Porno

Eikö sinua
mikään muu saa syttymään,
avaamaan kirjaa,
lukemaan ajatusta
kuin hakusana porno?

Turhia mietteitä

Ajatuksella
ei ole merkitystä,
jos se ei käännä
maailman napaa nurin,
tai saa vuorta sortumaan.

Messukeskus hyllyhelvetin oppipoikana

Kun oikein menee ihmisen pää huolesta sekaisin, saattaa käydä näin kuin täysinoppineelle byrokraatille: näkee risteyksessä vain punaisen valon eikä pääse ylitse ensinkään. Minäpä kerron. Vaati muuan virkamies avannon reunalle pelastusveneen, jotta mahdollinen hukkuva voitaisiin sillä soutaa rantaan. Avanto oli pituudeltaan neljä metriä ja leveydeltää kaksi metriä ja avantoa käytettiin uimareiden virkistyspaikkana, ei ansana ohikulkijoille. Tarina ei kerro, hiisattiinko avannon reunalle vene vai jäädytettiinkö avanto umpeen vai suliko mokoma aivan itsekseen heti vapun jälkeen. Kaikki vaihtoehdot maksimoivat joka tapauksessa avantouimarin turvallisuuden byrokraatti viimeisenä lukkona...tai siis avaimena...eiku lukkona...

Mutta missäpä se on byrokraatti, kun pitää ihmisen osata messukeskuksesta ulos? Taitaapi hän olla jäätyneenä avantoon tai jäänyt kielestään kiinni hankaimeen tai  opasteiden kanssa juuttuneena liikennevalojen ikuisesti palavaan punaiseen. Mene vaikka Jyväskylän Paviljonkiin tai Helsingin Messukeskukseen, et sieltä osaa ulos kuin arvaamalla. Kun suurilla messuilla ihminen omaa uteliaisuuttaan kävelee keskelle valtavaa hallia, mistään hän ei voi päätellä ulosmenoreittiä. Ovien kohdalla on kyllä pelastautumistiemerkinnät eli vihreä, kiireisen näköisenä juokseva valohenkilö ja ulosmenotien nimi ja jopa ulkopuolella olevan aukion nimi (esim. Lutakon aukio Jyväskylän Paviljongilla). Vaan entäpä sitten, kun syttyy keskellä hallia tulipalo ja ulos pitäisi päästä. Ei näy katossa, ei seinissä, ei pylväissä, ei missään nuolta tai opastetta, jonka avulla löytäisi tulipalokammoinen pakenija lyhimmän ulosmenoreitin. Tai jos sellainen on, se on niin hyvin piilotettu, ettei sitä hätiköivästi ulos pyrkivä ihminen ikipäivinä huomaa.

Jos haluat pelastua palavasta tai muuten vain ahdistavasta hallista, mene Ikeaan. Siellä on valonuolin merkitty lattiaan reitti ulos mitä miellyttävimpien osastojen läpi kohti hyllyhelvettiä ja rahalla toimivaa kassajärjestelmää. Miksi samaa ja edullista keinoa ei voi käyttää messuhallissa: nuoli, joka ohjaa lähimmälle kassalle (lue:ulko-ovelle)? Haastan kaikki ihmisestä huolta kantavat byrokraatit nyt kehittämään tulenkestävän ulosmeno-opastusjärjestelmän messuhalleihin ja muihinkin ihmisen ajatusta suurempiin tiloihin. Jopa kahden hengen teltassa pitää olla vetoketjun pää punaisella nauhalla merkitty, jotta osaa hätäinen retkeilijä aamuvirtsan yllättäessä nopeasti poistua oviaukon kautta luontoon. Pitääkö sitten uteliaan messuvieraan nuukahtaa kahden lakritsikojun väliin myrkyllisiin savukaasuihin messuhallin syövereihin, kun ei näy nuolen nuolta opastamassa avaraan ulkoilmaan saati vetoketjun punaista turvapäätä.

Sanassa on voimaa.

