Kuka maksaa metsänomistajalle hirven hiukapalan

Valtio omistaa metsän riistan, ainakin sen arvokkaan, luvallisen. Kun metsämies lähtee hirveä pyytämään, pitää maksaa valtiolle luvasta pyytää hirvi. (Mitähän pyytämistä se hirven ampuminen on, kysyn vaan. Jos minä menen pyytämään naapuria iltakahville losauttamalla häntä hirvikiväärillä kylkeen, se on ampumista, murha. "Tulisitko kahville?" Tuo on pyytämistä.)
Mutta kenenkäs mailla se valtio sitten noita omistamiaan eläimiä ruokkii? Osin omissa metsissään se antaa hirvien ja karhujen ja susien ja ilvesten syödä ihan vapaasti, mutta aivan yhtä vapaasti nuo nälkäiset otukset syövät myös kaikkien muiden omistamissa metsissä. Mustikat ne popsivat nälkäisiin suihinsa. Menevät siinä puolukat ja hillat, sulavat suurissa mahoissa sienet ja pieneläimet, monesti vähän suuremmatkin. Mutta eipä vain valtio maksa ruokarahaa noista ahmateista yksityisille metsänomistajille. Jos syö hirvi männyntaimen, saattaa pieni korvaus kilahtaa metsänomistajan kassaan, mutta kukaan ei korvaansa lotkauta niille tuhansien eurojen arvoisille marjamättäille, herkkusienille ja Lapin soiden hilloille. Jonkinmoinen bonussysteemi olisi kehitettävä kaikkien eduksi.
Kun metsästäjä ostaa hirvenkaatoluvan, hänen pitäisi saada hirven painon mukaan kaatamastaan hirvestä palautusta, metsänomistajan bonusta. Mitä lihavampi ja painavampi hirvi, sen suurempi olisi bonus. Onhan jokainen hirvikilo tavallaan metsänomistajan mailta syötyä massaa. Eikö muka toimi? No. Sitten kai meillä kaikilla on oikeus mennä vaikka valtion omistamassa junassa ravintolavaunuun syömään noin niin kuin läpikulkumatkalla. Vähän voisimme korvausta maksaa esimerkiksi oluesta (olkoon se vaikka niitä männyntaimia). Kaikki muu (kahvit, pullat, limonadit, suklaat, karamellit, lohileivät, lihapullat muusilla...) olisivat pelkkää aluskasvillisuutta, jota voi huolettomasti massutella ja niillä mahaa kasvatella.

Myyjä myy

Olen jostakin lukenut, että myyjä on sellainen henkilö, joka myy jotakin tuotetta tai palvelua sitä haluavalle, etsivälle ja tarvitsevalle. Ja olen omakohtaisesti joskus kauan sitten kokenut, että rahastaja on sellainen henkilö, joka rahastaa ennalta sovitun summan esimerkiksi matkasta jollakin jonnekin - vaikkapa veneellä tai linja-autolla. Nyt noita rahastajia ei enää ole ainakaan linja-autoissa. Veneillähän Suomessa ei ole kuljettu miesmuistiin ja se on tässä tapauksessa pidempi aika kuin tiliväli. Ja junissa heitä taas kutsutaan konduktööreiksi.
Rahastajia ei siis ole. Väärin. Kaikki rahastajat ovat siirtyneet autokauppoihin. Olen nyt kaksi vuotta yrittänyt ostaa auton. Tai vaihtaa ja ostaa ja olen tuosta jo aiemminkin kirjoittanut. Menen siis autokauppaan ja esitän asiani. Rahastaja tulee tervehtimään minua ja esittelee minua kiinnostavan auton. Koeajan tai monesti en edes koeaja autoa. Useimmista uudehkoista autoista näkee jo päällepäin, että ne ovat hyviä. Rahastaja kertoo hinnan ja minä teen yleensä vastatarjouksen niin kuin kauppatilanteissa on tapana. Ja siihen se sitten jää. Rahastaja vaikenee lopuksi elämäksi eikä mitään tapahdu. Jos autokaupassa olisi automyyjä, hän myisi minulle melko lyhyen, asiallisen keskustelun jälkeen auton ja me molemmat olisimme luultavasti hyvin tyytyväisiä. Mutta autokaupan rahastaja ei myy autoa. Hän olettaa, että asiakas ilman muuta ostaa ja maksaa juuri sen, mitä myyjä pyytää. Ja jos ei maksa, puhe jää siihen. Ei synny myyntitapahtumaa. Rahastaja puhuttelee minua kuin en ymmärtäisi kaupanteosta yhtään mitään. Kyllä minä jotakin ymmärrän. Olen vuosikymmenet elättänyt itseni yrittämisellä, myymällä omaa palveluani.
Jos kauppaan tulee ostoHALUINEN asiakas, ei häntä saisi päästää ulos ilman, että hänen kanssaan on keskusteltu perusteellisesti. Jos kauppaa ei ole syntynyt, on otettava selvää, miksi sitä ei ole syntynyt. Mutta tuo MIKSI KAUPPA EI SYNNY -kysymys ei ole tähän mennessä kiinnostanut yhtä ainoaa autokaupan rahastajaa moneen vuoteen. Siunaan sen päivän, kun tapaan ensimmäisen automyyjän. Ja lupaan kirjoittaa hänestä ylistävän virren tähän blogiin nimineen päivineen.

