Haluatteko ostoksistanne kuitin?

Muutama vuosikymmen sitten muuan urheilutoimittaja pyrki lyhentämään suomenkieltä järjestyslukujen sijapäätteitä karsimalla, mutta perisuomalaiseen tapaan hänelle naurettiin ja irvisteltiin ja uudistus hautautui häpeään ja arkistoihin. Kun hiihtäjä tuli maaliin seitsemäntenäkymmenentenäkuudentena, yritti toimittaja järkeistää nennettelyn sanomalla lyhyesti seitsemänkymmentäkuudentena. Olin tuosta hyvin iloinen. Viimeinkin joku ymmärsi, ettei aivan kaikki kieliopintunnilla opittu välttämättä ollutkaan kovin viisasta ja järkevää. Kieltäkin voisi lyhentää.

Sivistyneen kielen tuntee siitä, että kielestä on karsittu kaikki ylimääräinen pois. Sivistymättömän kielen taas voisi tuntea siitä, että se on sivistymättömyydessään deskriptiivinen, kuvaileva, maalaileva, hölkyttelevä, mielensopukoita kolkutteleva, kilkutteleva, sen seitsemän sortin sanailun kautta jokaista sanomaa värjäilevä kuin savolaisukko, jonka puheesta ei voi päätellä, onko hellettä vai pakkasta.

Kun sivistynyt englantilainen sanoo yksitotisesti, itś very nice day", kääntelee suomalainen sivistymättömästi kuka mihinkin suuntaan, että jopas se jaksaa taas aurinko porottaa tai minkkäe tähe ei soata tännäänkään olla pilivessä, voan jos josttain rakosesta mollottaa tuokkii möllykkä, jottei silimille rauhoa soati immeisen aralle nahkalle hetkenkään leppoa...

Vaan olipa verottajan paras apulainen, lainsäätäjä taas kerran hyvin kaukaa viisas ja sääti lain, että on suomenkielenkin pakko alkaa kutistua sivistyskieleksi. Kävi nimittäin niin, että köyhästä maailmasta alkoi loppua tila ja raha ja ihmisten piti valjastaa aasinsa ja pakata sen selkään kaikki vähäinen omaisuutensa ja muuttaa muualle maapallolle. Tai sitten kävi niin, että muualla maailmassa alkoi ihminen kyllästyä asumaan ahtaasti ja halusi väljemmille asuinsijoille. Vai kävikö kenties niin, että jotkut vain pelkästään seikkaillakseen lähtivät etsimään onneaan muilta mailta ja yhtä niistä sanottiin Suomeksi. Niin tai näin, nälkäiselle suomalaiselle esiteltiin uusi Italian herkku, maahanmuuttajan mukanaan tuoma pitsa. Ja pitsan yksi erikoisimmista ja valvovaa viranomaista eniten askarruttavista ominaisuuksista on sen hinta. Paitsi että pitsapohjan voi päällystää mitä moninaisimmilla herkuilla, kasviksilla, lihatilojen tai merten makupaloilla, sen voi myydä päällyksestä riippumatta mielikuvituksellisen alhaiseen hintaan. Ainakin verottajan virallisen valvojan mielestä.

Verottaja on Suomessa osannut aina laskea kaiken, siis myös pitsan hinnan. Ja jos pitsa on verottajan mielestä maksanut liian vähän, voi alhaisesta hinnasta tehdä vain yhden johtopäätöksen: pimeä pitsa. Ja pimeä tarkoittaa Suomessa samaa kuin verottajalta piilossa. Niinpä verottaja halusi puuttua pimeään pitsakauppaan määräämällä kassakuitin pakolliseksi veronmaksunosoitukseksi ostajalle. Verottaja oletti, että rehellinen kansalainen ilmoittaa hämäräbisneksen välittömästi, jos ei saa ostoksestaan kuittia. Verottaja antoi lisäksi ohjeen, että kauppiaan pitää muistaa aina tarjota asiakkaalleen kuitti merkiksi siitä, että ostos on lyöty kassaan. Pelkkä kuitillinen kädenojennus ei riitä, vaan kuitti pitää tarjota myös sanallisesti.

Kuittipakko muuttaa vähitellen suomenkielen sivistyskieleksi. Se on lähtölaukaus turhien rönsyjen karsimiselle ja kielellisten mutkien oikomiselle. Kassalla ei enää kysytä kansalaisilta:"Haluatteko ostoksistanne todisteeksi kuitin?" Käsi ojentaa paperilappusta asiakasta kohti ja on jo valmiina heittämään verottajan suomenkielenkutistajan kokonaan roskiin.

