Säkillä valoa tupaan

Yhteistyöllä, yhteisellä ymmärryksellä saadaan aina parempi tulos kuin riitelemällä, toista moittimalla ja toisen työtä mitätöntämällä. En oikein osaa kuvitella oman työpaikkani ilmapiirin kovasti parantuvan, jos moitin työkaverini tekemisiä varsinkaan, jos itsekin tiedän hänen tehneet työnsä ensiluokkaisen erinomaisesti.

Joka neljäs vuosi meille kerrotaan samaa tarinaa, miten tärkeä on vaikuttaa omiin asioihin äänestämällä. Jos et halua äänestää, sinulle sanotaan, ettei sinulla mukamas olisi sen jälkeen oikeutta arvostella tehtyjä päätöksiä. Tuossapas onkin paradoksia enemmän kuin auringonpalvojassa jouluaaton hämärissä. Katsotaanpas.

Eduskuntaan äänestetään 200 kansanedustajaa. Noista sitten muodostetaan hallitus, jossa yleensä on yli puolet edustajista eli reilu 100 kansanedustajaa kuuluu hallituspuolueisiin. Toista puolikasta sanotaan oppositioksi, jonka tehtävänä on arvostella hallitusta. Höh. Minkä ihmeen takia meidän pitää valita 200 kansanedustajaa, joista puolet on toista mieltä kuin toinen puoli riippumatta ollenkaan esillä olevista asioista tai hallituksen päätöksistä. Vaikka hallituksen päätökset olisivat miten hyviä tahansa, pitää opposition olla tyytymätön. Eikö olisi kaikkien edun mukaista, että kaikki 200 kansanedustajaa pyrkisivät yhdessä tekemään parhaansa kuin pahaisinkin urheilija aina lupaa tehdä. Eikö ole mielenvikaista, että osa kansan valitsemista edustajista tekee päätöksiä ja toinen puoli vastustaa niitä. Minä en tuossa näe järjen valoa saati pilkahdusta tunnelinkaan päässä. Minkä ihmeen takia tuo melko vähäinen kansanedustajien joukko pitää pilkkoa kahdeksi vastakkaiseksi leiriksi. Jos valon kantaminen säkillä sisään on hallituksen työtä, oppositio kaataa sitten seinät. Pääsee valo takuulla tupaan. Niinkö?

Eukaluptusta mummoa muistellen

Luin hetki sitten nuorimman poikani, Sassan facebookpäivityksen, jossa hän kertoi muistelevansa jo kauan sitten tuonilmaisiin siirtynyttä mummoaan ja sulattavansa eukalyptuspastilleja kuumaan veteen. Se oli äitini mainio lääke nuhaan ja kuumeeseen. Tuo hyvän olon nuhalääke lienee kaikkien mummojen tietämä ja kenties jo karamellipakkauksessakin noin kehotetaan tekemään. Mutta se ei olekaan eukalyptuksen ydin.

Lapsi istuu nuhaisena, nenä räkäisenä, silmät kuumeesta hailakoina ja niiskuttaa kurjaa oloaan. Kuumeen haalistamin silmin hän seuraa mummon puuhastelua kuuman veden ja eukalyptuspastillien kanssa. Tuokio tuo huumaavaa taikaa, vanhan ihmisen velhoa osaamista lapsen ajatuksiin, ja taudin kiusaamat, mutta silti niin tarkat aistit poimivat hetken ikuisesti ja lähtemättömästi mieleen. Mummo puhelee ja hääräilee, vesi höyryää ja saa lasin seinämät läikehtimään, ja pastillit rapisevat punavalkoisessa laatikossa ja kilisevät somasti, kun ne kaadetaan lasiin ja lusikalla hämmennetään. Makean kirpeä eukalyptuksen tuoksu tunkee nuhaiseen nenään ja maistuu suloiselta suussa. Vesi polttelee ja kulaukset ovat pieniä, mutta raikas höyry avaa lapsen nuhasta tukkoisen nenän haistamaan ja muistamaan ohihiipuvan tuokion.

"Mummoa muistellen teen eukalyptuspastilleista lientä. Jo helpottaa."

Punaisen vaatteen synti

Kaikissa uskonlahkoissa ja uskonnollisissa liikkeissä on omat tulkintansa Raamatusta. Ne ovat joko suoraan pyhän kirjan teksteistä lainattuja tai sitten väkevästi rivien välistä tulkittuja, omaan käyttöön sovellettuja tai omaa etua ajamaan mukaeltuja "oppeja", Jumalan sanaa.

