Jos verrataan, monilla miehillä on pienet munat. Jos oikein kovasti verrataan, monilla suuriäänisillä miehillä ei ole munia laisinkaan. Mihinkähän sitä oikein pitääkään verrata miestä, että se munattomaksi muuttuu? No vaikkapa vakaumukselliseen aktivistiin.
Eipä taida Suomessa olla sellaista kuppilaa, jossa ei olisi otettu kantaan "riinpiissin miehiin tai naisiin", jotka pyrkivät ylösnousemaan venäläiselle öljynporauslautalle. Kiihkon sini on kohonnut lukemattomien miesten huulille, kun Saarelan Sini on heidän huuliltaan purkautunut kuin ennenaikainen siemensyöksy. On otettu kantaa varsinkin vastaan sen enempää ajattelematta, minkä puolesta tuo nuori nainen altisti itsensä yhden maailman mahtavimman maan valtakoneistolle. Kun venäläinen oikeusjärjestelmä ottaa ihmisen hampaisiinsa, ne eivät olekaan mitkään pienet nököt, oravanhampaat, joilla vähän jyrsitään, vaan ne ovat Akakabuton jättimäiset raateluhampaat, joista yksikään ei voi selvitä vahingoittumatta. Pöydissä puhutaan ajattelemattomasta tyttösestä, joka hihhuloi ja kiipeilee hurmoksessaan ökyrikkaiden öljy-yhtiöiden aluksille ja hankkii itselleen ikävyyksiä omaa typeryyttään.
- Ei sitä saa toisen laivalle kiivetä. Laitonta se on.
Mutta tuolla "tyttösellä" on näkemys ja tuolla "tyttösellä" on vakaumus, joka useimmilta ihmisiltä puuttuu melkein tai lähes tai aivan kokonaan. Joku kysyi, miten niin on väärin yrittää estää kaatamasta öljyä mereen. Miten niin on väärin edes jollakin keinolla yrittää estää ihmisiä sotkemasta yhtä maailman tärkeimmistä perinnöistä? Antarktiksen jää on puhdasta, kirkasta, suolatonta ja sitä on valtavasti. Ja se on raikasta vettä kätevästi pakattuna tulevaisuuden varalle. Nyt kuitenkin öljy-yhtiöt hamuavat tuon ihmisille kenties kaikkein tärkeimmän alueen öljyomaisuutta itselleen kuin se, niin öljy kuin aluekin kuuluisi pelkästään niille. Autot ja muut polttomoottorilaitteet tarvitsevat bensaa ja öljyä. Mutta sinä päivänä, kun kaikki öljy on porattu maasta, kaikista tärkein ja kallein neste maapallolla on vesi. Puhdas vesi. Siksi Sini Saarela ja muut luonnosta huolta kantavat aktivistit yrittävät kiinnittää maailman huomion jollakin tavalla tuohon asiaan, ei heihin itseensä. He ovat vain asian eläviä välikappaleita. Asioita ei voida tuomita, asioita ei voida kiusata, mutta ihmisiä voidaan laittaa vankilaan ja heitä voidaan siellä kiusata vakaumuksensa takia. Niinhän aina on tehty ja aina niin tehdään. Tuosta huolimatta jotkut uskaltavat, rohkenevat laittaa itsensä noiden vankiloiden ahtaisiin koppeihin tuomittaviksi ja kiusattaviksi, jotta muut ihmiset edes hetkiseksi pysähtyisivät ajattelemaan muutakin kuin itseään.
- Mitä vittua! Tässä jäässähän on öljyä ja grogi on ihan pilalla. Tarjoilija. Tuokaa uusi - nopeasti sittenkin. Ja sinistä jäätä.
tiistai 31. joulukuuta 2013
keskiviikko 18. joulukuuta 2013
Minä sen melkein näin!
