Suvivirsi

Ulapalla päin
virsi veneen kokasta
soittamatta jäi.
Syntyi suvi myöhäinen.
Tuli soittajalle syys.

Juhannus

Verkalleen pilvet
poutaisina kulkevat,
poutapilvet nuo
taivaankantta kaareillen.
Linnun laulu liikuttaa.

Susille

Mainosmies/työ menee susille = ei sitä kukaan korvaa
Maalari/työ kuivuu käsiin = ei sitä kukaan korvaa
Poromies/työ menee susille = valtio korvaa
Maanviljelijä/sato kuivuu käsiin = valtio korvaa

Sitä minä vaan, että mistähän nuo kaikki korvaukset ovat oikein kotoisin. Ja miksi? Ja miksi vain toisille? Miksei minulle tai maalarille?

Annan sulle

Ei elämässä
kuin ei kuolemassakaan
ole mikään niin
tärkeää, jos odotat
vain etkä mitään anna.

"Mitä sinä oikein ajattelit?"

Oli sota. Rintamalta tuli viesti äidille ja isälle. Poika oli kaatunut.
Kului kaksi kesää. Rintamalta tuli uusi viesti. Poika oli haavoittunut ja myöhemmin kuollut haavoihinsa.
Vierekkäin lepäsivät äidin ja isän rakkaat pojat. Äidillä oli vain yksi voimaton kysymys eikä siihen minkäänlaista vastausta: "Rakas Taivaan Isä. Mitä sinä oikein ajattelit?"

Saundi

Legendana kulkee kautta maailman, että Harley-Davidson Motor Company olisi patentoinut sen kuuluisan saundin, joka harrikan koneesta kumeasti pulppuaa. Yritys on kuulemani ja lukemani mukaan kyllä yrittänyt saundin pantentoida, muttei ole siinä onnistunut. Mutta toisaalta eipä kukaan muu moottorivalmistaja ole onnistunut tuota muljuvaa mukellusta omiin laitteisiinsa rakentamaan.

Kun muutama vuosi sitten vaihdoin oman H-D-evoni uuteen big twiniin ja samalla hylkäsin perinteisen kaasuttimen, olen siitä pitäen tuntenut pohjatonta ikävää tuon ainoan ja oikean moottoripyörän äänen perään. Nykyaikainen ruiskutekniikka ei ole onnistunut kopioimaan kiehuvan perunakattilan kaltaista säännöllisen epäsäännöllistä käyntiääntä, johon ihmiset ovat viehättyneet jo vuosikymmenten ajan.

Kun kevät alkoi lämmittää vesiä ja taivaita kesäksi, lähdin ajelemaan Rautalammille. Olin löytänyt kauan etsimäni uudelleen, löysin vanhan ihastukseni myytävien moottoripyörien vaihtuvasta luettelosta. Muutama vuosi sitten olin nähnyt sen saman pyörän myytävänä ja useana iltana istuin sen kuvia katsellen ja aina annoin jonkun kertoa minulle, miten siinä oli se tai tuo tai tämä asia huono. Epävarmistuin. Mutta sitten muuanna päivänä ajelin ystäväni kanssa hakemaan hänelle Ameriikasta asti tullutta moottoripyörän runkoa ja matkalla muistelin tuota kaunista moottoripyörää, pitkäkaulaista kaunokaista, jonka perään en lakannut unta näkemästä. Ja sitten illalla kotona menin taas katsomaan myynnissä olevia moottoripyöriä ja tuo kauan kaipamaani kopteri oli tullut takaisin ostettavaksi.

Olin lähdössä naivoni kanssa Rautalammille pyörää katsomaan, kun saimme varsin surullisen uutisen. Kuolema oli tullut lähelle. Lähdin kuitenkin vähän vastentahtoen matkaan ja matkalla mietin unelmien täyttämistä ja täyttymistä. Unelmille ei voi antaa liikaa aikaa. Unelmia ei voi ikuisesti siirtää. Unelmiin pitää uskaltaa tarttua joskus kaksin käsin. Kun sitten saavuin taloon, jossa tuo minun jo vuosia haluamani moottoripyörä oli, piha oli autio ja tyhjä. Autius ei toki liikkunut vetten päällä, mutta hiljaista oli. Astuin sisään taloon. Talossa asui soittaja. Seinillä roikkuivat kitarat ja banjot, ja lattialla liikkui raskain askelin sukulaissielu. Tervehdimme.

Pyörä oli suojassa piharakennuksen päätyyn kyhätyn pressukatoksen alla. Mies istui moottoripyörän satulaan, painoi puolipuristimet alas, veti ryypyn nappulan taakse ja käänsi virran päälle, tarkisti, että vapaan vaihteen merkkivalo paloi ja käänsi avaimesta.

Saundi.

Epäreilua urheilua

Kun kaksi ihmistä juoksee kilpaa rinnatusten, mitä todennäköisimmin toinen on toista nopeampi. Koitos toista vastaan on eloonjäämiskamppailua kiivaimmillaan: jos et pääse karkuun, kuolet. Kun kuolema lakkasi kiihottamasta tai eloonjääminen ei enää ollutkaan kilpailun päätarkoitus, tuli mukaan kunnia. Kunnia sille, joka juoksi nopeimmin. Ja kun kunnia ei enää yksinään kiinnostanut, alkoi raha ratkaista: nopein sai eniten.
Tämän päivän urheilussa raha on tärkein osanen. Kisat maksavat, urheilijat maksavat, organisaatiot maksavat, kaikki maksaa. Siksi onkin ilmiselvää, että myös tulos maksaa. Ja koska vain paras tulos palkitaan, kaikki keinot ovat sallittuja, vaikka niistä suurin osa onkin kiellettyjä. Joku käyttää dopingia, jotta olisi nopeampi, joku taas käyttää rahaa, että joku toinen olisi hitaampi. Voittaa voi kovin monella tavalla.
Eilen pelattiin Suomen ja Venäjän välillä jääkiekon maailmanmestaruudesta. Joukkueet olivat hyvin tasaväkiset ja taidoiltaan hyvät. Nopeatempoista peliä oli hyvin viihdyttävä katsoa ja kiekko kulki pelaajien mukana päästä päähän ja tilanteet vaihtuivat nopeasti niin kuin hyvään peliin kuuluu. Mutta kovin minua ja monia muitakin häiritsi tuomarien toiminta. Se oli hyvin puolueellista. Se oli läpinäkyvän puolueellista. Se oli suorastaan ikävän puolueellista. Tätä en sano minä yksin, tätä eivät sano suomalaiset yksin, vaan tuo puolueellisuus näkyi yli kansojen rajojen ja sen näki koko kiekkoileva maailma. Rahako ratkaisi? Tuota en oikeastaan haluaisi uskoa, mutta aivan tavallisena jääkiekon katsojana en voi tulla mihinkään muuhun johtopäätökseen. Rahallako sai eilen monta jäähyä Suomelle? Rahallako pelattiin hieno tulos muutamalle arvovieraalle? Rahallako hallintäyteinen kotiyleisö tehtiin tyytyväiseksi?
Suomi pelasi hienon ottelun. Venäjä pelasi hienon ottelun. Kamppailu oli reilua ja kiivasta kuin jääkiekko on, ja jäähyt olivat suurelta osin ansaittuja ja paikallaan. Mutta olen ehdottomasti sitä mieltä, että ottelun tuomareiden lähitulevaisuutta pitäisi tarkkailla nyt yhtä tarkasti kuin urheilijoiden konsanaan: mahtaako kyse olla dopingista, eposta tai eurosta.