Körttisille punainen vaate on ollut ja lienee vanhemmalle körttiväelle edelleenkin väärä väri, johon ei ole ollut eikä ole vieläkään sopivaa pukeutua. Se on heille Jeesuksen kuoleman ja kärsimyksen ja pilkan väri. Kerrotaanhan Raamatussa, että Jeesus puettiin ennen ristiinnaulitsemista purppuraan vaatteeseen, joka suomalaisessa kansankielessä on vääntynyt purppuranpunaiseksi ja siitä edelleen punaiseksi. Niinpä purppurasta, joka on violetti, onkin tullut punainen ja sitä myöden kielletty väri ja vähitellen koko punainen väri on muuttunut myös synniksi.

Näin synnit syntyvät. Tarinat muokkautuvat, muuttuvat kansan kertomuksissa, paisuvat, vääristyvät, ahdistuvat ja ovat lopulta jonkun mielestä hyviä tai pahoja. Punaisesta väristä tulee monen mutkan ja väärinymmärryksen kautta synti.

Jos on punainen väri tulkintojen ja tietämättömyyden kautta muuttunut synnilliseksi, myös hempeys, hellyys, toisesta huolehtiminen tai huolen kantaminen on määritelty toisessa uskonlahkossa Jumalan sanan vastaiseksi. Puhutaan hempeyden synnistä. Tuossa lienee jo pyhää kirjaa luettu kokonaan väärinpäin. Tai silmät kiinni. Huolenpitoa ja rakkautta suurempaa jumaluutta tuskin maailmassa on.

Aurinkokuningasta ei pelota

Televisio on täynnä omituisia formaatteja ja yksi niistä on Tanssii Tähtien Kanssa. Ohjelma sinällään on varsin viihdyttävä ja hauskakin, mutta ilmeisesti jo ohjelmaprofiiliin kuuluu etsiä siihen yhdeksi tanssijaksi ihminen, jolle katsojat ja tuomarit saavat vapaasti nauraa ja ilkkua ja jonka tanssitaitoja voi jokainen julkisesti arvostella ja mollata. Ajatellaan, että julkisuuden henkilö kestää aivan kaiken, jos niin sovitaan.

Juhani Tami Tamminen tanssi vuoden 2013 avaustanssijaksossa parinsa kanssa cha cha chaata kykyjensä ja taitojensa mukaan. Omin sanoin hän oli nauttinut harjoittelemisesta mainion opettajansa kanssa ja oppinut tukisanojen avulla hahmottamaan tanssin koko kuvan. Pari viikkoa kovaa työtä oli tuottanut mainiota tulosta ja mies oli valmis tanssilattialle suorassa lähetyksessä satojen tuhansien arvostelevien silmien eteen.

Tanssi sujui mallikkaasti kuin mikä tahansa tanssi missä tahansa tanssilavalla. Mutta nyt ei tukena ollut kymmentä muuta paria yhtä aikaa parketilla, vaan kaikki nuo lukemattomat haukansilmät seurasivat ikämiehen askelia. Vaati uskallusta, heittäytymistä, rohkeutta, ennakkoluulottomuutta ja norsun kokoista egoa, laivateräksen vahvaa itsetuntoa sekä kymmenien tuntien valmistautumista tanssia julkisesti koko kansan iloksi.

Kun tanssi loppui, huojentunut mies käveli partnerinsa kanssa kuulemaan tuomarien arvioinnin palkinnoksi kovasta työtä. Ja tuomarit nauroivat. Tuomarit nauroivat. Tuomarit nauroivat. Ja tanssin päätähti, kilpailuun varta vasten kutsuttu Tamminen seurasi hämillään aikaan saamaansa reaktiota. Harvoin olen nähnyt niin vaivaantunutta, kiusaantunutta ja kiusattua ja yksinäistä ihmistä. Vaikka yksi maailman arvostetuimmista ja kysytyimmistä valmentajista (on ainakin joskus ollut) onkin tottunut arvosteluun ja piikittelyyn, oman harjoittelun, hikisen treenauksen, ankaran opettelun ja muistamisen julkinen mollaaminen oli miehelle kuin kiusausrinki koulukiusatulle. Kun poika on opetellut viikkokausien ajan lausumaan oikein Nothing Else Matters ja viimein uskaltautuu sanomaan sen ääneen, kerääntyykin koko muu luokka hänen ympärilleen nauramaan ja ilkkumaan. Kun Tami seuraavan kerran astuu parinsa kanssa parketille, arvostan häntä vieläkin enemmän kuin nyt. Hän viis välittää koulukiusaajista. "Naurakaa te vain. Minä ainakin uskallan yrittää."

