Istuin täpötäydessä rantaravintolassa ja odotin ruoka-annostani. Ihmiset huutelivat pöydistä hävyttömyyksiä tarjoilijoille, jotka juoksivat sinne tänne suuntaa tietämättä. Henkilökunta oli ilmeisen kokematonta tai ravintolan esimies ei ollut tehtäviensä tasalla.
Ravintola sijaitsee suuren kaupungin yhdellä parhaimmista paikoista eikä liene ihan jokapäiväistä, että koko henkilökunta on paniikissa. Uskon tuon ravintolan olevan iltapäivisin aivan täysi ympäri vuoden. Mutta tuossa kaupungissa ei liene tavatonta, että kokonainen tarjoilijaryhmä vaihtuu tiuhoin välein, ja uudet työntekijät tuskin tulevat minkään ravintolakoulun kautta. Heidät todennäköisimmin vain pikakoulutetaan tehtäviinsä muutaman tunnin tai päivän aikana. Riittää, että osaa kirjoittaa ja lukea välttävästi ja puhua jonkinverran englantia.
Jäätelöt sulivat tarjoilijoiden tarjottimille, kun he etsivät oikeaa pöytää. Kun asiakas lopulta sai annoksensa, hän ei hyväksynyt pitkin astian reuonoja sulanutta herkkuaan, vaan vaati uutta. Ruoka-annokset jäähtyivät ja asiakkaiden tyytymättömyys kasvoi, kirosanat sinkoilivat kuin ilmoja halkovat nopealiikkeiset kyyhkyset. Tarjoilijoiden ilmeet muuttuivat entistäkin synkemmiksi, asiakkaiden sanat terävimmiksi ja tylymmiksi. Näin, miten erään naistarjoilijan huulet ja posket nykivät ja näin, miten väsynyt ja epätoivoinen hän oli ihmisten tylyistä sanoista: fuck you, fuck you, fuck you...
Kun tarjoilijatar ryntäili kiireisenä ja epätoivoisena kiukkuisen asiakkaan tuolta toisen luo, nousi pöydästä mies ja pysäytti naisen. Mies kysyi hänen nimeään. Naisen huulista karkasi väri ja kasvot muuttuivat pelokkaiksi.
- Lisa.
- Kuulehan, Lisa. Ota rauhallisesti. Tämä on vain elämää eikä maailma tähän kaadu.
- Mutta kun kaikki vain haukkuvat ja sanovat fuck you.
Naisen huulet painuivat alaspäin.
- Eihän tämä sinun syytäsi ole. Sinä teet parhaasi. Jotkut päivät vain ovat tällaisia. Älä siis suotta hermoile ja syytä itseäsi. Kyllä asiat järjestyvät. Ruoka oli hyvää ja minä olen kylläinen. Kiitos.
Tarjoilijattaren silmät kostuivat, olemus lämpeni ja nainen kumarteli kumartelemasta päästyään ja purskahti itkuun.
- Thank you, mister, thank you. Thank you, thank you, mister. Thank you, thank you mister.
Katsoin naista ja näin, kuinka paljon hän arvosti tuon häntä puhutelleen miehen sanoja, kuinka nuo sanat hoitivat hänen ihmisten ilkeistä sanoista auenneita haavojaan kuin paras ja tuoksuvin eliksiiri.
Olin odottanut itsekin varsin kauan ruokaani. Ja yhtä kauan odotin, että pääsin ruokani maksamaan ja kolmannen kerran odotin korttia maksun jälkeen. En ollut kovin altis kiittämään minua palvelleita ihmisiä. Mutta tuon miehen lohduttavien sanojen vaikutuksen nähtyäni huomasin saaneeni vilpitöntä palvelua, juuri niin hyvää kuin sillä hetkellä minulle kyettiin siinä kaaoksessa antamaan. Mutta kiitoksen kaikkensa tehneille ihmisille kuulin kuitenkin toisesta suusta. Miksi se ei tullut minulta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti