Sade tappaa

Pakkasin teltan ja varusteet moottoripyörän päälle ja sidoin koko majoitusvarustuksen muutamalla mustekalalla. Alkoi sataa. Olin ajoituksen ammattilainen ja tilanteen herra.
Bensahana auki, ryyppy päälle, virtakytkin on-asentoon ja start. Pari aamunihkeää starttimoottorin pyörähdystä ja jykevä jymy täytti jokilaaksoisen leirintäalueen. Kotimatkaa oli edessäpäin vajaa 250 kilometriä ja sadetutkan mukaan sadetta sama matka.
Lämmin oli. Sadepuku lämmitti muutenkin lämpöistä miestä, visiiri pyrki huuruuntumaan, mutta sateessa lauloi Frank Sinatra, Tuomari Nurmio, Hector...Kaksi vanhaa piikaa istui järven rannalla.
Muutaman auton letkassa näkymät olivat hyvin rajalliset huuruisen visiirin läpi. Raotin leukasuojusta ja raikas ilma kirkasti näkymää kaikkiin suuntiin: autoja, kauniskarvainen pantaporo tien varressa katse tiukasti minuun. Koiruunnutti. Kaasutin poron kohdalla sen vikkelästi takaisin metsään. "Teepä sama Taunuksella", ajattelin.
Sanotaan, että vankilassa on aikaa miettiä. Mutta aika paljon on aikaa miettiä myös sateisella valtatiellä harrikan selässä umpikypärässä ja sadepuvussa. Maisemaa ei juuri näe, muttei se harmita. Tuttuja teitä. Poroja ei juuri erota metsänreunaa vasten. Luotan, että ne minut kuulevat ja vaistollaan varovat.
Sade tappaa. Sade tappaa tylsän mielen ja päästää ajatukset sisään, herkistää hennon mielen mietteisiin. On mukava haistella metsänreunaa, laakeita syyskukkaisia, marjaisia soita, lauantain aamusaunan himeriä savuja, märän, lämpimän asfaltin mietoa öljyä, vesimärän moottorin höyryä, kostean nahan tummaa tuoksua.
"I´m singin in the rain." Ja sinä ohi kiitävä automies luulet, että minulla on tylsää. Varo vain. Sade voi tappaa.

Kannattaa innostua

Innostuminen saa ihmisen aina syntymään uudestaan. Pieni lapsi nousee ensimmäisen kerran jaloilleen ja saa aikaiseksi tasapainoisen olotilan. Ilme kertoo, että tapahtuu jotakin suurta, uutta, ennen kokematonta. "Minä seison!"
Jostakin syystä minä olen ollut kova harrastamaan koko ikäni. Nuorena yrittelin myös kovasti henkisiäkin harrastuksia kuten politiikkaa, mutta pöydän ympärillä istuminen ei viehättänyt. Ensin kokeilin kokoomusta ja sitten kommunisteja, mutta kumpikin jäi harrastuksena lähinnä tyttöjen katseluksi.
Alakouluikäisenä voimistelin ja kilpailinkin ja vähän pärjäsin. Ei minusta koskaan tullut oikeaa voimistelijaa, mutta tuo lapsena aloitettu puuhastelu jatkuu tavallaan edelleen. Kitaraa aloin soitella heti, kun sormet ylsivät kaulan ympäri ja voimaa oli ottaa barresointu. Ei minusta tullut kitaristiakaan, mutta myös tuo harrastus on kulkenut mukanani läpi elämän ja melkoisen kelvollisesti soittelen Lukkorenkaan kitaristina vähintään kerran viikossa treenikämpällä ja silloin tällöin milloin missäkin.
Taivas on minua kiehtonut ja pelottanut ja niinpä ajauduin sattumien kautta laskuvarjokerholle, ja jäin sille tielle muutamaksi vuodeksi. Hyppäsin monenlaisista lentokoneista ja helikopterista. Jatkoin tuota kankaan varassa lentämistä varjoliitimen kanssa. Tuo harrastus opetti minulle arviointia ja riskinottoa sekä sen, ettei kovin syvään lumeen kannata asumattomilla seuduilla laskeutua. Raskasta on käveleminen umpihangessa kaikissa tamineissa.
Kamppailulajit vetävät minua kuin hunaja karhua. Kun mahdollisuus tuli kohdalle, lähdin korealaisen lajin, Han Moo Don peruskurssille ja harrastin tuota mainiota hengen ja ruumiin urheilua kymmenisen vuotta mustaan vyöhön asti. Enkä ole lajia unohtanut vieläkään, sillä se pitää minut vielä joltisenkin liikkeessä ja vetreänä. Nyt sitten käyn punttisalilla vähintään kerran viikossa ja jokaisen illan päätteeksi venyttelen. Sen merkityksen opin juuri han moo don parissa.
Kesät kuluvat harrikoidessa. Moottoripyöräily ei oikeastaan ole harrastus, vaan enemmän elämäntapa. Sitä en edes selitä.
Petankkia, avantouintia... Aina kannattaa innostua. Kun eteen tulee uusi asia, siihen voi jäädä kiinni "lopuksi elämää" kuin mitään muuta ei sen jälkeen tulisikaan. Ja sitten tulee taas uusi asia... Voi veljet, miten upeaa on innostua.

