoamaan ja samalla estää viatonta kanssaihmistä sairastumaan, jos olivat viruksen itselleen jostakin epäonnisina saaneet.

Sota kesti pari vuotta. Tiedemiehet kehittivät viimein rokotteen ja ihmiskunta pelastui. Se oli saanut viisaiden uurastuksella ja tavallisten ihmisten sitkeydellä ja kuuliaisuudella sopivasti aikaa rakentaa puolustuslinjansa kuntoon. Mutta sotaa eivät voittaneetkaan maailman viisaimmat tiedemiehet eikä tavallinen kuuliainen kansa. Sodan voittivat sometietäjät, jotka ylpeinä kirjoittivat toisilleen ylistyslauluja: ”Mehän sanoimme, että virus oli vaaraton ja täyttä huijausta. Me tiesimme sen.”