Muutamia viikkoja sitten saimme melkein seurata kaunista ja koskettavaa luonnonilmiötä. Valovuosi sitten muuan komeetta oli lihottanut itsensä siihen kuntoon, jotta saattoi lähteä matkalle kohti aurinkoa ja sen yli maan matoisen ihmisten katseiden ohi kohti avaruuden ulointa reunaa. Valovuosi myöhemmin se oli ohittamassa aurinkoa ja saapumassa Luojan luoman maapallosen pienen ihmisen näkökenttään kadotakseen sitten ikuisiksi ajoiksi mittaamattomaan avaruuteen. Minulla olisi mahdollisuus nähdä jotakin sellaista, mitä Aatami saati suurisilmäinen Eevakaan eivät olleet koskaan nähneet. Jeesus ei ollut siitä kuullut puhuttavankaan eikä kirjoituksia lukenut. Ja vaikka Napoleonit ja Hitlerit kuvittelivat nähneensä kaiken, eivät he kuitenkaan tuota komeapyrstöistä komeettaa olleet kuunaan kohdanneet.
Olin kesämökilläni Kalixissa pohjoisen kirkkaan taivaan alla juuri sinä hetkenä, kun komeetan olisi pitänyt näkyä parhaiten kaakkoisella taivaalla aivan taivaanrajan tuntumassa. Kävelin rantaan laiturin päähän ja näkymä oli paras mahdollinen: kirkas taivas, laskeva aurinko ja punainen taivaanranta, jolla auringonhehkuinen komeetan pyrstö näkyisi iloisen valkeana vanana. Ja sen kuvittelinkin nähneeni. Mutta kuulin seuraavana päivänä surkusurullisen uutisen. Oli pyrkinyt mokoma komeetta liian liki aurinkoa ohittamaan ja tuhoutunut uhkarohkeudessaan pieniksi muruiksi, joista ei enää valopyrstöä maahan asti yltänyt. Miten se olikaan kyennyt valovuoden ajan taivaltamaan halki linnunradan mihinkään törmäämättä ja kun se viimein vaelluksensa päätteeksi tuli lähelle aurinkoa ja maata, sen tehtäväksi tuli hävitä ihmisen alkuaineiksi pitkin tummaa taivasta ihmissilmän ulottumattomiin.
Putosin ajatuksissani Aatamin ja Eevan, Jeesuksen ja Napoleonin ja Hitlerin tasolle niiden ihmisten joukkoon, jotka eivät koskaan tuota ihmettä olleet nähneet. Mutta minä kuitenkin voin huutaa maailmalle suuremmin keuhkoin kuin yksikään edesmenneistäni: Minä sen melkein näin!
Olin kesämökilläni Kalixissa pohjoisen kirkkaan taivaan alla juuri sinä hetkenä, kun komeetan olisi pitänyt näkyä parhaiten kaakkoisella taivaalla aivan taivaanrajan tuntumassa. Kävelin rantaan laiturin päähän ja näkymä oli paras mahdollinen: kirkas taivas, laskeva aurinko ja punainen taivaanranta, jolla auringonhehkuinen komeetan pyrstö näkyisi iloisen valkeana vanana. Ja sen kuvittelinkin nähneeni. Mutta kuulin seuraavana päivänä surkusurullisen uutisen. Oli pyrkinyt mokoma komeetta liian liki aurinkoa ohittamaan ja tuhoutunut uhkarohkeudessaan pieniksi muruiksi, joista ei enää valopyrstöä maahan asti yltänyt. Miten se olikaan kyennyt valovuoden ajan taivaltamaan halki linnunradan mihinkään törmäämättä ja kun se viimein vaelluksensa päätteeksi tuli lähelle aurinkoa ja maata, sen tehtäväksi tuli hävitä ihmisen alkuaineiksi pitkin tummaa taivasta ihmissilmän ulottumattomiin.
Putosin ajatuksissani Aatamin ja Eevan, Jeesuksen ja Napoleonin ja Hitlerin tasolle niiden ihmisten joukkoon, jotka eivät koskaan tuota ihmettä olleet nähneet. Mutta minä kuitenkin voin huutaa maailmalle suuremmin keuhkoin kuin yksikään edesmenneistäni: Minä sen melkein näin!
