Aamuöisin se
perkele tunkee selkään
viiltävän miekan,
nitkuttaa luitten väliin
eikä osaa lopettaa.
Aamuöisin se
perkele tunkee selkään
viiltävän miekan,
nitkuttaa luitten väliin
eikä osaa lopettaa.
Kun raskas jalka
polkee pientä versoa,
ei se menetä
uskoaan, ei toivoaan,
vaan kasvaa. Se kasvaa vaan.
Seitsemän kertaa
ihminen kieltää kaiken
ennenkuin uskoo
maailmansa muuttuvan
mustaksi planeetaksi.
Vaan tuo mustista
mustin tukkii unen tien,
kääntää pientareet
pystyyn kulkijan eteen
eikä väistä tuumaakaan.
Seitsemäs sini,
taivaan väreistä kaunein,
se kaikkein tummin
ja illasta hiljaisin
silittää minut uneen.
Meksikonlahden
merihirviö aukoi
suurta suutansa.
Vaan niin hukkui mokoma,
kun nielaisi pyrstönsä.
"Hei sinä ihmi."
"Nen sinä kai tarkoitit?
Ihminen." "No en.
Säälin sinua raukkaa -
Jumalastako? Höpsis."