Tyrannosaurus rex

 

Tuollainen näky saattaisi kohdata metsässä kulkijaa, jos muuan asteroidi ei olisi osunut maapalloon kauan sitten. Koska näky olisi hirvittävä varsinkin samaa saalista hamuavasta luontokappaleesta tai muuten herkästä katsojasta, kuva on sensuroitu.

Olipa kerran dinosaurus tai olihan se aika montakin kertaa, kun se oli yli kaksisataa miljoonaa vuotta sitten ja hävisi maapallolta tarkalleen vuonna kuusikymmentä miljoonaa eaa. Kaikessa rauhassa se sai syödä maapallon kasveja ja toisia eläimiä, dinosauruksiakin parisataa miljoonaa vuotta.Mikä tuossa dinosaurusten ajassa oli onnellista, silloin ei ollut ihmisiä. Mehän kehittelimme itsemme selkärankaisiksi kävelijöiksi vasta noin kuusi miljoonaa vuotta sitten.  

Todellinen ajatteleva ihminen ilmestyi huuhailemaan maapallolle homo sapiensina epätarkkana vuotena kolmesataatuhatta eaa.  Nykyihminen, tällainen fiksu ja joka asiaan kättä pidempää etsivänä selviytyjänä  on tuskin täyttänyt kuuttakymmentätuhatta vuotta. Tuohon aikaan kaikki dinosaurukset olivat hautautuneet jo syvälle maaperään eikä niistä tiedetty mitään miljooniin vuosiin.

Raamatun kertomuksissa ihminen on joidenkin tulkintojen mukaan vasta noin kuuden tuhannen vuoden ikäinen eikä silloinkaan tiedetty dinosauruksista luunsirun vertaa. Ei niitä ainakaan Raamatussa mainita. Tosin en ole koko kirjaa lukenut, ainoastaan otteita sieltä täältä. Joku eksegeetti tai sanaa tiukasti tutkiva maallikko saattaa jollakin tulkinnalla sen löytääkin.

Ehkä isoin onni ihmiselle on, että suurimmillaan jäljelle jääneet dinosaurukset ovat krokodiilin kokoisia eivätkä nuo villit pedot lainkaan elä Suomessa, kun täällä järvet ja joet normaalitalvina jäätyvät. Ja nyt on normaalitalvi ja loputkin dinosaurukset tappava pakkanen. Tosin myös linnut periytyvät noista esihistoriallisista eläimistä, mutta ne eivät käy ihmisen kimppuun kuin elokuvissa tai korkeintaan metsoina metsissä. Ja pikkulintuja voi jopa ruokkia, kun ei niistä syötäviksi ole. Suuremmat voi syödäkin. Kanat nyt tulevat ensimmäisinä mieleen. Ja peltopyyt ja riekot ja metsot ja teeret ja variksetkin, vaikkei niitä syödä. En ymmärrä miksei, vaikka se on melko isokokoinen ja helppo pyydettävä.

Jos tyrannosaurus rex vielä eläisi, se olisi paha paikka. Sehän oli armoton lihansyöjä ja söisi suureen kitaansa melkein kaiken metsissä kasvavan hirvistä ja peuroista alkaen ja kävisi myös laiduntavien lehmien kimppuun armotta eikä se säästäisi lampaan lammasta kerittäväksi saati ihmisen syötäväksi. Keskieurooppalaiset olisivat sen kaiken lisäksi suojelleet lailla, kun eihän niitä pienelle pallolle mahtuisi tuhansin kappalein. Voi perhanan Eurooppa. Mistä se mitään tietäisi meidän pohjoisen ihmisten arjesta ja tuskasta.

Vaan luontopa ei tarvinnutkaan ihmistä ratkaistakseen lihansyöjädinosauruksen kohtalon. Noin vuonna kuusikymmentä miljoonaa eaa maapalloon iskeytyi asteroidi ja tyrannosaurus rex kuoli melkein kaikkien muiden dinosaurusten  kanssa sukupuuttoon. Vain muutama harmiton, siis meille harmiton esihistoriallinen eläin jäi maapallolle muistuttamaan, ettei ihminen oikeastaan ratkaise mitään ongelmaa. Yrittäähän se kovasti. Aina, kun jokin asia häiritsee ihmisen yöunta, etsii tämä kaikkivaltias kättä pidempää. Se kun luulee luonnon olevan kädetön itsestään huolta pitämään.

 

Hannu Hartikainen, lähikolumni, Nivala-lehti 22.1.2026