Täydellinen mainosmies on perverssionisti

Joskus jokainen kohtaa aivan täydellisen ihmisen. Voi sanoa ääneen:"Perfect!" Perfekti. Täydellinen. Tapaan.(preesens) Tapasin.(imperfekti) Olen tavannut.(perfekti) Olin tavannut.(pluskvamperfekti) Mutta jos tuo täydellinen ihminen sitten oli tietämättäni ollut täydellinen, voin kai sanoa hänen olleen pluskvamperfekti. Pitänee kysyä Saariselta. Täydellisyyteen pyrkivää ihmistä taas sanotaan perfektionistiksi.

Monimutkaisempi asia on, jos tapaa täydellisen, mutta kovasti sovinnaisuudesta poikkeavan henkilön, vähän perverssin perfektionistin. Häntä voisi kutsua perverssionistiksi semminkin, jos hän olisi uskon ja kokemuksen vääristymien kautta täydellistynyt; vaikkapa täydellisen kieroutunut hävittäjälentäjä, joka kylvää kuolemaa Gasan tapaisiin kaupunkeihin äärimmäisen tehokkaasti ja tarkasti, mutta luulee tekevänsä oikein. Tai hän voisi olla lakimies, joka näkee vain pykälien suoman oikeuden, mutta ei tekojen seurausta. Tai miksei hän voisi olla vaikkapa vain asekauppiaan mainosmies, joka myy laivalastillisen kalashnikoveja greenpeaceläisille ja uskottelee luodin kosketusta hyväilyksi.

Rakkauden kokemuksista eli miten saadaan mies huutamaan

Harrikkarallit ovat kansainvälisiä tapahtumia. Niihin tulee motoristeja ympäri Eurooppaa ja eri puolilta maailmaa. Viime kesänä satuin istumaan kolmen naisen kanssa samalla iltanuotiolla makkaraa paistamassa ja kuuntelin tarkkaavaisena naisten jutustelua. Minut jätettiin kohteliaasti keskustelun ulkopuolelle. Pian ymmärrätte syyn.
Yksi naisista oli espanjalainen, toinen ranskalainen ja kolmas suomalainen. Naiset puhuivat minun läsnäolostani huolimatta - miehistä, mutta jo muutaman valkoviinihuikan jälkeen keskustelu kääntyi rakkauden mittelöihin ja naisten lemmentaitoihin. Ranskalaisnainen käänsi makkaraansa hiilloksen yläpuolella ja kertoi rakastelleensa Eiffelin tornin hississä ja mies oli huutanut nautinnosta koko pitkän hissimatkan ylhäältä alas asti. Naiset istuivat vaiti ja nyökyttelivät hyväksyvästi. Espanjalaisrouva (päättelin sormuksesta) taitteli sormillaan hiuksensa korvien taakse ja hymyili.
- Tehän tiedätte flamenco-tanssin. Cante jondo on syvä, rakkaudesta kertova laulu. Rakastelin musiikin mukana taitavasti ja mieheni huusi intohimosta koko tuon hitaan ja läpitunkevan laulun ajan.
Suomalainen Marjatta (olimme kuitenkin esittäytyneet) haukkasi ison palan hiillosmakkaraa, sylkäisi mustaksi kovettunutta kuorta takaisin hiillokseen ja ilmeenkään värähtämättä alkoi kertoa.
- Viime kesänä rakasteltiin äijän kaa reissussa harrikan päällä ja mun nännikoru oli viiltäny tankkiin helevetinmoiset naarmut ja lakat hileille. Äijä huus toista viikkoo.

