Niin nopeasti unohtui kaunis poika

Olipa kerran pieni juutalaispoika, jolla oli tummat hiukset, ruskeat silmät ja hyvin kauniit lapsen kasvot. Tuli mies pojan kotiin, otti pojan mukaansa ja vei hänet kauas kotoa kylmään parakkiin, työnsi seuraavana päivänä kaasukammioon ja poltti kauniin pojan myrkystä jäykistyneen hentoisen ruumiin suuressa uunissa.

Olipa myös kerran keski-ikäinen nainen, joka matkusti Puolan maalle, astui turistibussiin ja ajoi tutustumaan keskitysleiriin.  Siellä oli kauan sitten julmasti tuhottu muuan pieni, kaunis juutalaispoika. Nainen kauhisteli tapahtunutta ja hämmästeli, että pienen, kauniin juutalaispojan lisäksi oli kaasutettu tai muuten rääkätty hengiltä yli miljoona muuta juutalaiseksi sanottua ihmistä ja satoja tuhansia mustalaisia, puolalaisia, venäläisiä…

-          Aivan kamalaa. Kyllä Hitler oli julma ja säälimätön.

Noin tuumasi keski-ikäinen nainen. Hotelliin päästyään hän käveli kaupungille matkamuistomyymälään ja osti sieltä postikortin, jossa luki Arbeit macht frei. Korttiin hän kirjoitti: ”Kävin tutustumassa Auschwitziin. Tuli aivan kamala fiilis. Että natsit olivatkin julmia. Huomenna ostoksille. Terv. Elina.”

Illalla keski-ikäinen nainen istui hotellin aulassa, joi korkeasta lasista värikästä sekoitejuomaa ja ajatteli. Hän mietti, miten ihmiset olivatkin ennen olleet tyhmiä ja ajattelemattomia, kun olivat uskoneet lyhyttä, mustahiuksista, pieniviiksistä miestä ja antaneet hänen kaikessa rauhassa toteuttaa julmuuksiaan ja levittää rotuoppiaan. Miten niin voimakkaat saksalaiset olivatkin sallineet huijata itseään tekemään niin paljon pahaa ihmisille ja maailmalle. Nainen tilasi toisen värikkään sekoitejuoman ja jatkoi miettimistä. Hän oli nähnyt kaupungilla jotakin hyvin vaikuttavaa ja mieleenpainuvaa.

-          Taidanpa käydä huomenna kenkäkaupassa ja ostaa ne kauniit, punaiset juhlakengät. Ne ovat niin makiat.

Nainen kaivoi laukustaan Fiskarsin pienet, oranssipäiset sakset ja tasoitti kynsiään, etteivät ne katkeaisi kesken loman. Sehän olisi katastrofi.

Kolmannen värikkään sekoitejuoman jälkeen keski-ikäinen nainen oli jo unohtanut yli miljoona tuhottua juutalaista sekä pienen, kauniskasvoisen pojan. Hän ojenteli siroja nilkkojaan pöydän alla ja mietti punaisia juhlakenkiä. Hän teki tärkeän päätöksen.

-          Taidan sittenkin jättää ne kengät ostamatta ja käydä lomalta palattua sikapäivillä.

 

Sinähän paloit,

olit täynnä rakkautta.

Katosit tuuleen,

vaikka tahdoit kirjoittaa

historiasi toisin.

 

Toisin kirjoitettu

Sinähän paloit,

olit täynnä rakkautta.

Katosit tuuleen,

vaikka tahdoit kirjoittaa

historiasi toisin.

( Tanka on kirjoitettu sodissa tuhottujen lasten muistolle.)

Kevät

Vedet silmissä

koivu nauraa kevättä.

Tuohisen kyljen

onnenkyyneleet ovat

rakkaudesta raikkaita.

Valoisaa

Tie täys valoa,

silmät imevät kesää

imupaperin

lailla kuin mustekynän

tulvivan terän viivaa.

Pieni tuokio

Ihmisen onni

on tuntea toisensa

hetki kerrallaan.

