Kastematonen
onkaloaan kaiveli.
Rauta kolisi.
Terä lihaan upposi.
Hauki koukkuun haukkasi.
Kun paljon toivon
ja uskon toiveisiini,
unelmistani
nousee uusi aurinko
pilviselle taivaalle.
Kevään siemenet
heräilevät valosta,
nostavat idun
ihmettelemään uuden
elämän mysteeriä.
Jumalan äidin
seitsemättä surua,
suurinta tuskaa
ei sydän kestä ilman
syntymisen ihmettä.
Et yksin pärjää
sotajoukkoa vastaan.
Tuhosi tulee,
vaikka suusi taipuisi
kaikin kielin rukoukseen.
Jumalan miehet
panostavat tykkinsä,
kääntävät aseen
rukoilevaan sydämeen
ja siunaavat tekonsa.