"Moottorikelkka on maailman mukavin"

Elettiin niitä aikoja, kun moottorikelkka oli vielä harvinaisuus ja kummajainen sinistä savua pukkaavana pörriäisenä valkoisella hangella. Se saattoi viedä miehen sydämen. Lauttaluodon Hermanni oli pitäjän ensimmäisen moottorikelkan omistaja ja iloisena, hymyssäsuin mies ajeli pitkin paksuja hankia ja läpi tuulten ja tuiskujen. Ajoipa kelkkansa naapurin pihaan ja asteli tupaan laitetta kehumaan.
- Maailman mukavinta hommaa se on tuo moottorikelkalla ajaminen.
Talon emäntä hyöri hellan ääressä matikkasoppaa kypsymään.
- Eikö tuo liene sullekin se teijän Hilima vielä mukavampi?
Hermanni löi karvahattuaan housunlahkeeseen ja tuumasi.
- Enpä oo Hilimaa hangella kokkeillu.

"Vastustan!"

Miltähän tämä maailma näyttäisi, jos olisi vain yhdenlaisia ihmisiä. Jos olisi vain sellaisia ihmisiä, jotka haluaisivat säilyttää kaiken vanhan ja vain sen takia, että sitä voi vielä käyttää jotenkin hyödyksi.
Rooma on hieno kaupunki. Siellä on paljon vanhoja, kauniita ja kelvollisia rakennuksia reilusti yli 2000 vuoden takaa. Mutta on siellä aika paljon uusiakin rakennuksia. Uusien rakennusten tieltä on ollut aivan pakko purkaa pois vähän huonompikuntoisia vanhoja rakennuksia. Mietinkin, miltä Rooma näyttäisi, jos sinne olisi vain rakennettu, mutta ei yhtään purettu.
Tullaanpas takaisin kotiin. Jos siis olisi vain sellaisia ihmisiä, jotka haluavat säilyttää kaiken vanhan sitä hävittämättä, minunkin ympäristöni olisi aika tavalla toisennäköinen enkä ole ollenkaan varma, että viihtyisin siinä Häkkilän vanhan riihen, osuuskaupan viljamakasiinien ja roskalaatikon, palokunnan vanhan ruuttahuoneen, Lehtisen vaatekaupan, Vähäsarjan Matin sekatavarakaupan, Juntti-Onnin lelukaupan (Hmmm. Sitä kyllä, piru vie, kaipaan joskus oikein paljon.), Manttaalitalon ja vanhan kunnantalon, Korona-baarin, kunnansairaalan, meijerin toimistorakennuksen, kirjakaupan ja Köykän kenkäkaupan, Lentosen rautakaupan, taksikopin ja tummanvihreän nakkikopin, Shellin korjaamohallin, uuden kirjaston ja kaupungintalon, Laatuluhdin ja Myllykartanon ja monien muiden uusien ja vanhojen rakennusten sekamelskassa, joka mitään purkamatta ja hävittämättä olisi syntynyt. Jos siis olisi vain sellaisia ihmisiä, jotka haluavat kaiken säilyttää, maapallo olisi jo melko täysi. Ei siinä voisi puhua mistään uusiokäytöstä tai ekologiasta. Voitaisiin puhua varmaan enemmänkin ympäristökatastrofista.
Mutta onneksi pelkästään sellaisia ihmisiä ei ole. On myös sellaisia, jotka ymmärtävät, että jotakin pitää purkaa uuden tieltä, on sellaisia, jotka ymmärtävät säilytettävien rakennusten todellisen arvon. On se aika hyvä, että ihan kaikki eivät vastusta.

