Maailman rikkain mies ja kiinalainen mopo

Maailman rikkaimmaksi mieheksi sanotaan muuatta egyptiläistä Hosnia. Omaisuuden arvoksi on jollakin konstilla saatu lasketuksi noin 80 miljardia dollaria = 80 000 000 000 dollaria. Egyptiläisiä kuuluu olevan kutakuinkin 83 miljoonaa henkeä. Mutta ajatellaanpa heitä nyt olevan tasalukuisesti 80 miljoonaa, niin on helpompi laskea. Saattaahan jokatapauksessa Hosninkin omaisuus olla 83 miljardia niin, että samapa tuo on vähän pyöristellä puoleen tai toiseen.
Jos tuo Hosnin omaisuus jaettaisiin tasan jokaiselle maansa kansalaiselle, jokainen saisi 1000 dollaria. Sillä voisi itse kukin ostaa kohtuullisen hyvän mopon, kiinalaisen tosin, mutta mopon kumminkin. Mutta jos Egyptissä pörräisi 80 miljoonaa kiinalaista mopoa, ei sieltä pakokaasun seasta enää tuttuja erottaisi kukaan. Maa saastuisi ja tiet kuluisivat ja mopojen kimeä ääni saattaisi satuttaa kulttuurihistoriallisesti mittaamattoman arvokkaita pyramideja. Eikö siis näin ollen ole koko maan etu, että tuo valtava rahamäärä on yhden ihmisen tilillä. Eihän yksi ihminen ehdi saada juuri minkäänlaista tuhoa aikaiseksi, vaikka miten mopoilisi.

Kojovai ja virtsatutken pulehdus

Muistui mieleeni pieni ystäväni Jaana hyvin kaukaa menneiltä vuosilta. Jaanalla oli joskus tapana kiivetä kylään asuntooni, saman talon toiseen kerrokseen. Kerran taas kuului hentoinen koputus ovelta ja miettiväisen näköinen tyttönen pyöritteli etusormeaan poskellaan ja muistelevaisella äänellä sanoi: "Isi pyysi hakemaan tuon...kojovain." Kun aikamme pohdittiin, mitä oli mahtanut isi lainaksi pyytää, keksimme jakoavaimen.
Olipa Jaana sairastunut pahemman kerran ja joutui lääkäri määräämään hänelle antibioottikuurin. "On tuo virtsatutken pulehdus, nääs."
Lähti äitinsä uutta vauvaa perheeseen synnyttämään, ja Jaana, nelisen vuotta, odotti uutta tulokasta innokkaana ja kaikkeen yhteiseen touhuun valmiina. Niinpä hän illalla innon ikävissään varusti vanhat suksensa sauvoineen talon viereen pystyyn valmiiksi yhteistä hiihtoretkeä varten. Kun vauva sitten äitinsä kanssa kotiutui, oli Jaana hyvin, hyvin pettynyt pikkusiskoonsa: "Tuosta ei oo kyllä mihinkään." Potkaisipa mennessään sukset nurin ja häipyi autotalliin mököttämään.

Uhkaamalla onneen vai tukasta kiinni ja kammariin

Kun kapinallisjohtaja kirjautuu nettiin, hän tupeeraa takkuisen partansa vieläkin sotkuisemmaksi näyttääkseen maailmalle olevansa jossakin kovin hankalassa paikassa piilossa tavoitettavaksi. Puhe on rauhallista ja päättäväistä ja perussanoma on aina sama: "Uhkaan tappaa, jos emme... Uhkaan tappaa, jos ette...Uhkaan tuhota, jos eivät...
Kun pieni lapsi heittäytyy kaupan lattialle kiukunpuuskassa, hän huutaa uhkauksensa omalle ääniaaltoalueelleen:"Jos en saa karkkia, huudan tässä elämäni loppuun asti."
Kun teini vastustaa opettajaansa, joka yrittää ohjata tätä välitunnille raittiiseen ilmaan, tämä sanoo uhmakkaasti:"Jos kosket minuun, teen sinusta ilmoituksen poliisille...Jos kosket minuun, soitan Iltalehteen...Jos tartut minuun, lähdet tästä talosta kävelemään...
Kun aviomies vaatii vaimoaan lopettamaan tupakanpolton, hän ilmoittaa selvät ehtonsa:"Senkus poltat, mutta..." Kun aviovaimo haluaa miehensä olevan enemmän kotona, hän voi uhata miestään:"Muutan mummolaan, jos..."
Kun työpaikalla joku haluaa ajaa itsekkäästi omaa asiaansa, hän voi aina uhata kantelulla työpaikkakiusaamisesta, hän voi uhata seksiahdistelusyytöksillä:"Tuokin katsoo koko ajan sillai...

