Naimapuuha närästää

Suomi sotii sukupuolista ja naimahuolista. Lehdet kirjoittavat kiihkeitä tarinoita kirkkoväen kädenväännöstä, kuka saa kenetkin naida ja missä. Piispat vetävät köyttä kuka mihinkin suuntaan, saako mies naista vai nainen miestä vai kumpikin kumpaista vai eikö kumpikaan kumpaistakaan. Saako naista vihkiä naisen kanssa vai pitääkö heittää kaapu kehään, kääntää liperit niskaan ja lähteä kälppimään seurakunnasta tai jopa koko kirkosta.

Käyhän, kuule istumaan mukavimpaan tuoliisi ja rauhoitu hetkeksi. Mieti, miten nuo asiat vaikuttavat sinun arki- saati pyhäelämääsi. Muuttuuko sinun päivärytmisi toisenlaiseksi kahden naisen tai kahden miehen tai oletettujen liitosta? Luultavasti tulet siihen tulokseen, että vaikutus on mitätön, jollei peräti olematon. Ja näitä mukavia nojatuoleja on joka torpassa, joka mökissä, joka huoneistossa, lukaalissa, edustuskodissa, vaivaistalossa… Niihin voi itse kukin istua vaikka kerran päivässä noita asioita pohtimaan ja lopputulos on mitä ilmeisimmin aina sama: eipä tuo näy vaikuttavan näiden seinien sisälle millään tavalla.

Mikä ihme meitä ihmisiä vaivaa, että nostamme karvamme pystyyn meille tuntemattomien ihmisten meille täysin kuulumattomista asioista. Mikä heteroa haittaa kahden samansukupuolisen yhdessä yhteistuumin sopimassa liitossa? Mikä pännii pappia kysyä tahdotko toisiinsa rakastuneilta ja toisiinsa sitoutuneilta ihmisiltä, vaikka he eivät olisikaan mies ja nainen. Meneekö kuiva korppu kurkkuun, jos alttarilla toisiaan suuteleekin kaksi samaa sukupuolta tai vaikka sukupuoletonta tai mitä tahansa ihmistä.

Vedotaan Raamattuun. Siellä lukee sitä ja tätä. Niin siellä lukee. Siellä lukee niinkin, että Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Mitähän se tarkoittaa? Tarkoittaako se sitä, että mies loi miehen, kun suurin osa ihmiskuntaa mieltää Jumalan mieheksi tai ainakin miesoletetuksi. Ja kun miehelle tuli tylsää, Jumala otti kylkiluun ja puhalsi siitä naisen kuin lasimestari konsanaan. Ja tässäpä sitä onkin sitten aihetta olettaa, että näin pitää naimahommien mennä maan päällä. Mutta Jumalapa olikin kiero kaveri, ja tosiaan loi ihmisen omaksi kuvakseen. Siinä kuvassa meillä onkin ihmettelemistä. On se niin moninainen.

Istuhan taas siihen mukavimpaan tuoliisi ja mieti, missä kohtaa ihmisen luonut Jumala teki virheen. Mikä osa ihmisessä ei olekaan Jumalan kuvaa? Voinko väittää, ettei joku toinen olekaan Jumalan kuva? Olenko minä mielipiteineni ainoa oikea Jumalan kuva? Uskallanko epäillä Kaikkivaltiaan luomistyön laatua?

Jos tuo eksegeettinen pohdiskelu ei johda oikean ratkaisun löytymiseen tai ihmisten erilaisuuden hyväksymiseen, on syytä jättää asia sikseen ja keskittyä vessapaperirullan oikeaan asentoon huussin paperitelineessä. Pyöriikö paperi vetäjän käteen seinän puolelta vai roikkuuko se etupuolella vapaasti tartuttavissa? Se on pulma, joka vaikuttaa yksilöön paljon enemmän kuin saman- tai erisukupuolisten naimapuuhat.

 

Hannu Hartikainen, lähikolumni Nivala-lehti 10.4.2024