Facebookin omenavarkaat
Lähestyin eilen facebook-kavereitani iloisella ja viekoittelevalla viestillä, jonka tarkoituksena oli saada mahdollisista tulevista seurustelukumppaneistani lisää tietoa. Ilmoitin vakavan haluni ja kiinnostukseni aivan kaikkiin sukupuolesta ja iästä saati sukulaisuussuhteesta riippumatta. Tuossa oli vain yksi erikoinen asia. Itse en tuota tiennyt tehneeni.
Minulle oli tullut jo jonkin aikaa sähköpostiviestejä kavereiltani, jotka halusivat minun olevan heihin yhteydessä jonkilaisen yhteisösivuston kautta. Kävin joitakin viestejä katsomassa, mutta niissä ei mielestäni ollut kovinkaan paljon järkeä saati asiaa. Niinpä en niihin sitten myöhemminkään kovasti keskittynyt.
Tuo minun nimissäni lähetetty treffiviesti tuntui kuitenkin jo niin kuin olisi venettäni yritetty varastaa. Satuin nimittäin kerran paikalle, kun venettä tosiaan oltiin varastamassa eli ottamassa omaan käyttöön jotakin sellaista, minkä itse olin hankkinut ja jota itse ylläpidin. Se ei tuntunut mukavalta, ei ollenkaan. Niinpä sitten aloin tutkia kyseistä sivustoa ja siellä minä olin treffipalvelusivuston jäsenenä jäsenten joukossa. Sivustosta oli kuitenkin mahdollisuus erota, mutta tarvittiin salasana, jonka joskus liittyessäni olin mukamas kirjoittanut. Tuota salasanaa en kuitenkaan keksinyt, mutta sivusto antoi mahdollisuuden vaihtaa salasana ja lupasi ilmoittaa uuden salasanan sähköpostiin. Olin tuosta mahdollisuudesta hyvin iloinen. Kun sitten avasin sähköpostin, siellä olikin puolikas aanelonen jotakin minulle varsin vierasta koodia, josta minun olisi pitänyt kyetä tunnistamaan niin vanha salasanani kuin luomaan uusi. Onneksi työkaverini osaa tuota merkillistä kieltä ja hän selvitti minut tuon salaisuuden syövereihin. Onnistuin siis lopettamaan tilini ja menetin minulle vähän vieraan identiteetin ikuisiksi ajoiksi. Toivon niin.
Mutta nyt minulla on kuitenkin syvä epäilys suuremmasta jekusta. Kun yritin irrottautua sivustosta ja minulta kysyttiin salasanaa, kokeilin kaikkia niitä yleisesti käyttämiäni salasanoja. Ne eivät luonnollisestikaan kelvanneet. Mutta entäpä jos ne kirjautuivatkin jonnekin ylös. Nyt minun salasanani ovat tuon petollisen verkkopalvelun mahtavassa mahassa valmiina päästämään näkymättömän viholliseni kaikille minulle tärkeille paikoille, jotka kuitenkin olen halunnut suojata vain omaan käyttööni.
Kun lapsena varastin naapurin puusta muutaman omenan, omenoiden omistajan valvova silmä osasi aina seurata minua rikospaikalta kotiin asti. Mutta kun nyt minulta varastetaan sekä nimi että omat tunnukseni, kukaan ei koskaan osaa kulkea varkaan polkua perille asti omaansa takaisin vaatimaan. Facebookin ja muiden sähköisten yhteisöjen omenavarkaat eivät jälkeä jätä. Eivät edes syömätöntä siemenkotaa saati kelvotonta kantaa.
Minulle oli tullut jo jonkin aikaa sähköpostiviestejä kavereiltani, jotka halusivat minun olevan heihin yhteydessä jonkilaisen yhteisösivuston kautta. Kävin joitakin viestejä katsomassa, mutta niissä ei mielestäni ollut kovinkaan paljon järkeä saati asiaa. Niinpä en niihin sitten myöhemminkään kovasti keskittynyt.