Kun kivikauden ihminen uhkasi toveriaan, hän löi tätä nuijalla päähän ja sillä siisti. Mitäs tuota tyhjää vatkaamaan ja uhkailemaan, enimmäkseen aikuiset ihmiset. Tai reilusti tukasta kiinni ja kammariin... Hmmmm. Mikäs se onkaan noista ajoista muuttunut?

Päänsisäinen generaattori vai kolmioleipää

Nälkäisen näytöskappale. Rooleissa 1. mies ja 2. mies

1. mies
Eikös se niin menekin, että energia on sähköä. Vai olikos se niin, että sähkö on energiaa. Niin tai näin, nälkäongelma voitaisiin helposti ratkaista puhtaalla painevedellä eli periaatteessa siis vain kaivolla, pumpulla ja muoviletkulla.
Kemissä joki on valjastettu padolla keskittämään jokivesi voimakkaaksi virraksi generaattoria pyörittämään ja sähköä, siis energiaa tuottamaan. Ihminenkin tarvitsee siis vain päänsisäisen generaattorin ja siitä somat piuhat aivoihin. Generaattoriin ohjataan puutarhaletkulla painevettä, ja jopas ajatus taas kulkee mukavasti. Saapahan generaattori olla vaikka vatsassa tai jos ei halua itseään leikeltävän, selkärepussakin. Pääasia on tuo energian kulku aivoihin. Ja kirkkaasti ajatteleva ihminen ei nälkää tunne. Voin sen juuri tällä hetkellä pitävästi näillä ajatuksillani todistaa.

2. mies
Minulla on nälkä. Pidä puutarhaletkusi ja painevetesi ja generaattorisi. Minä lähden Siwaan kolmioleipäostoksille;-)

Häggmannin matematiikkaa

Laskettiin aamulla Hegun kahvipöydässä, että jos sataa kaksikymmentä senttiä lunta neliölle, ei tarvita kuin viisi neliötä, kun on jo metri lunta. Sääliksi käy helsinkiläisiä.

Ratikkarikollinen ja Hosni Mubarakin kultareppu

Rikollisia on kahta sorttia: pikkurikollisia ja kunnon konnia. Pikkurikolliset ovat aivan kelpo väkeä loppujen lopuksi. Sellainen voi myydä keskiolutta junan ravintolassa minuuttia vaille yhdeksän, vaikka laki kieltää alkoholipitoisten juomien anniskelun ehdottomasti ennen aamuyhdeksää.
Matkustin Pasilasta Helsingin keskustaan raitiotievaunulla, ratikalla. Astuin alukseen rempseästi kuin aito alkuasukas ja kävelin vaunun takaosaan istumaan. Ensin ajattelin ostaa kuljettajalta lipun, mutta kun kaikki muutkin kulkuvälineeseen nousseet vain kävelivät eteenpäin rahastajasta välittämättä, luovuin paperirahan tyrkyttämisestä ja vaihtorahojen odottelusta ja päätin ajella pummilla. Laskin mielessäni säästäväni kolmisenkymmentä euroa, kun en pysäyttänytkään taksia, vaan hyppäsin kansanmiesten ratikkaan. Mutta jo kohta mieleeni tuli kauhukuva seuraavalta pysäkiltä vaunuun nousevasta lipputarkastajasta ja tarkastusmaksusta, joka lienee kahdeksankymmentä euroa.
Istuin näennäisesti rauhallisena kuin ainakin lähiöstä keskustaan matkustava kaupunkilainen, mutta kun jarrut kirskahtivat ja kulku hidastui, pälyilin ulos nähdäkseni tarkastajan tuimien silmien kairautuvan terässeinän läpi suoraan omaantuntooni. Kuulin vaunun lukitusjärjestelmän kolahtavan ja sulkevan pakenijan reitin lopullisesti. Toivoin jo näkeväni jonkin tutun rakennuksen, joka kertoisi minulle keskikaupungin jo olevan käsillä. Ratikka pysähtyi ja sisään astui tukevahko nainen, jonka sininen takki on tiukasti napitettu ja punainen lippalakki todisti minulle metsästäjän astuneen estradille. Nousin tuolistani ja kävelin takaovelle. Katsoin, miten nainen kumartui kuin penkissäistujalta kysyäkseen, oliko tuo mahtanut matkaansa maksaa. Nainen oli kuitenkin tavallinen matkustaja, joka vain etsi itselleen paikkaa.
Hermoni eivät pitkään kestäneet kolmenkympin säästön mahdollista katoamista kahdeksankymmenen euron tarkastumaksuun, vaan hyppäsin muutaman pysäkkivälin jälkeen ulos kulkuneuvosta eduskuntatalon edessä. Matkaa määränpäähän olisi vielä ollut kolmisensataa metriä.
Olin kuitenkin voittaja. Vältin virkamiehen rahallisen väkivallan ja onnistuin huijaamaan julkiselta laitokselta lähes kolmen euron matkan ilmaiseksi. Sisäinen muuntimeni moninkertaisti voiton kuitenkin vertaamalla sitä kalleimman kulkuvälineen hintaan.
Samaan aikaan muuan Hosni Mubarak täytti Egyptin maalla reppuaan kultaharkoilla ja timanteilla ja Amerikan dollareilla lähteäkseen käpälämäkeen villisti mieltään osoittavien kansalaistensa jaloista. Televisiouutiset sanoivat häntä vahvaksi mieheksi, joka ei pienistä hermostuisi. Sehän meillä onkin ero: minä huonohermoinen pikkurikollinen, joka nipin napin vältin tuomion kansan omistaman kulkuvälineen vastikkeettomasta käytöstä ja hän kansanjohtaja, vahva mies, joka vain varjeli oikeuttaan kansansa keräämään omaisuuteen.