Keskeneräinen maailma

Kun kovakuoriainen syntyy eli siis valmistuu kovakuoriaiseksi, se vain kävelee lukuisilla jaloillaan johonkin koloseen ja kas: kotona ollaan. Tai kun perhonen muljahtaa toukankuorestaan ja kuivattelee siipensä, lehahtaa lentoon ja istahtaa kukkaselle, sekin on kotonaan siinä, missä nyt sattuu kulloinkin olemaan. Mutta entäs meillä? Höh.
Synnyt ja siinä olet avuttomana ja muiden hoivattavana liki parikymmentä vuotta. Seuraat hämmästyneenä ja toimettomana, miten äitisi ja isäsi keräävät ja kasaavat omaisuutta, jotta voisivat jonkinlaisen kömmänän kodiksi laittaa. Ollaan vuokralla ja asutaan kerrostalossa ja rivitalossa ja osakkeessa ja omakotitalossa. Miksi ei vain heti synnyttyämme nousta seisomaan ja kävellä omaan koloseen ja kotiuduta? Ei käy se laatuun, kun on
a. kylmä
b. kuuma
c. märkä
d. pimeä
e. liikaa valoa

Kovin on keskeneräinen tämä maailma ihmiselle tai sitten ihminen on jäänyt kovin keskeneräiseksi tähän muille niin valmiiseen maailmaan. Koti? Se on paikka, jossa on turvallista ja lämmintä. Miksikähän sitten juuri ihminen on luontaisesti ilman sitä, vaikka se luomakunnan avuttomimpana olentona sitä juuri kaikista eniten tarvitsisi? Miksi sienet ovat niin pieniä, ettei ihminen mahdu niihin asumaan. Miksi kivenkolot ovat niin ahtaita ja epämukavia, ettei ihminen niihin voi kömpiä asumaan? Miksi puut ovat niin ohuita, ettei niihin voi koloutua kotia pitämään?
Kyllä on evoluutiolla vielä tekemistä, sanon minä.

Syntiä on mukava muistella

Ortodoksipapin luokse tuli vanha, hampaaton mummo synnintunto selkää entistäkin enemmän kyyryyn painaen. Mummo halusi tunnustaa nuoruutensa hairahduksen, kun tunsi taivaan porttien jo helisevän auki lukostaan. Hän kertoi papille yksityiskohtaisen tarkasti, mitä oli tullut tehneeksi virkeinä nuoruuden päivinä. Pappi lupasi vanhukselle synninpäästön. Muutaman päivän kuluttua muori tuli takaisin ja halusi taas tunnustaa erheensä ja poikkeamisensa kaidalta polulta ja tarinoi entistä yksityiskohtaisemmin samat synnit. Pappi lupasi, että synnit on poispyyhitty ja iäksi unohdettu ja vanhus voisi mennä hyvillä mielin kotiinsa.
Kun muori oli viidennen kerran käynyt kertomassa aina vain värikkäämmin sanakääntein syntinsä papille, tämä kysyi, eikö vanhus muistanut jo nuo synnit moneen kertaan tunnustaneensa.
- A vot mie tuon tiijän. Mut teijä kans on tuota niin ylen äijält tsomaine muistella.