Karhu puree varmasti

Valtion verottava virkamies laatii kirjeen aina sillä oletuksella, että vastaanottaja, tavallisimmin veronmaksaja pyrkii laistamaan joka tapauksessa velvollisuutensa. Niinpä virkamies kirjoittaa jokaisen viestinsä loppuun ja joskus jopa alkuun uhkauksen mahdollisesta veronkorotuksesta tai ulosmittauksesta. Kas näin.

"Pyydämme teitä toimittamaan vaaditut asiapaperit 23.5.2013 mennessä. Muussa tapauksessa panemme toimeen veronkorotuksen..."

Sanotaan, ettei karhu tavallisesti pure tai uhkaa ihmistä. Mutta jos ihminen joutuu emokarhun ja poikasen väliin, on tällä hyvin suuri vaara joutua karhun kynsiin. Muuten ovat karhut kovin rauhallisia ja leppoisia ja kiertävät ihmisen kaukaa eivätkä suotta hampaitaan näyttele saati käpäläänsä kohottele viattomalle kulkijalle. Mutta toista on verokarhun kanssa. Ei se tarvitse poikasta itsensä ja kulkijan väliin, vaan kohottaa se suurikyntisen käpälänsä kaikkia vastaantulevia tai ohikäveleviä kohti ja nostaa ylähuulensa irvistykseen. Ihan varmuuden vuoksi se sen tekee. Pelkoaan se sillä peittelee. Parasta on siis ensin purra. Tiedä vaikka veronmaksajalla olisi ketkut mielessä mokomalla.

Paidan perusteella palloa jalkaan

KRP:n eli Keskusrikospoliisin asiantuntija on määritellyt Mika Salon rikolliseksi tai ainakin rikollisuutta kannattavaksi henkilöksi, koska hänellä on tunnetun moottoripyöräkerhon tunnus tatuoituna käsivarteen. Mika Salon nimi on myös nostettu esiin kahdessakin eri oikeudenkäynnissä, vaikka miehellä ei ole ollut tuon oikeudenkäynnin kanssa mitään tekemistä. Noiden lausuntojen ja tatuoinnin perusteella entinen formulakuljettaja on merkitty myös Keskusrikospoliisin epäiltyjen rekisteriin. Huh.

Olen amerikkalaista moottoripyörämerkkiä edustavana moottoripyöräharrastajana ollut järjestämässä muutamia motoristien illanviettoja, joissa ohjelmanumerona on ollut mm. tatuointia. Tatuoijina on ollut kaikkien laillisten kriteerien mukaan hyväksytyn tatuointiliikkeen osaavat ammattimiehet. Näillä on ollut mukana myös liikkeensä omistajien tai yhteistyötahojen ns. supporttavaraa, paitoja, muisto- ja käyttöesineitä, aivan tavallista arkipäivän tavaraa. Näissä käyttöesineissä on kuitenkin juuri noita Keskusrikospoliisin "valintansa tehnyt ja puolensa valinnut"-tunnuksia. Ovatko siis kaikki noita vapaasti myynnissä olevia muistoesineitä ostaneet ihmiset "puolensa valinneet ja valintansa tehneet"? Toinen huh.

Minulla ei ole koskaan ollut taipumusta rikollisuuteen eikä minua ole elämäni aikana edes liikennerikkeistä sakotettu. En siis voisi millään tavalla hyväksyä, että minut merkittäisiin Keskusrikospoliisin rikollisista taipumuksista epäiltyjen listaan pelkästään sen takia, että olen ostanut itselleni jostakin tapahtumasta, rallista, motoristien illanviestosta muistoesineen, jossa on moottoripyöräkerhon tunnus. 

