Suomi on maailman onnellisin maa. Monet nauravat ivaillen väittämälle, että missään muussa maailman maassa eivät ihmiset ole yhtä onnellisia kuin Suomessa. Kerronpa sinulle yhden, vain yhden asian, miksi me olemme onnellisimpia ihmisiä.
Venäjän ortodoksipiispa Kirill siunaa hyökkäysjoukot ja
tykit ja panssarivaunut, pirskottelee pyhää vettä tappokoneiden päälle ja
toivottaa hyvää matkaa sotajoukoille, jotka ovat lähdössä teurastamaan
ukrainalaisia lapsia, naisia, äitejä, isiä, miehiä, mummoja. Vastassa heillä on
vähän toisenlaisia ortodokseja, aivan vääränlaisia mielestään, luopioita,
hävitettäviä.
Amerikan presidentti ristii kätensä yhdessä varapresidentin
kanssa ja rukoilee onnea ja menestystä suurelle hyökkäykselle Iraniin. Hyökkäys
on niin massiivinen, että taivaan enkelitkin ovat ihmeissään. Presidentin ja
varapresidentin jumala on kaikista jumalista väkevin.
Iranilaiset polvistuvat moskeijoissaan ja kumartavat
Allahia. He rukoilevat voimaa taistella amerikkalaisten jumalaa vastaan. He
uskovat, että heidän jumalansa on vahvempi ja oikeudenmukaisempi kuin
presidentin ja varapresidentin jumala.
Israelin Jahve katselee muuria vasten nyökytteleviä
ortodoksijuutalaisia ja synagogissaan rukoilevia tavallisia juutalaisia ja
Israelin pääministeriä, jotka yhdessä rukoilevat tuhovoimaa aseilleen toisen
maan terroristeja vastaan, jotka puolestaan rukoilevat omaa jumalaansa
tuhoamaan daavidilaiset.
Me istumme olohuoneissamme ja katsomme iltauutisia ja
ihmettelemme jumalten välistä kiivasta kamppailua öljystä ja timanteista,
maa-alueista ja ideologioista. Välillä käymme keittiössä ja katsomme ikkunasta
ulos, kun naapuri kaikessa rauhassa haravoi pihaansa tai käynnistää autonsa ja
valmistautuu lähtemään rauhanyhdistykselle seuroihin. Toisesta ikkunasta voimme nähdä körttiläisten
kulottavan tien piennarta ja heilauttavan kättään lestadiolaiselle.
Astun kevätillan hellään lämpöön kotini portaille ja nostan
kättä naapureille. He nostavat ja heiluttavat tervehdyksen ortodoksille. Meillä
kaikilla on oma tila ja kunnioitamme toistemme tilaa ja ajatuksia, mielipiteitä
ja aatteita ja käsityksiämme kelvollisesta elämästä.
Vappuna puhallamme ilmapallot pulleiksi ja riemuitsemme
keväästä ja tulevasta kesästä. Uskovaiset ja ateistit, sinä ja minä, he ja me
elämme yhdessä ilman julkista toraa. Vaikka ajatuksemme kulkevat erilaisia
polkuja, meillä ei ole tarvetta pyrkiä toistamme kuristamaan ja toisemme
omaisuutta hävittämään. Sosiaalisessa mediassa kiivastelemme kohtuullisesti,
mutta kun erimielinen tulee kadulla vastaan, katsomme kohteliaasti muualle.
Minä elän onnellisessa maassa, onnellisten ihmisten
keskellä. Onni ei ole särötön, mutta vain Allah on täydellinen, sanotaan. Ehkä Jumalakin.
Nivala-lehden lähikolumni 9.5.2026