Ei eilistä, huomista -

tämä pieni tuokio.

Välilyöntejä

Tik välilyönti.

Tik tik tik välilyönti.

Tik välilyönti.

Vaijeri valtimosta 

sisään ja pallot perään.

Vapaus kuin mustelma

Jokainen meistä rakastaa vapautta: vapautta matkustaa, vapautta puhua ja sanoa mielipiteensä, vapautta arvostella, vapautta olla sellainen kuin on ja sellainen kuin haluaa olla. Vapaus on elämän tärkeimpiä asioita. Ja vapaus on myös elämän vastuullisimpia asioita.

Vapaus olla oma itsensä ei ole vapautta olla millainen haluaa. Sellaiseen demokratiaan sivistynyt maailma ei ole vielä taipunut. Kun murhanhimoinen radikaali vyöttää itsensä räjähtein, ei hänen vapautensa oikeus yletä laukaisemaan pommejaan ja räjäyttämään itseään väkijoukkojen keskellä. Keskellä autiota erämaata hänen vapautensa riittää toteuttamaan mielihalujaan ilman rangaistusta.

Vapaus ei ole pelkkää oikeutta, vaan se on myös syvää vastuuta itsestä ja jokaisesta lähimmäisestä. Vaikka meillä Suomessa, maailman yhdessä vanhimmista demokratioista onkin vapaus aamulla nousta sieltä, mistä haluaa ja illalla mennä nukkumaan melkein minne haluaa ja aamun ja päivän aikana tehdä sanomisesta puhumattakaan lähes mitä haluaa, meitä seuraa herkeämättä vastuu vapaudestamme, tekemisistämme ja sanomisistamme. Mikä ihmeellisintä, tuo vastuu on vapaudessa kaikista parasta ja suurin osoitus ihmisen kypsyydestä olla osallisena sivistynyttä, humaania joukkoa. Se on tunnus empatiasta jokaista kanssaihmistä kohtaan. Se kertoo halusta ja tahdosta pyrkiä tekemään paitsi omasta myös toisen elämästä mahdollisimman miellyttävää ja antoisaa sukupuoleen tai  syntyperään katsomatta.

Suomeen ollaan perustamassa uutta sinimustaa puoluetta, jonka tavoitteena on perustajien oman määritelmän mukaan etnisesti suomalainen Suomi. Tuossa Suomessa kansalaisiksi pääsisivät vain syntyperäiset suomalaiset. Liike suunnittelee myös etnistä rekisteriä, johon merkittäisiin täällä asuvien ihmisten kielelliset, etniset ja uskonnolliset taustat. Lisäksi sinimusta liike vastustaa samaa sukupuolta edustavien pariskuntien oikeutta adoptioon ja keinohedelmöitykseen sekä myös hormonaalista ehkäisyä ja naisten oikeutta aborttiin.

Liikkeen käsitys vapaudesta on kuin mustelma iholla, kuin ummehtunut ilma pallossa. Suomen pitäisi olla kuin koronakupla, minne ei kukaan muu maailmasta saisi muuttaa, missä nainen ei voisi päättää omasta kehostaan, missä ihmisten pitäisi olla standardoidusti miehiä ja naisia ja väriltään vaaleanpunaisia. Sinimusta vapaus olisi ylipainoa, sinistä lenkkiä, synkkyyttä, savusaunaa,  sydänvikaa, rasismia ja kaiken vieraan pelkoa. Sinimusta vapaus antaisi miehelle vallan päättää naisen kehosta, johon sinimusta sperma voisi vapaana virrata munasolua hedelmöittämään.

Vapaus olla parempi toista on ylivaltaa, joka ei kuulu demokratiaan eikä sivistykseen. Me emme tarvitse Suomeen separaattoriksi sinimustaa liikettä. Sen ajan pitää olla jo ohi. Me tarvitsemme ja ansaitsemme vastuullista vapautta, joka antaa jokaiselle ihmiselle oikeuden olla itselleen kuningas ja toiselle turvallinen linnake.