Kun poliisimieheltä oli kysytty, onko Mika Salo myös rikollinen, hän oli vastannut Suomen Kuvalehden jutun mukaan näin:

”Onko hän osa järjestäytynyttä rikollisuutta? Kyllä, jos tarkasti tulkitaan asiaa. Sellainen henkilö, joka tatuointi tai muu julkisesti näkyvä - on se sitten paita tai huppari tai muu vastaava yllänsä - kulkee julkisesti ja esittelee sitä, niin kyllähän hän tuo vähintään mielipiteensä julki eli on tämän jengin kannattaja ja sen puolella.”

Täytyypäs käydä iltasella tarkasti kaikki ralleista ja illanvietoista ostetut t-paidat ja muistoesineet läpi, minkä kaiken puolesta sitä oikein elämää ja aatetta julistaakaan. Ja jos löytyy Aku Ankka -paita, olen kai sitten ainakin Karhukoplan kannattaja tai amerikkalaisen riiston asiamies.

Kasvovoiteiden kuningatar eli miten Pendolino vetää ikäihmistä puoleensa

Kauneuskemianlaitokset pohtivat päivät pääksytysten, miten ihmisen kasvojen iho saataisiin näyttämään nuorekkaalta ja kauniilta ja sileältä, vaikka elämän kovat vaateet väkisin ruttaavat ja vetävät naamanahkaa alaspäin kuin maantie tyhjää reppua reissumiehen selässä. Vaan ei ole vielä tähän päivään mennessä löytynyt nopeaa ja yksinkertaista keinoa kasvolihoja nahkoineen nostamaan. On pitänyt lähteä kauas kirurgille veitsen alle makaamaan, jos on halunnut näyttää ikäistään nuoremmalta. Ja silloinkin on hymy levinnyt kasvojen kiristyksen jälkeen korviin asti ja ilme muuttunut väkinäiseksi kimmoisuuden kadottua ikuisiksi ajoiksi. Innovaatiot vaativat aina sattuman puuttumista peliin jos toiseenkin ja tuon sattuman oivaltamista oikealla hetkellä.

Viilailin paperin päällä kuusiokoloavainta sopivan kokoiseksi, kun olin sen valmiiksi sopivan kokoisen avaimen jonnekin hukannut. Ohut metallipöly siirtyi kummasti paperin päällä kuin musta virta ja kasaantui yhteen kohtaan. Ihmettelin hetkisen mokomaa kunnes huomasin, että paperin alla olevassa metallikaapissa oli voimakas magneetti, joka veti hanakasti puoleensa hienoa rautapölyä. Samalla hetkellä oivalsin sen, mitä kauneuskemistit olivat jo vuosikymmeniä pähkäilleet. Keksin rautarasvan.

Kasvovoiteeseen sekoitetaan ohutta rautapölyä. Jos halutaan vaaleaa rasvaa, pitää myös pölyn olla vaaleaa, puhtaasta teräksestä hiottua, kiiltävän kirkasta. Kesäiholle voidaan levittää vaikka vähän ruostuneestakin raudasta hiottua pölyä, koska se vaan korostaa auringon tummentamaa ihoa ja saa sen kauniisti kimaltamaan.

Nuori iho ei rautarasvaa kaipaa kuten se ei kaipaa mitään keinotekoisesti kiristävää voidettakaan. Vaan kun ihmisen kasvojen iho alkaa ikävästi roikkua, levitetään runsaasti aamuisin kaulasta ylös päin hiusrajaan saakka rautarasvaa. Kun voide on imeytynyt ihoon, laitetaan päähän magneettihattu. Niin nousevat ikäihmisen ikävästi roikkuvat kasvot ihanasti ylös kuin sälekaihtimet aamuauringon edestä. Ja mikä tässä on parasta, iho ei kiristy lainkaan, vaan säilyttää luonnollisen kimmoisuutensa. Hatun magneetin voimakkuutta säätämällä saadaan haluttu ikäefekti. Ja vain hatun riisumalla voi taas hetkessä vanheta ikäisekseen. Se on tärkeää varsinkin VR:n kassalla, kun halutaan saada ikäihmisen edut. Toisaalta ei ehkä kannata ehdoin tahdoin rautateillä matkustaakaan rautarasvat kasvoissa, koska sähköveturissa on voimakkaita magneetteja. Kun sivuraiteella pyyhältää Pendolino kahtasataa vastaan, saattaa vierustoveri säikähtää sivuuttavan junan matkaan pyrkiviä nuorekkaan ikäihmisen naamanahkoja.