-Kuittia?

PS. Ettei syntyisi medialukutaidotonta käsitystä, että vain pitsasta pitää antaa kuitti, kuittipakko koskee kaikkea kauppaa. Tiätsä.

Kumpi ompi vahvempi

Penis on pieni,
aurinko suuren suuri.
vaan kumpi saapi
näin tammipakkasella
turkin nurkkaan lentämään.

Talven hyvä puoli

Talvessa on se
hyvä puoli, että jää
pakastaa mielen
kuin poron sisäpaistin
kesällä syötäväksi.

Saranapuolelta

Saranapuoli
saa ovenkin tuntumaan
lukitulta. Miksi siis
metri sivulle on niin
raskasta nostaa jalkaa?

Kuusivarkaissa

Ensimmäinen tarina

Mies nousi metsästä maantielle ja veti hankeen kuusivanaa. Muutamia neulasia jäi tien varteen, kun mies kopisteli lumet kuusesta ja nosti sen peräkärryyn.

- Mistäs mies on noin kauniin kuusen löytänyt?

Mies vähän säpsähti kysymystä, sillä hän luuli olevansa metsän reunassa aivan yksin.

Kuljetusliinojen rattaista kuului metallinen ratina, kun mies kiristi kuusta peräkärryyn.

- Tuosta omasta metsästä hain.

Kysyjä katsoi ensin kuusta, sitten miestä ja kääntyi katsomaan metsää.

- Milloinkas minä tuon metsän olen sinulle myynyt.

Mies säikähti ja lakkasi kiristämästä liinoja, käänteli hermostuneena kuusta parempaan asentoon ja puhui hengästyneellä äänellä.

- Tuota niin. Taitaa tuo sittenkin olla jonkun muun metsää. Paljonko olen kuusesta velkaa?

Kysyjä puisteli käsillään takkiaan kuin siinä olisi ollut lunta, otti karvahatun päästään ja löi sitä jalkaansa vasten ja laittoi takaisin päähän.

- Sovitaanko niin, ettei kuusi sinulle maksa mitään. Mutta lapsille sinun pitää sanoa, että tänä jouluna leikitäänkin varastetun kuusen ympärillä.

Mies kätteli kuusen ja metsän oikeaa omistajaa.

- Kiitos. Se on oikein sopiva hinta varastetusta kuusesta.



Toinen tarina

Mies nousi metsästä maantielle ja veti hankeen kuusivanaa. Muutamia neulasia jäi tien varteen, kun mies kopisteli lumet kuusesta ja nosti sen peräkärryyn.

- Mistäs mies on noin kauniin kuusen löytänyt?

Mies vähän säpsähti kysymystä, sillä hän luuli olevansa metsän reunassa aivan yksin.

Kuljetusliinojen rattaista kuului metallinen ratina, kun mies kiristi kuusta peräkärryyn.

- Tuosta omasta metsästä hain.

Kysyjä katsoi ensin kuusta, sitten miestä ja kääntyi katsomaan metsää.

- Milloinkas minä tuon metsän olen sinulle myynyt.

Mies säikähti ja lakkasi kiristämästä liinoja, käänteli hermostuneena kuusta parempaan asentoon ja puhui hengästyneellä äänellä.

- Tuota niin. Taitaa tuo sittenkin olla jonkun muun metsää. Paljonko olen kuusesta velkaa?

Kysyjä katsoi kuusta tarkasti, mutristeli suutaan ja kertoi hinnaksi kaksikymmentä euroa.

Mies kaivoi rahakukkarostaan setelin ja ojensi sen kuusen oikealle omistajalle, joka irrotti kiinnitysliinat ja nosti kuusen takaisin kärryn viereen, pyysi kuusivarkaalta kuusen kaadossa mukana olleen vesurin lainaksi, katkoi kaikki oksat ja nappasi poikki latvankin.

- Tästä metsästä ei ole myyty yhtäkään puuta oksineen.

MINÄ puhun sinulle.

Hei, nokinaama.
MINÄ puhun sinulle.
Silmiin en katso
sinua, sillä pelkään
että olet kuvani.

Hyvä lähtee pahaa tappamaan

Hyvä ihminen
kaivaa nikkelin maasta,
istuu alas ja
tukkii ruutipanoksen:
lähtee pahaa tappamaan.