Katson sua silmiin

On mukava katsoa ihmistä silmiin. Vanhan fraasin mukaan silmät ovat ihmisen peili, mutta kun tuota sananlaskua tarkemmin ajattelee, peili kääntää aina asiat päälaelleen. Silmät taas viestivät paljon enemmän kuin noissa ohikiitävissä hetkissä ehtii sanoin ilmaisemaan.
Muistan jonkun opastaneen katsomaan vastapäistä ihmistä silmien väliin, nenänvarren yläosaan, jos ei aivan silmiin toista uskaltaisi katsoa; kuulemma näyttää kuin silmiin katsoisi. Mutta nenänvarsi ei ole mikään sielunkuvastin, johon kannattaa keskittyä. Silmäsi kertovat, oletko väsynyt vai pirteä, iloinen vai jostakin syystä surua täys.
Aikuisen silmät saattavat pelottaa ja joskus tekee mieli vältellä suoraa katsetta, mutta lasta uskaltaa katsoa pelotta. Ja lapsi katsoo sinua ilman pelkoa tai häpeää. Lasten kanssa voi harjoitella silmiin katsomista. Siitä tulee useimmiten hyvälle tuulelle. Lapsi, joka ei vielä osaa puhua, on kuitenkin syntymästään saakka täynnä tunteita. Nuo tunteet pursuavat hänen silmistään: nauru raikuu ja kiiltää silmissä auringon säteinä ja kimaltavana veden pintana, ja suru saa ne itkemään ja sameasti välkehtimään. Nuo tunteet tarttuvat aikuiseenkin.
Kadulla tai kahviloissa ihmiset ovat massaa, joukkoa, ryhmiä, porukoita, sukuja, heimoja. Ilman silmiä heitä ei olisi olemassakaan. He olisivat vain ohi pyyhkivä ilmavirta. Mutta kun katson silmiin jotakin, ihmisestä tulee yksilö, persoona, jolla on minulle asiaa. Silmät näkevät minut ja kysyvät välittömästi, kuka olen. Sekuntien tuhannesosien aikana vaihdetaan kysymyksiä, kerrotaan vastauksia, ilmaistaan joko hyviä tai vähän huonompia tuntemuksia, halua tutustua, haluttomuutta jatkaa katsetta, tarvetta pysähtyä.
Katson sua silmiin. Ja toivon, että sinulla on minulle paljon kerrottavaa.

Tiedätkö, mitä puhut?

- Näin kaupungilla hyvin uppiniskaisen miehen.
Sinullekin syntyy heti mielikuva tuosta miehestä. Hän saattoi vaikkapa ajaa autolla liikenneympyrään jääräpäisesti tai sitten hän käveli hissukseen suojatien yli omaa etuaan ja oikeuttaan ajatellen. Tai hän piti kiinni ajatuksestaan eikä antanut tuumaakaan periksi. Noin. Mutta mikä ihme tuolla miehellä olikaan niskassaan?
Uppiniskainen? Uppi? Jos sanoisin vaikka, että mies kulki pitkin suojatietä uppi niskassaan, useimmat meistä lakkaisivat ymmärtämästä sanomaani. Yritin ottaa sanasta selvää. Nykysuomen sanakirja 3 ei tunne yksittäistä sanaa uppi, mutta tietää kertoa uppikivestä, joka on riippakivi tai paino. "Kalamies pudottaa uppikiven pohjaan." Toisin sanoen hän pudottaa pohjaan kiven, joka ilmeisesti vetää mukanaan jotakin, vaikkapa verkon narun.
Tulipas tuosta uppi-sanasta päivän riippakivi. Mikäs siitä sitten oikeastaan tulikaan? Riippa on Nykysuomen sanakirjan mukaan veneen ankkurikivi, riippakivi. Mutta jos vaikka pikkuilkeyksissäni kysäisen kalamieheltä saunanlauteilla, paljonko hänen riippakiveksensä painavat, hän saattaa joko loukkaantua tai sitten etymologina vastata varsin asiallisesti. Riippakives onkin verkonpaino. Ähäkutti.

