Mielipidevapaus

Kun Yhdysvaltain presidentti Donald Trump ilmoitti peruvansa Venäjän uusia pakotteita ja ostavansa laivakaupalla venäläistä dieseliä, ja tuon onnettomuuden lisäksi sysäsi polttoainepulan ja koko sodan Ukrainan päämiehen syyksi, sain tarpeekseni. Kirjoitin sosiaaliseen mediaan kannanottoni: ”Minulla alkaa olla hyvin suuri USA-vastenmielisyys niin voimakkaana tunteena, että taidan luopua Harley-Davidson -moottoripyörästä. Se tuskin muuttaa maailmantilannetta, mutta onpahan ainakin minulta voimakas kannanotto.”

Hyvät tuttuni ymmärsivät tuon mielipiteen merkityksen. Uskoakseni he kuuntelevat ja katselevat uutisia myös muualta maailmasta ja tuntevat niin Euroopan kuin vähän muidenkin maanosien nykytilannetta. En suoranaisesti ollut yllättynyt, että sain myös hyvin ihmetteleviä kommentteja. Sen sijaan olin hyvin yllättynyt, että täysin ventovieraat ihmiset kyseenalaistivat pääni terveyden. Mielipidettä voi hyvinkin arvostella ja sen merkityksen kyseenalaistaa. Emmehän me ihmiset ole samaa mieltä kovinkaan monista asioista.

Somessa harvoin keskustellaan. Siellä riidellään, nälvitään, osoitellaan, panetellaan. Kun joku yrittää aloittaa asiallisen keskustelun, saattaa muutama järkiperäinen kommentti olla ketjun jatkeena. Suurin osa kommenteista on täysin ala-arvoista huutelua ja heittelyä, jolla ei ole mitään arvoa itse asialle. Nuo kommentit eivät edistä asiaa millään tavalla, vaan täyttävät vaan sivua ja purkavat kenties kirjoittajan mielentilaa, mikä sinänsä saattaa olla hyväkin asia. Onhan kaikille turvallisempaa räksyttää ventovieraalle somessa kuin vaikkapa polttaa autoja tai särkeä kauppaliikkeiden ikkunoita tai varastaa tavaraa tai ryöstää ihmisiä.

Ilmoitin siis saaneeni tarpeeksi Amerikan Yhdysvalloista ja sen politiikasta. Se ei kirvoittanut ainuttakaan negatiivista kommenttia. Muutamat olivat kanssani samaa mieltä kuka miltäkin puolelta. Asian yhteys ymmärrettiin tai siis he ymmärsivät, jotka yleensä asioita ymmärtävät. Mutta kun kirjoitin laittavani protestiksi Harrikan myyntiin, paloi lukijan pinna. Oma protestini kääntyi minulle täysin vieraiden ihmisten protestiksi protestiani vastaan. Kovin harva osasi lukea mitään rivien välistä. En sitä ihmettele. Saahan ilmainen ämpäri massoittain ihmisiä liikkeelle, ja jos siellä ämpärissä on vielä euron yllätys, pystytetään telttoja ämpäreitä jakavan kauppaliikkeen eteen.

Sarkasmi on vaikea laji, sen ymmärrän. Kun jossakin viestiketjun vaiheessa kerroin päätökseni jälkeen Trumpin puntin jo tutisevan, ymmärsin menneeni liian pitkälle. Tuli ensimmäinen VITTU kommenttiketjuun. Se on amerikkalaisperäisen FUCK-pysäytyssanan suomalainen vastine, jonka jälkeen ”keskustelua” ei kannata jatkaa. Niinpä nyt ilmoitan, etten ehkä laitakaan Harrikkaani myyntiin, vaan kestän tämän varsin hankalan maailmanpoliittisen tilanteen kuin mies.

 

Hannu Hartikainen

Paikalliskolumni, Nivala-lehti 31.10.2026