Kangastusta

Tämän tarinan kuulin asianosaiselta itseltään ja sen todeksi uskon.

Mies oli tuntenut huonovointisuutta ja heikkoutta ja vaimoltaan salaa ottanut kielensä alle nitrotabletin sydäntään rauhoittaakseen. Lopulta hän oli kertonut asian myös puolisolleen, joka oli alkanut mitata pulssia ja verenpainetta. Kumpaakaan ei enää ollut ja mies meni tajuttomaksi. Mies oli mennyt tajuttomaksi. Sydän alkoi kuitenkin taas lyödä. Miten kauan tajuttomuutta kesti, sitä mies ei osannut sanoa. Soitettiin ambulanssi. Nivalan yksikkö oli muissa tehtävissä eikä sitä siis paikalle saatu. Niinpä Haapajärveltä lähti palokunnan sairaankuljetukseen soveltuva ajoneuvo. Nivalan yksikkö vapautui  tovin kuluttua ja sekin lähti potilasta katsomaan. Molemmat tulivat yhtä aikaa paikalle. Oli kaksi ambulanssia pihassa. Haapajärviset palasivat turhalta keikalta takaisin.

Kun ambulanssi oli jo lähellä Oulaskankaan sairaalaa Oulaisten Nesteen risteyksessä, sille tuli hälytys elvytettävästä potilaasta Haapavedelle. Niinpä ambulanssi kääntyi sydänpotilas kyydissä takaisin melkein periltä ja ajoi kohti Haapavettä. Potilas pyysi, että hänet jätettäisiin kyydistä, ja perässä omalla autolla seurannut vaimo voisi viedä hänet muutaman kilometrin loppumatkan. Pyyntöön ei tietenkään suostuttu.

 Ambulanssi sai kuitenkin Ryyppymäen tienoilla ilmoituksen, että tehtävä piti keskeyttää. Kyydissä ollut potilas arveli ääneen, että taisi Haapavedellä apua odottava elvytettävä menehtyä. Sanottiin, ettei siitä pitäisi puhua.

Ajettiin takaisin Oulaisiin ja kyydissä ollut potilas pääsi hoitoon. Paikalla ollut lääkäri oli tutkinut sydäntä ja EKG:n jälkeen todennut, ettei ollut akuuttia uhkaa ja päästi potilaan kotiin. Potilas pyysi lääkäriltä nitroa, että selviäisi kotiin asti. Lääkäri oli määrännyt nitrosuihkeen.

Potilaan sydän oli pysähtynyt, pulssi tasan nolla, verenpaine tasan nolla eikä sydämessä ollut tutkimusten mukaan mitään vikaa ja potilas voitiin lähettää takaisin kotiin ilman lääkitystä, minkä potilas oli kuitenkin itse pyytänyt. Tarina kuulosti maallikon korviin hyvin kummalliselta. Ambulanssia ei ensin ollut ja sitten niitä tuli kaksin kappalein. Kun kiireellisesti tarvittiin ambulanssia Haapavedelle, sitä ei taas vapaana ollut ja piti laittaa matkaan melko kiireellisessä tehtävässä ollut yksikkö.

Potilaan onneksi tuo tapahtui päiväsaikaan viime kesänä eikä tulevana talvena yöllä. Sydän olisi saattanut hyvinkin lakata lyömästä ja matkaa olisi ollut vielä melkein sata kilometriä. Vaikka tehtiinkin ylimääräinen Haapaveden reissu, matka oli kuitenkin mutkitellen lyhyempi kuin Ouluun.

Hiekka-aavikoilla ihmiset näkevät usein kangastuksia. Nyt tuo aavikoiden todellisuus uhkaa tämän alueen sairaita. Kun potilas luulee näkevänsä Oulaisten yöpäivystyksen, alkaa soida vanha laulu: ”Taisi olla kangastusta silmissäni näky tuo. Vaikka jatkoin matkustusta, koskaan tullut en sen luo.”

JK. Kirjoitus ei ole millään tavalla moite ambulanssin henkilökunnalle. Minkä he sille voivat, että organisaatio on rampa.

 

Hannu Hartikainen

Nivala-lehti, lähikolumni 23.10.2025