Aina pitää olla parempi

Elämä on paradoksi. Mitä enemmän seuraan vieruspenkkiä, naapurikylää, toista maata, Eurooppaa ja maailmaa, sen varmemmin huomaan, että aikamoinen hullunmylly tämä maailma ihmisineen on. Kun urheillaan, pitää olla toista parempi. Muuten ei pärjää. Ja sitten kun ollaan toista parempi, ollaan diivaa ja lesoa ja leuhkaa kuin Usain Bolt. Eikä siitä kukaan tykkää. Ja jos taas ei pärjätä, ei olla oikein mitään. Eikä siitäkään kukaan tykkää. Pitäisi syödä ja juoda dopinkia pärjätäkseen, muttei saa syödä ja juoda dopinkia, että olisi puhdas.
Aamulla kuuntelin kahvipöydässä muuatta miestä, jonka pitää aina olla muita parempi. Kun joku kertoi tarinan, mies kertoi omansa ja meni karvan verran edelle. Sellainen väsyttää ja ärsyttää ja kiukuttaa, vaikka tavoitteemme onkin olla aina toista parempi.Hänen puheessaan on vain "minä ja minun sukulaiset". Hyvä on hyvä. Niin minulle on opetettu. Kannattaa opetella olemaan hyvä ja sen hyvyyden huomaa kyllä, vaikkei sitä koko aikaa toitotakaan. Nimittäin, jos on oikeasti hyvä jossakin. Jos huipputaitava konserttipianisti käyttäytyisi konsertin jälkeen kuin huippusprintteri, hänelle naurettaisiin. Ja jos huippusprintteri käyttäytyisi kuin konserttipianisti... Mietitäänpäs tuota vaikka illalla.

"Tää on nyt tässä."

Huone tyhjeni tavara tavaralta pahvilaatikoihin, muovipusseihin, laukkuihin. Henkilökohtainen omaisuus nousi mittavaksi kasaksi tuvan lattialle. Osa muuttokuormasta oli jo viety opiskelupaikkakunnalle toiselle puolelle Suomea: sänky, hyllyt, televisio..., ja loput odottivat lattialla autoon kantamista. Kaikki oli nyt koossa uutta elämänvaihetta varten ja oman huoneen roskat kerätty roskapussiin.
Nuorimies ihmettelee autioitunutta huonettaan, nostaa roskiksen käsilleen, laskeutuu alakertaan ja katselee vielä ympärilleen kuin etsien ja sanoo:"Tää on nyt tässä." Taas yksi elämänvaihe on eletty ja on aika siirtyä toiseen. Mitäs tuohon isä sanoo. Nieleskelee vain.

Asenteella kauppaa tehdään

Oletko kuullut juttua miehestä, joka pääsi tavarataloon myyjäkokelaaksi yhdeksi ainoaksi päiväksi? Jos kauppa kävisi, homma tulisi. Illalla tavaratalon johtaja kysyi mieheltä, montako kauppaa tämä oli tehnyt ja kokelas vastasi yhden tehneensä. Mutta silti kassa näytti varsin täydeltä ja tili hyvältä.

- No. Tänne tuli aamusella mies ja minä myin sille ongen. Kysyin, onko sillä kunnon uistimia ja niin me sovittiin sitten tuommoisesta Rapalan parin sadan euron paketista. Se oli oikein tyytyväinen niihin uistimiin, mutta arveli, ettei niillä näin pienillä vesillä kuitenkaan käyttöä olisi. Niinpä siinä sitten juteltiin , että jos se lähtis Päijänteelle kalaan kunnon saalista nostamaan, muttei sillä ollu venettä. Tehtiin sopiva kauppa tuommoisesta Busterista. Mutta eihän se vene ilman moottoria liiku ja niinpä siihen sitten liitettiin viiskymppinen Evinrude. Miestä jo hymyilytti ajatus mukavasta kalaretkestä kunnon järvelle, mutta sen mieli mustui, kun muisti, ettei sillä ole traileria sille veneelle. Kohta oli, kun löydettiin tuolta varaston perältä sopiva. Kaikki oli muuten kunnossa, muttei sen vanha Nissani jaksanu tietenkään sitä venettä ja traileria vetää. Lyötiin kättä päälle siitä mustanpuhuvasta citymaasturimersusta.
- Jaa, vai niin. Aika hyvin tais sitten päivä mennä.
- No meni se. Oikeastaan se mies tuli ostamaan kuukautissuojia vaimolleen, mutta minä tuumasin sille, että kun sun viikonloppus on näköjään muutenkin piloilla, et lähtis kalaan.