Yrittäjän merkki on otsaan poltettu

Tapasin miehen. Hän kertoi minulle seuraavaa: "Kävipäs tuuri. Kun olen perinyt tämän kirjapainoni vanhemmiltani ja isovanhemmiltani, jatkan tätä työtä ikäänkuin verenperintönä. Kovin on kannattamattomaksi mennyt ja vallan villiksi muuttunut ohje- ja sääntöviidakko sitten niiden päivien, kun isäni yrityksen minulle siirsi ja nimensä paperiin kirjoitti.
Tulen aamulla painolle ja teen työtä iltaan asti. Kaikenlaista paineskelen ja sitten illalla laitan tekemäni työt talon ulkopuolella olevalle lavalle ja sieltä ne sitten joku käy hakemassa ja vie, minne vie. Maksu tulee tilille kerran kuussa. Hääppöinen se ei ole, mutta maksu kuitenkin. Eihän tällä mitenkään pärjäisi, kun toiminta on niin pientä ja vehkeetkin vähän vanhanaikaiset, mutta onpahan nyt kuitenkin EU:n rekisterissä oleva yritys.
Viisi vuotta sitten ajattelimme alkaa painaa tarroja, mutta se osoittautui aivan kannattamattomaksi, kun tuli se muovin haittavero. Siitä jatkoimme lomakkeiden painopuolelle, mutta kilpailu suurten painotalojen kanssa on veristä ja raakaa. Pian huomasimme olevamme kyytipoikia ja oli taas edessä suunnanvaihto. Keskitymme nykyisin ihan vaan pelkästään penkin painamiseen. Keskusliikkeet meille sanelevat hinnat ja siihen on tyytyminen. Mutta joka ilta me viemme päivän työn keräilylavalle ja aamulla se siitä on poimittu. Kai niille maailmalla käyttöä on - persettä lie pyyhkivät, mitä lie. Ei paljon kiinnosta.
Eihän tästä mitään tulisi, kannattamattomasta hommasta. Mutta onneksi on tuo EU-päiväkirjapainotuki. Oli viikolla napsahtanut tilille 200.000 euroa puhtaana käteen. Olivat taas tarkkailijat laittaneet ruksin kohdilleen, että kirjapainohan se siellä on ja satelliististakin semmoinen näkyy. Kelpaa tässä nyt taas tuottaa tulevaisuudessakin."

Tottahan tuossa lorussa ei ole siteeksikään. Mistä ne tuollaiset rahat tulisivat tuottamattomille taloille? Ehhehhehhehhehheh. Kyllä vaan nämä hommat pitää ihan itse hoitaa tuottavaksi liiketoiminnaksi, jos mielii markkinoilla pärjätä. Se on oikean yrittäjän tuntomerkki - otsaan poltettu.