Puukengät, hollannikkaat savusivat, kun Arto Nyqvist roikkui möhkö-Kawan takatuupparissa yli 200 kilometrin tuntivauhdissa, hyppäsi sitten takaisin moottoripyörän selkään, nosti keulan ylös niin korkealle, että takalasi helähti asfalttiin. Kukaan muu maailmassa ei tehnyt samaa temppua niin raskaalla moottoripyörällä. Olen nähnyt tuon legendaarisen esityksen ja katsonut öljypohjan Pernod-logoa. Ja olen tavannut Arto Nyqvistin nyt jo ikämiehenä kauppaamassa nimellään varustettuja puukenkiä. Hän on elossa vaativista ja vaarallisista tempuistaan huolimatta.
Olen myös
kuullut, en itse nähnyt toisenlaisen tapauksen, jossa nuori mies oli nostanut
Nivalan keskustassa möhkö-Kawaa kevyemmän Kawasakin keulan korkeuksiin,
pudonnut asfalttiin, lyönyt päänsä ja kuollut. Keulimisen vaihtoehtoja on
kaksi: pysyä pystyssä tai kaatua. Kaatumisessa taas on lukuisampia
vaihtoehtoja: kärsiä häpeää, loukkaantua, vammautua tai kuolla.
Ihailen
taidokkaita ihmisiä. Ihailen soittajia, laulajia, puuseppiä, rakennusmiehiä,
myyjiä, taiteilijoita, moottoriurheilijoita… Taito on aina lahja, jota
kannattaa vaalia ja kehittää ja arvostaa. Kun jonkin asian osaa oikein hyvin,
on syytä tarjota oma osaamisensa julkisesti näkyville. Muusikko nousee
estradille ja todistaa osaamisensa ja antaa yleisönsä nauttia taidostaan ja
kyvyistään. Taiteilija maalaa taulun ja
vie sen näyttelyyn vieraiden ihasteltavaksi ja arvosteltavaksi.
Taito ei ole
tarkoitettu kiusaamista varten. Vanhassa laulussa sanotaan, että mummon ikkunan
alla lauloi katulaulaja. Hänen tarkoituksensa ei ollut häiritä mummoa, vaan viihdyttää
muistoissaan elänyttä vanhusta. Tuskin tuon katulaulajan mieleen olisi
ilkeimmilläänkään tullut keskellä yötä huutamalla huutaa mummon ikkunan alla
tuota tangoaan.
Tuonilmaisiin
jo siirtynyt tuttavani, kaverini halusi myös olla taitava, taitava motoristi.
Oli alkukesä ja rippilapset olivat kokoontuneet kirkon pihalle. Pojat
liikehtivät jäykästi mustissa puvuissaan ja kauniit neitokaiset punaruusut
käsissään hehkuivat kesämekoissaan. Kaverini halusi tehdä vaikutuksen ja nosti
satapiikin moottoripyörän keulan tyttöjen edessä ilmaan kuin näyttääkseen
miehuuttaan ja todistaakseen haarovälinsä voimaa ja kellahti kumolleen
kesäneitojen jalkojen juureen. Erektio laski yhtä nopeasti kuin oli noussutkin
ja maksoi paljon rahaa. Tuli myös mainehaittaa. Voivoi.
Kotini ohi
kiitää päivittäin monta taitavaa poikaa virkeillä mopoillaan keula korkealla.
Ihailen taitoa, mutta niin monta kertaa olen nähnyt myös tuon edellä kerrotun
joko elävänä tai videolla. Jälki ei ole koskaan kaunista.
Niin kuin
taitavinkaan taitoluistelija tai mäkihyppääjä ei koko kilpailu-uraansa selviä
kaatumatta, niin ei kaduilla taiteilevat mopoilijatkaan selviä koko elämäänsä
ilman vahinkoa joko itselleen tai muille. Kun temput tehdään suljetulla
alueella, on reilua riskeerata vain oma terveytensä. Mutta kun tuo taito
tuodaan yleisille teille, kaupungin keskustaan, vaarassa ovat päiväsaikaan myös
sivulliset. Yöllä temppuilevat
vaarantavat paitsi itsensä ja muut teillä liikkujat, myös häiriköivät nukkuvia.
”Jos meteli häiritsee, muuta muualle." Tuo on typerä tapa lohduttaa.
”Pojat ovat poikia”, on yhtä typerä ja vastuuton tapa kannustaa nuorta olemaan
ajattelematon.
Osaaminen on
eroottista ja taidokkuus kertoo tahdosta oppia osaamaan. Kun puukengät savuavat ja takalasi helähtää
suljetulla ja temppuiluun tarkoitetulla alueella, yleisö on turvassa ja
satulassa taitava kuljettaja. Mutta kun keula nousee ja moottori huutaa
keskellä yötä keskellä kaupunkia, satulassa on munaton typerys. Niin se vain on.
Nivala-lehden lähikolumni 6.8.2026
