Joitakin vuosia sitten, kun Liikuntakeskus Uikko järjesti vielä Uikon Taikaa –tapahtumia ja sain olla mukana ideoimassa tapahtumaviikon markkinointia ja mainontaa, syntyi yhdestä väärinkuulemisesta kauan elävä meemi niin kuin nykykielellä sanotaan. Tämä asia tuli mieleen Emma-gaalaa katsoessani, kun gaalassa oli esiintymässä poikasesta aikamieheksi kasvanut popidolli, pop-idoli.
Näihin
aikoihin maaliskuussa liikuntakeskuksen toimitusjohtaja Pekka Niemelä tapasi soittaa minulle ja kertoa
tulevan kesän Uikon Taikaa-ajankohdan ja esiintyjät. Yhdessä aloimme suunnitella mainosmateriaalia
ja muuta viestintäaineistoa. Sovimme tapaamisen keskustan toimistoon Forumin
yläkertaan.
Niin kuin
suurten festivaalien järjestäjät yleensä myös Pekka oli kiireinen ja aina
asiasta innoissaan. Vain oikein hyvät markkinamiehet innostuvat ja olen aina
pitänyt Pekkaa vallan mainiona miehenä markkinoimaan, ehdottomasti yhtenä tämän
kaupungin parhaimmista, parhaana. Kun istuimme alas asiaa hautomaan, kuuntelin
lumoutuneena Pekka Mannanpoikaa, kun hän runollisin sanakääntein kuvaili kesän
tapahtumaa ja sen julkituomista, esiintyjiä ja kohderyhmiä, potentiaalisten
asiakkaiden sijaintia Pohjanmaan kartalla, sanoman uniikkia sisältöä, visuaalista
ilmettä, kaikkea, millä kansa saataisiin liikkeelle ja Uikkoon säkenöivää taikaa,
joka suoltaisi kaniineja kaikista silkkihatuista ja karvalakeista.
Esiintyjien
nimet tipahtelivat yksi kerrallaan ja perään mainio analyysi, ketä varten kukin
paikalle kustannettiin. Yhden esiintyjän kohdalla omat aivoni jumittuivat
miettimään, mikä minulta oli mennyt musiikkigenreissä niin täydellisesti ohi,
etten saanut minkäänlaista kuvaa saati ääntä esiintyjästä, artistista,
taiteilijasta tai ryhmästä. Kun Pekka ilmoitti kiihkein äänenpainoin, että tulevana
kesänä jysähtäisi oikein kunnolla, kun saatiin teinien idoli, supersankari
Aisakellot Uikon jäähalliin keikalle. Olin ällistynyt, mikä oli sellainen
kansanmusiikkikokoonpano tai etnoartisti, joka saisi teinit hyppimään
pepsipäissään lavan reunalle.
En toki ilmaissut tietämättömyyttäni tai
vakavaa vanhenemistani, kun olin tipahtanut nuorisovankkureista täydellisesti kumia
polttavalle asfaltille. Olin mukainnostunut kuin olisin tiennyt Aisakellojen
olevan iskemätön esiintyjä, kilisevä kassamagneetti, jonka kanssa minunkin oli
alettava työstää tulevan kesän heinäkuun iltaa saadaksemme maakunnan nuorison
liikkeelle Aisakelloja kuuntelemaan kuin ennen vanhaan Tuiskulan
värivalotansseihin.
Kun
toimitusjohtaja Niemelä oli esitellyt Uikon Taikaa –esiintyjäkavalkadin ja
piirtänyt kartalle kunkin taiteilijan asiakasprofiilin, katsoimme palaverin
päättyneeksi. Olinko ymmärtänyt kaiken? Se tapasi olla viimeinen kysymys
minulle. Täydellisesti, oli odotettu vastaus minulta. Kun toimiston ovi
sulkeutui ja kuulin ulko-oven käyneen, avasin Googlen kaikkitietävän sivuston
ja kirjoitin hakukenttään Aisakellot.
Haku: aisakellot. Listaus
Ryhmittely ; helkkyvät · helkkääviä · helkkäävät laulussa · tangoissa
Olin
täydellisesti eksyksissä. Puolen tunnin kuluttua sain Pekalta sähköpostia:
”Tässä sulle kuvia.”
Kuvissa
hymyili teinitähti ujosti ja tyttösten sydämet valloittavasti ja katsoi minua
silmiin. Eivät soineet noissa nuoren pojan silmissä hevosen aisakellot, eivät
helisseet kulkuset eivätkä kaikuneet kansanlaulut. Näyttöruudun täytti nuorisoiskelmätähti,
heleä-ääninen teinitulkki, populaarimuusikko
Isac Elliot (aisakelliot).
Löysin uuden tien teinikulttuurin kotiin, New Way Home.
Hannu
Hartikainen
Nivala-lehti,
lähikolumni 12.3.2026
