Geeni on veikeä veijari

Geeni on veikeä veijari, joka ei jätä ketään meistä rauhaan. Se seuraa meitä iät ja ajat ja kuljettaa mukanaan tapahtumia ja asenteita, muistoja ja tunteita. Kun Venäjä aloitti sotatoimet Ukrainaa vastaan, samaan aikaan julkaistiin tutkimustulos evakkouden periytymisestä. Evakkojen jälkeläisiin periytyi sodan pelko, kodin jättämisen pelko, sodan kauhujen pelko ilman, että vanhemmat sitä itse juurruttivat tuleville perillisilleen. Itse tunsin tuon pelon hyvin voimakkaana, kun näin kuvissa kymmeniä kilometrejä pitkän panssarivaunuletkan matkalla kohti Kiovaa. Omat vanhempani olivat jättäneet kauniin Karjalansa kahteen kertaan ja lähteneet evakkotaipaleelle sortoa ja vainoa karkuun. Minä olin geeneissä mukana ja syntymässäni sain sodan pelon mieleeni.  Tunsin noiden venäläisten panssarivaunujen tulevan omaa kotiani kohti.

Pojat ovat poikia. Tuo fraasi on taas viime päivinä kuultu kovin monta kertaa. Mutta niin kuin pojat ovat poikia, myös tytöt ovat tyttöjä, miehet miehiä ja naiset naisia ja kaikilla on valtava geenipankki mukanaan. On tekemisen muistia, osaamisen muistia, oppimisen muistia, asenteiden muistia, ihanteiden muistia. Osa meidän jokaisen opitusta on sukupolvien pitkää ketjua ja kaikkea sitä, mitä esivanhempamme ovat aina seuraavalle sukupolvelle kertoneet ja opettaneet tai kokemuksestaan jakaneet.

Autoissa on pakollisena varusteena äänimerkinantolaite. Katsastaja muistaa painaa sitä ja jos se ei toimi, auto hylätään ja se pitää tuoda korjattuna uudelleen katsastettavaksi. Eurooppalaisessa geenissä äänimerkki on vihje, että pitää kiinnittää johonkin tärkeään huomiota.  Suomalaisessa geenissä se on keskisormi, johon pitää vastata keskisormella ja julmalla tuijotuksella. Se on vuosikymmenten aikana iskostettu mieliin ja muistiin ja vähitellen se on hivuttautunut ihmisen geeniin, perimään. Niin kuin mikään kansa ei ole homogeeninen, toisia meistä äänimerkki ärsyttää enemmän, toisia vähemmän tai ei ollenkaan. Joku voi pitää sitä jopa tärkeänä informaationa keskisormen asemesta.

Ihmisen käyttäytyminen on siirtynyt suurelta osin geenin mukana sukupolvelta toiselle niin hyvässä kuin pahassakin. Sanotaan, ettei omena putoa kauas puusta. Jo sukupolvet sitten ymmärrettiin esimerkin vaikutus ihmisen käyttäytymiseen. Ei tunnettu vielä geeniä eikä dna:ta, mutta tiedettiin sukujen niin hyvät kuin huonotkin puolet, niin sovittelijat kuin tappelijatkin.

Muistan tapauksen, kun Nivalan torilla jaettiin ilmaisia jäätelöitä. Tori oli tapahtuman jäljiltä kuin kaatopaikka: jäätelöpapereita ja jopa jäätelöitä ja kaikkea muuta roskaa oli pitkin toria kuin Kaivopuistossa vapun jäljiltä. Naapuriyrittäjän viisivuotias poika oli hyvin järkyttynyt ihmisten käyttäytymisestä. ”Tyhmiä”, sanoi poika. Hänen geeniinsä oli tarttunut siisteys. Kun näen jonkun roskaavan, ajattelen aina samalla tavalla: en tahtoisi nähdä hänen kotiaan.

Sanotaan, ettei ketään pitäisi syyllistää saati syyttää tyhmästä tai sopimattomasta käytöksestä. Onko sitten vain hyväksyttävä, että tuo veikeä geeni on kaiken takana – tyhmyyden, vastuuttomuuden, huonon käytöksen ja piittaamattomuuden. Hyvä on, sovitaan niin. Kyllä syyttäjä sitten aikanaan syyllistää eikä vähääkään piittaa geeniperimästä.

Hannu Hartikainen

Nivala-lehti, lähikolumni 23.8.2025

Kuva: isä ja poika, Hannu Hartikainen