Lyijy on kovin
kevyt metalli mieltä
kasaan painamaan.
Ilmaakin kevyempi
pimeys tappaa ihmisen.
Lyijy on kovin
kevyt metalli mieltä
kasaan painamaan.
Ilmaakin kevyempi
pimeys tappaa ihmisen.
Ei sutta, hukkaa
kalliimpaa, sankarmiehen
ansaan nappaamaa.
Kun raastaa, riipoo viima,
on kuolleen karva lämmin.
Koirat haukkuvat
ja pyrkivät pannoistaan
irti puremaan
ketjuun kahlitun jalkaa,
joka maistuu kiimalta.
Ensimmäiset ukot:
-
Käytit n-sanaa.
-
Siellä on aika paha väkikato.
-
Niinkö on?
-
Muuttavat pois eivätkä enää luonnollisesti lisäänny. Kuolevat enemmän kuin
syntyvät.
-
Pitää panna ideamylly jauhamaan.
-
Panna pitää.
Toiset ukot:
-
Ostin lapsenlapselle pukinkonttiin Lapin hatun. Tilasin netistä.
-
Älä osta. Palauta se.
-
Minkä tähen?
-
Sinusta tulee rosvo.
-
Mitenkä se rosvo minusta?
-
Sinusta tulee kulttuurivaras. Alat omia vierasta kulttuuria.
Kolmannet ukot:
-
Joulu tulee. Sinipiikaa pitäis komentaa lattialla.
-
Älä puhu. Saat akaltas turpaan. Sinipiika välineistää vaimon ja
epätasa-arvoistaa siivouksen.
-
Minä olen punarenki. Punarenkiä on ennenkin lyöty.
-
Taidat olla poliittisesti kallellaan.
-
Kallellaan ja Kertullaan.
Neljännet ukot:
-
Maistuuko Geisha?
-
Kiitos vaan, mutta söin just Eskimon.
-
Karhua päälle?
-
Melkein mieluummin Marianne.
-
Kuukupillinen Kulta-Katriinaa?
-
-
Se on kohta joulu.
-
Ja paimenia kedolla. Paimentavat meitä terveitä, ettei saatais kruunua
keuhkoihin.
-
Beetlehemin punatähti. Se vaan ei pysähdy tallin ylle, vaan monistuu
kaikkien kattojen päälle.
-
Aikamoinen kopiokone.
-
Semmoisia on kaupan.
Ensimmäiset ukot:
-
Käytit n-sanaa.
-
Lipsahti. Meillä sentään väki lisääntyy ja kauppa käy. Hullummin on
Nivalassa.
-
Taas käytit n-sanaa.
-
Unohtuu niin helposti. Lähetäänkö meneen? Nunhnuka, nunhnuka loihlai…
-
Älä omi kulttuuria äläkä käytä n-sanoja. Et sie millää opi.
- Pyydän julkisesti anteeksi. Anteeksi, nivalalaiset Eskimot, Geishat, Katriinat, Mariannet ja miksei Karhutkin. On teillä kestämistä, kunnes joku teidät pistää poskeensa ja nielaisee.
Löi mies vasaran
kallioon kuin pähkinään.
Poimi siemenen
kuin sydämen, timantin
kaivoi esiin kuorestaan.
Lumehine mua
yögostihpäi salbavuo
kui kondii pezäh.
Jogahine huondes on
aigaine kevätpäivy.
Luminen piha
yökylään sulkeutuu se
kuin karhu pesään.
Jokainen aamu on kuin
varhainen kevätpäivä.
Rastavusliäppy
piäs haldii levol istuo,
rauhas kaččelou
kui rahvas hierus eläy
da pajoloi pajattau.
Jouluilta
Joulumyssykkä
päässään tonttu katolla
istuu, katselee,
kuuntelee kyläläisten
lauluja laulelevan.