Kyllä Hannu uskaltaa

Keskustelu puolesta ja vastaan virisi vilkkaana viinereiden maistelun lomassa aamutuimaan kahvipöytäpalaverissa. Useimmat eivät uskoneet, mutta minä uskon vieläkin - nojapyörään.
Nivalan yrittäjäpalkinto oli tänä vuonna päätetty antaa Savenmaan perustajalle, Pihlajamaan Hannulle. Hannu tietää aivan varmasti, mitä yrittäminen tarkoittaa. Ja tuskinpa kovin moni mies on tuonut katukuvaan yhtä monta uutuuden villitystä kuin Hannu. Jo vuosikymmeniä sitten ala-asteikäiset hankkivat potkulautoja Hannun maatalouskaupasta siihen tahtiin, ettei niitä juuri enempää olisi kylän raitille sopinut. Ja nyt on sama vauhti ollut vuosikausia mopojen kanssa.
Nyt sitten on ihmetelty jo useiden kuukausien ajan matalalla matavaa valoefektiä pyöräteillä. Mikä kumma oudokas se siellä maata myöden matelee? Mr. Möreä-ääni, Pihlajamaan Hannu siellä seljällään maaten poljeskelee pitkin teitä rennossa asennossa melkein nukkumasillaan.
Nuo Hannun kauppaamat nojapyörät eivät vielä ole kovin laajaa suosiota saaneet, mutta ajoasento näyttää varsin mukavalta. Siitäpä keskustelimme aamusella. Suurin osa pöytäkunnasta oli sitä mieltä, ettei tuosta härvelistä suurta menestystä tule koskaan. Hintaa pidettiin liian korkeana. Minä taas olin toista mieltä. Ja samaa mieltä. Hinta on korkea, mutta pyörä varsin mukava ja erittäin hauska ajettava. Olen kokeillut. Joku kysyi, miksei sitten moottoripyöriä rakenneta samanmoisiksi maattaviksi menopeleiksi, jos asento on kerran hyvä. Perustelin sitä motoristien huvittelunhalulla. Onhan selvää, että kun motoristi on pitkän viikonlopun juhlimassa jossakin rallissa mitä erilaisimpien virvokkeiden kanssa, on varsin vaarallista peliä lähteä sitten kotimatkalle makuuasennossa. Nukkumatti tulee melko varmasti.
Vaatii tosin rohkeutta ajella vain muutaman sentin korkeudella maasta. Senhän todistaa jo sekin, ettei maailmassa ole kuin reilu 20 formulakuljettajaa;-) Eivät siihen kaikki kykene, eivät siihen kaikki rohkene. Mutta kyllä Hannu uskaltaa. Ja toinenkin.

Händikäppiä

Ajankohtaisohjelmassa ja myös uutisissa kerrottiin, että tulot tasoittuvat ensi vuonna. Eletään hektistä veropaljastusten aikaa ja nyt akanat erottuvat jyvistä, hyvät huonoista, köyhät rikkaista. Ihan köyhimpien tuloja ei paljasteta, mutta voidaan kuvitella niitten olevan ehkä muutamia tuhansia euroja vuodessa. Suurituloisimmat tienaavat palkkana karvan alle kahdeksan miljoonaa euroa, mutta osa tuosta palkasta on kuulemma bonusta ja hyvänmiehenlisää. (Suurin osa miljoonatuloja saavista on miehiä, ja joukkoon mahtuukin vain kaksi naista.)
Nyt tänä vuonna maailma on vähän mullin mallin ja rahavirrat hippusen verran tyrehdyksissä, joten ensi vuonna suuret tulot putoavat kaikkein eniten. Voidaan siis kuvitella, että nyt kahdeksisen miljoonaa ansainnut saakin ensi vuonna vain kuusi miljoonaa euroa. Hjepl! Sehän on aika paljon tasoitusta. Eihän köyhä tuollaiseen tasoitukseen pystyisi koskaan. Nyt on siis aika laittaa suut suppuun ja alkaa pohtia noita vähäosaisia, jotka joutuvat eniten antamaan tasoitusta, händi käppiä.

Osta hyvä auto

Olen nyt pari vuotta yrittänyt ostaa itselleni autoa, mutta en ole onnistunut yhdenkään autokauppiaan kanssa saattamaan kauppaa päätökseen. Vika on minussa, sen tiedän. Ja se vika on, etten ole suostunut maksamaan sitä ensimmäistä pyydettyä hintaa. Niinpä sitten lakkaan kokonaan ostamasta autoa ja myyn nyt hyvin edullisesti pois tuonkin, jonka omistan.
Osta siis todella hyvä auto. Se on merkiltään Nissan ja malliltaan Maxima QX kolmen litran koneella ja automaattilaatikolla. Maxima on upea, vuoden 2000 -mallinen mallistonsa lippulaiva vaaleine nahkasisustuksineen kaikkineen ja yksi niistä harvoista malleista, jossa on takaspoileri. Autolla on ajettu vain vajaa 150.000 kilometriä ja se on huollettu merkkiliikkeessä vähintään kerran vuodessa ja sen voin todistaa aukottomalla huoltokirjalla. Tällaisesta autosta pyydetään autoliikkeessä vielä noin 9.000-12.000 euroa, mutta jos olet nopea ja isket tämän viikon aikana rahat pöytään, se on sinun 8.000 eurolla. Ajat vain pois ja nautit äänettömästä menosta. Ja tietenkin ymmärrän, jos haluat tinkiä. Niin minäkin teen aina.
Sanomattakin on selvää, että tuossa autossa kaikki toimii sähköllä: ikkunat, etupenkit, peilit...
Että miksikö myyn? No edellä jo sanoin yhden syyn. Mutta todellinen syy on tässä: sinä saat minulta auton edullisemmin kuin autoliikkeestä. Ja minä taas saan autoliikkeestä uuden edullisemmin ilman vaihtoautoa. Näin me kaikki kolme pärjäämme ja olemme tyytyväisiä.