Ihminen kehittyy itseään viisaammassa ja kokeneemmassa seurassa. Kun lapsi seuraa vanhempiensa toimia, hän tarkalla silmällä katsoo ja omalla tavallaan kopioi kaikkea tekemistä. Kun lapsi kuulee vanhempien ihmisten tarinoita, tarkkakorvaisena hän painaa mieleensä useimmat elämänsä aikana tarvitsemansa viisaudet. Sellainen on hedelmä kuin on puu ja maaperä, jossa se kasvaa.
Lienette kuulleet Einsteinista, Albertista, joka mietiskeli kaiken suhteellisuutta ja tuon pohdiskelun ja ihmettelyn tuloksena syntyi suhteellisuusteoria, oikeastaan kaksi: suppea ja yleinen. Kumpaakaan en ymmärrä, mutta lohduttaudun sillä, ettei sitä tässä maailmassa ymmärrä moni muukaan. Mutta ne harvat, jotka ymmärtävät, soveltavat sitä parhaan kykynsä mukaan ja noiden sovellusten ansiosta tiedämme maailmankaikkeudesta paljon enemmän kuin 1900-luvun alun ihmiskunta yhteensä.
Yksi meitä lähinnä oleva sovelluksen kohde on varmasti GPS. Maata kiertää kahdesta kolmeenkymmeneen satelliittia yli 20 000 kilometrin korkeudella. Ovat siis varsin kaukana meistä. Nuo satelliitit seuraavat meitä tai meidän GPS-laitettamme (autonavigaattoria tai vaikkapa Polarin urheilukelloa) herkeämättä ja tietävät tarkalleen, missä olemme. Satelliiteissa on jämäkästi tarkemmat kellot kuin matkahuollon entisillä kellokauppiailla. Ne käyvät atomilla. Tarkkuudesta huolimatta se jätättää satelliittien kiertoliikkeen vuoksi seitsemän mikrosekuntia päivässä verrattuna maapallon päällä olevaan vertailukelloon.
Maa vetää puoleensa, tiedetään. Mutta nuo satelliitit ovat siis melko kaukana Maasta ja Maan vetovoima niihin on vähäisempi kuin vaikkapa meihin Maan asukkaisiin. Tuosta syystä satelliittien atomikellot saavat gravitaatiokentän heikentymisen vuoksi lisää tehoa 46 mikrosekuntia päivässä. GPS-kellot edistävät siis kolmisenkymmentä mikrosekuntia päivässä (yksi mikrosekunti = miljoonasosasekunti). Kellon kiirehtiminen on melko vähäistä, mutta jos tuota hätäilyä ei korjattaisi, navigaattorin "Olet saapunut päämäärään" -tarkkuus heittäisi kymmenen kilometrin päivävauhtia: lentokoneet laskeutuisivat mikä mihinkin ja minä en osaisi Oulussa edes Rotuaarille. Eivätpä siis turhaan sanoneet matkahuollon miehet, että rukkaamalla tuostakin saisi melko tarkan kellon.
Kari Enqvist on kirjoittanut kirjan Suhteellisuusteoriaa runoilijoille. Kirjan takakannen esittelytekstissä lukee: "Suhteellisuusteoria on kuin seksi: ihmisen elämässä se on aina läsnä, mutta puheenaiheena sitä vältellään ahkerasti." Niinpä ajattelin eräänä aamuna avata keskustelun paikallisen parlamentin vakiopaikassa, Hegulla ja kysyin, voinko lukea kaikille ääneen, miksi GPS on niin tarkka. Sain kaiken kattavan vastauksen sekä seksiin että suhteellisuusteoriaan:"Ei tartte. Me tiietään."
Lukematta siis jäi, mutta ei se haittaa. Suhteellisuusteoria on minulle liian suuri asia ja seksi taas hyvin henkilökohtaista. Lapsena en elinpiirissäni kuullut mitään suhteellista, mutta joku vanhempi ja kokeneempi saattoi vihjaista jotakin seksiin viittaavaa. Ja näin vanhempana istun joka aamu kahvilapöydässä, jossa voin paikata tietämättömyyteni mustat aukot: "Me tiietään."