Ihminen on sitä, mitä se myö

Aamu oli mitä mukavin ja ilma lauhkea kuin alkukeväinen aamu. Ajoin naapurikaupunkiin huollattamaan autoa ja kiertelin pitkin autoliikettä työn valmistumista odotellen. Aukaisin autojen ovia ja paukuttelin niitä kiinni kuin kovastikin olisin ollut niistä kiinnostunut. Ehkä olinkin, ehkä minulla on orastavaa autokuumetta. Miehellä sitä on aina. Puolisen tuntia jatkoin tuota tutkimusretkeä eikä minua kukaan häirinnyt. Kaupassa ei ollut muita.
Kun työ valmistui, maksoin laskun ja sain avaimen. Kiitin ja vaihdoin autokauppaa. Ajoin seuraavaan liikkeeseen ja kysyin tietyn automerkin koeajomahdollisuutta. Auto löytyi, avaimet löytyivät, mutta myyjää ei löytynyt. Kävin tutustumassa autoon liikkeen pihalla, kaivoin auton esiin lumihangesta (tuliterä koeajoauto) ja käynnistin sen. Diesel. Käsivaihteet. Sammutin auton samantien ja vein avaimen takaisin. Kukaan ei sanonut minulle mitään.
Autokauppa näyttää olevan lamassa. Autokauppa on lamassa myymään minulle autoa. Ihminen on sitä, mitä se myö. Autoa myyvä ihminen on siis lamassa. Harmillista.

Räyhäkäs jäkismatsi - ei vaihtomiehiä

Jääkiekkojoukkue mittelöi valkoisella areenalla. Tuiske on kova. Kiekkoa lyödään ja mailaa katkeaa ja viikate niittää miestä, mutta siinä vaan kaukalossa pysytään. Hyökkääjä hyökkää ja puolustaja niittaa pelaajan laitaan. Reunat ryskyvät, pleksit täräjävät ja heiluvat, mutta pysyvät ja kestävät. Luistin viiltää valkoista pintaa. Jälki on kovaa ja näkyvää. Pelaaja kaatuu ja luisuu pitkin peliareenan pintaa ja törmää vauhdilla reunukseen, mutta pysyy kuitenkin kentällä. Pilli soi. Time out. Pelaajat luistelevat kaukalon reunalle, mutta kukaan ei hyppää kaukalosta.

All Days Ultra pitää kaiken sisällään eikä laske mitään reunojen yli.

Meille mainosmiehille annetaan monesti tehtäviä, joissa asia pitää esittää uskottavasti, mutta ei inhorealistisesti. Otetaanpas esimerkiksi kuukautissuoja. Tiedättehän, ettei ole tapana esitellä niitä kovin realistisesti ja arkisesti. Mutta pitäisi kuitenkin jotenkin kertoa tehokkaasti sen antama suoja ja varmuus. Ylläoleva esimerkki kävisi ehkä ideasta siinä missä huvipuiston sähköautoratakin. Mutta eipä tuossa pelissä parane tuomarin puhaltaa jäähyä. Pelaajien on syytä vaan pysyä kaukalossa. Vaihtomiehiä ei tässä pelissä tunneta.

Peurat ovat aivan liian nopeita

Joka päivä kuulee tai lukee hyvän jutun, joka naurattaa. Toiset jutut ovat varsin tosia, toiset taas istumalla keksittyjä, mutta silti hyviä. Tänään kuulin jutun miehestä, joka aina silloin tällöin otti pari nelosolutta, vaikka olikin autolla liikkeellä. Toisen joi heti kassalla toista maksaissaan ja toisen pöytään kävellessään. Istumaan ei kuulemma koskaan ehtinyt. Sanoi, että oli kotitie kovin kuoppaisessa kunnossa kelirikon aikaan: "Kyllä tie tasottuu mukavasti, kun pari olutta siemasee." En ihannoi rattijuoppoutta missään nimessä, mutta nasakasti sanottu. Kelirikkoaikaa saattoi kestää vuoden ympäri.

Ja toinen juttu se vasta naurattaakin. Voi helevettiläinen.

Yes, I speak english
- Name?
- What?
- Name?
- What?
- Name? My name is Peter West. And yours?
- Yes I´m Joors too. Khalim Joors.
- Sex?
- Three to five times a week.
- No, no...I mean male or female?
- Male, female, sometimes camel.
- Holy cow!
- Yes, cow, sheep, animals in general.
- But isn't that hostile?
- Horse style, doggy style, any style!
- Oh dear!
- No, no! Deer run too fast...