Sano sananen.
Naapurit heräilevät.
Ala puhua.
Jo sinua kuuntelee
kokonainen kaupunki.

Jumalan luomasta paremmaksi

Täydelliseksi
Jumala loi ihmisen.
Vaan paremmaksi
paranteli jantteri:
esinahan leikkeli.

Rakastavaiset sänkipellolla

Eilen koin sangen merkillisen tapahtuman, josta minun pitää sinulle nyt kertoa. Iltapäivä oli jo pitkällä ja aurinko hiljalleen laskeutumassa syyskuun viimeisen päivän hämäriin. Tuuleskeli lounaasta, melkein etelästä. Ajoin autolla suuren viljelyaukean reunaa ja ihastelin sänkipellon kultaisia kimalteita, keltaisen koreita sävyjä, syksyn pysähtynyttä rauhaa. Näin pellolla joutsenpariskunnan. Se aterioi näennäisen rauhallisesti. Kun toinen nosti kaulansa korkealle, toinen painoi päänsä alas ja noukki kostean viljapellon sänkipeitteiseltä pinnalta jyvän jos toisenkin. Pysäytin autoni ja aloin seurata tuota lumenvalkoista lemmenparia, niin luulin. Keltaiset nokat heiluivat ja pitkät kaulat keinuivat kuin paksut korret lounatuulessa. Sitten tapahtui ihme. Ymmärsin jokaisen sanan, minkä ne toisilleen sanoivat.

- Sovittiin, että lennetään Tampereelle asti ennen iltaa.
- Ei sovittu. Sinä sanoit, että lennetään. Minä en.
- Sama asia.
- Mulla on vasenta siipeä kolottanut eilisestä asti, kun väistin voimalinjaa.
- Silmät ummessa lentelet päin johtoja.
- Niitä näe hämärissä.
- Ei ois ollu hämärää, jos ois ajoissa lähdetty.
- Kuudelta lähdettiin. Oli hämärää.
- Illallapa ei ollut.
- Oli. Ja jos nyt noustaan ja lennetään Tampereelle asti, on säkkipimeää.
- Entäs sitten?
- Ei näje.
- Valot on.
- Tiellä on, vaan ei taivaalla.
- Kuu paistaa.
- Tuskin paistaa eikä paistakaan.
- Joka tapauksessa me lennetään tänään Tampereelle.
- Lennä sinä. Minä jään tähän.
- Uskollisia.
- Tä.
- Joutsenet ovat uskollisia.
- Vaan eivät hulluja. Minen lähe.
- Onko sitten parempi, että mökötetään tässä.
- Ei, jos sinä lennät Tampereelle.
- Yksinkö minun pitää lentää?
- Jos nyt lähet, yksin pitää lentää.
- Paskahousu.
- Aku Ankka
- Tuo oli paha.
- Mitä syötäs?
- Vaaputaanko ojan vartta?
- Vaaputaan vaan.
- Sammakoita.
- Syökö joutenet sammakoita?
- Ei sitä tiijä.
- Lennetäänkö?
- Ei lennetä. Ei jaksa.
- No ei niin. Jatketaan huomenna. Äläkä mökötä.
- Ei mökötä tämä lintu.
- Kvaak.
- Kvaak.

Lähdin aamulla vähän ennen kahdeksaa työmaalle ja näin tuon samaisen joutsenparin ottavan pitkiä askeleita ja levittävän siipensä ja niin nousi se kovasti kaakattaen vasten lounatuulta yhä ylemmäs ja ylemmäs.
- Kvaak.
- Kvaak.
- Tuskinpa vaan.
- Älä luule.

Semmoista se on rakkaus: toraa ja sanailua, ikuista vastatuuleen pyrkimistä ja yön yli nukkumista. Joutsenilla.

Katsokaa taivaan lintuja

Mies kyntää pellon,
aukaisee noutopöydän,
kattaa herkut sen.
Katsein terävin huomaa
lokki maukkaan palasen.