Punahatut on kaivettu esiin, aseet rasvattu ja passipaikat valmiiksi sovittu, tornit nostettu pystyyn aukkopaikkojen reunaan ja panosvyöt täytetty viimeistä lovea myöten. Hirvenmetsästys voi alkaa taas.
Hirvikolareita sattuu entistä enemmän niin autoilijoille kuin motoristeillekin. Hirvien määrää on syytä kontrolloida ja hirviä hallitusti harventaa. Metsästys on paitsi liikenteen turvallisuuden vuoksi tärkeää, myös metsämiehille mieluinen harrastus liikkua luonnossa. Niin minulle on kerrottu. Pitää kävellä pitkiä matkoja metsässä koiran kanssa, katsella ja kuulostella, missä hirvi milloinkin liikkuu. Kunto kohenee ja mieli virkistyy, sanovat. Jännitys kasvaa, kun pitkän odotuksen jälkeen kuuluu metsästä koiran haukku tai pitkien sorkkien aiheuttama ratina kuivassa risukossa.
Aamulla annoin itseni kuulla ja herkkien hermosolujeni nostaa ihokarvat pystyyn, kun metsästyksen apuna on alettu käyttää pieniä, kameralla varustettuja lentäviä laitteita, nelikoptereita. Ne lennätetään metsän ylle ja kotkan silmän lailla se etsii saaliseläimen. Uutta tekniikkaa pitää ottaa myös metsästyksessä käyttöön, sanottiin. Melkoisen varma olen asiasta, ettei noilla nelikoptereilla pelkästään etsitä hirviä, vaan niiden avulla hirvi myös ajetaan metsästäjän aseen ulottuville. Herkkänä ja hyväkuuloisena eläimenä hirvi varmasti pakenee tuota pientä pörisijää eikä ole kummoinenkaan vaiva ohjailla hirven tai hirvien kulkua metsämiehen mieleiseen suuntaan.
Eikö sitten ole aivan sama asia, millä keinoin saalis saadaan satimeen tai kiväärin ulottuville? Haukkuuko hirven esiin koira vai ajaako sen metsämiehen eteen vikkelästi metsän yllä leijaileva nelikopteri? Mieleeni tulevat suuret, valkoiset metsästäjät, jotka istuvat helikopterin oviaukossa ja ampuvat riistaa liikkuvasta laitteesta. Ei ole enää kysymys metsästämisestä, vaan huvittelusta luontokappaleen lopettamiseksi . Ikiaikainen intiaani minussa ajattelee, että niin saalistaja kuin saaliskin ovat tasa-arvoisia. Jos on ovela ja viekas ja kärsivällinen ja hyvin varovainen, saa joko saaliin tai säästyy kuolemalta. Nyt metsämies ei enää metsästä, vaan istuu kannonnokassa ja ohjailee nelikopterillaan saaliin itsensä eteen. Onhan se ovelaa. Ja mikä parasta, saa myös liikkua metsässä ja kulkea pitkin soita ja nevoja, hyppiä ojien yli ja väistellä risukoita - jos sattuu nelikopteri radioaallon ulottumattomiin ja karkaa omille ilmojen teille.
tiistai 5. syyskuuta 2017
tiistai 29. elokuuta 2017
Hyi helvetti
Täi, se saatana
niskasta puree palan,
rouskuttaa, nielee,
ulostaa pitkän paskan
ihmisen ohimolle.
niskasta puree palan,
rouskuttaa, nielee,
ulostaa pitkän paskan
ihmisen ohimolle.
maanantai 28. elokuuta 2017
Onko nahkavyö sian vika?
Ei ole sian
vika, jos nahkavyöllä
miehestä totuus
hakataan tahi syyttä
suotta selkään pieksetään.
vika, jos nahkavyöllä
miehestä totuus
hakataan tahi syyttä
suotta selkään pieksetään.
torstai 24. elokuuta 2017
Kotkan nahkaräpylät
Kotka siivilleen
voi nousta, jos lihava
se ei ole, tai
vaihtanut sulkiansa
siipan nahkaräpylään.
voi nousta, jos lihava
se ei ole, tai
vaihtanut sulkiansa
siipan nahkaräpylään.
lauantai 19. elokuuta 2017
Kiltti lapsi
Jokainen äiti
tahtoisi kiltin lapsen,
muttei voi tietää,
millaiseksi elämä
lapsikullan kurittaa.
tahtoisi kiltin lapsen,
muttei voi tietää,
millaiseksi elämä
lapsikullan kurittaa.
perjantai 18. elokuuta 2017
Barcelona ja Turku
Jumalan viljan
joukossa hukkakaura
tuhoaa sadon.
Lammaslauman keskellä
muutama sika sotkee.
joukossa hukkakaura
tuhoaa sadon.
Lammaslauman keskellä
muutama sika sotkee.
maanantai 31. heinäkuuta 2017
Tervehdys, vanha opettaja
Opettajilla on sukupolvien mittainen työhistoria. Ikäpolvi toisensa jälkeen istuu samassa pulpetissa ja kuulee tarinoita ja kertomuksia opetuksen lomassa, saa kasvatusta joskus kovallakin kädellä tai tuntee myötäelävän tunnelaastarin painalluksen kipeässä haavassa. Monet opettajat unohtuvat harmauttaan ja tasaisuuttaan tai vain opetuksen hyvyyden ja asiallisuuden vuoksi. Jotkut taas jättävät nahkaan sellaisen polttomerkin, ettei sitä kokonainen ihmiselämäkään hävitä.
Kertoipa minulle aamusella Häggmanin palaverissa suomenkielen opettajani Eero Elovaara muuasta kohtaamisesta huoltoaseman baarin ovella. Eeroa, Supia vastaan oli ovella tullut lievässä iltapäivätanssitilassa vuosikymmenten takainen oppilas, jota oli joskus pitänyt salatupakoinnista komiskoida. Mies oli katsahtanut supia silmiin, ottanut puoli askelta taakse päin ja yllättyneellä äänellä tuumannut: "Supi perkele. Vieläkö sinä saatana oot elossa." Äänessä ei ollut ollut sen enempää vihaa tai katkeruutta kuin huonoja muistojakaan. Olipahan vain kysymys, mitä vanhalle opettajalle kuului.
Kertoipa minulle aamusella Häggmanin palaverissa suomenkielen opettajani Eero Elovaara muuasta kohtaamisesta huoltoaseman baarin ovella. Eeroa, Supia vastaan oli ovella tullut lievässä iltapäivätanssitilassa vuosikymmenten takainen oppilas, jota oli joskus pitänyt salatupakoinnista komiskoida. Mies oli katsahtanut supia silmiin, ottanut puoli askelta taakse päin ja yllättyneellä äänellä tuumannut: "Supi perkele. Vieläkö sinä saatana oot elossa." Äänessä ei ollut ollut sen enempää vihaa tai katkeruutta kuin huonoja muistojakaan. Olipahan vain kysymys, mitä vanhalle opettajalle kuului.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)