Tuo minun nimissäni lähetetty treffiviesti tuntui kuitenkin jo niin kuin olisi venettäni yritetty varastaa. Satuin nimittäin kerran paikalle, kun venettä tosiaan oltiin varastamassa eli ottamassa omaan käyttöön jotakin sellaista, minkä itse olin hankkinut ja jota itse ylläpidin. Se ei tuntunut mukavalta, ei ollenkaan. Niinpä sitten aloin tutkia kyseistä sivustoa ja siellä minä olin treffipalvelusivuston jäsenenä jäsenten joukossa. Sivustosta oli kuitenkin mahdollisuus erota, mutta tarvittiin salasana, jonka joskus liittyessäni olin mukamas kirjoittanut. Tuota salasanaa en kuitenkaan keksinyt, mutta sivusto antoi mahdollisuuden vaihtaa salasana ja lupasi ilmoittaa uuden salasanan sähköpostiin. Olin tuosta mahdollisuudesta hyvin iloinen. Kun sitten avasin sähköpostin, siellä olikin puolikas aanelonen jotakin minulle varsin vierasta koodia, josta minun olisi pitänyt kyetä tunnistamaan niin vanha salasanani kuin luomaan uusi. Onneksi työkaverini osaa tuota merkillistä kieltä ja hän selvitti minut tuon salaisuuden syövereihin. Onnistuin siis lopettamaan tilini ja menetin minulle vähän vieraan identiteetin ikuisiksi ajoiksi. Toivon niin.
Mutta nyt minulla on kuitenkin syvä epäilys suuremmasta jekusta. Kun yritin irrottautua sivustosta ja minulta kysyttiin salasanaa, kokeilin kaikkia niitä yleisesti käyttämiäni salasanoja. Ne eivät luonnollisestikaan kelvanneet. Mutta entäpä jos ne kirjautuivatkin jonnekin ylös. Nyt minun salasanani ovat tuon petollisen verkkopalvelun mahtavassa mahassa valmiina päästämään näkymättömän viholliseni kaikille minulle tärkeille paikoille, jotka kuitenkin olen halunnut suojata vain omaan käyttööni.
Kun lapsena varastin naapurin puusta muutaman omenan, omenoiden omistajan valvova silmä osasi aina seurata minua rikospaikalta kotiin asti. Mutta kun nyt minulta varastetaan sekä nimi että omat tunnukseni, kukaan ei koskaan osaa kulkea varkaan polkua perille asti omaansa takaisin vaatimaan. Facebookin ja muiden sähköisten yhteisöjen omenavarkaat eivät jälkeä jätä. Eivät edes syömätöntä siemenkotaa saati kelvotonta kantaa.
tiistai 12. marraskuuta 2013
Märkää persettä ja liian vähän viinaa
Olivat ennen miesten metsästysreissut kovinkin kosteita reissuja. Sorsastamaan ei lähdetty tyhjin repuin saati kuivin suin. Tekipä linnustamaan lähtöä muuan Koski-Jussi ja valmisteli reppuun vähäiset viinaksensa, pullon perseet, kun oli edellisiltana tullut valmistelluksi metsästysreissua ja enää olivat rippeet juomista jäljellä. Mieli oli vähän pahana ja pääkipuinen kiukkukin karvasti muuten niin kuulasta päivää. Heitti mies yksipiippuisen haulikkonsa olalleen ja nyökähti vastenmielisesti matkaan.
Tuli Koski-Jussia vastaan nuorten metsästäjien joukko ja kovasti huvitti heitä miehen muoto ja olemus.
- Meinaat pärjätä sorsaparville ykspiippuisella.
Mies ei vilkaissutkaan nuorukaisiin, vaan tokaisi ykskantaan ja yrmeänä kuin edellisillan rellestystä harmitellen.
- Nuo vähäset viinat saa juotua ykspiippusellakin.
Sotien jälkeen oli kaikesta pula. Kahvia ei ollut ja imelän puute vaivasi kansaa, kun sokerikin oli vaihtunut sakkariiniin. Mutta vähitellen katosi kurjuus, kun kauppoihin ilmestyivät niin kahvit kuin toppasokeritkin. Toppasokeria sai ostaa myös palasina. Toppa oli kartion muotoinen sokerimöhkäle, josta sokerisaksilla murjottiin irti palanen kerrallaan makeahimoisiin suihin. Kun huippu oli myyty ja syöty, jäljelle jäi kostea ja pehmeä pohja, topan perse, jota pidettiin toisen luokan tavarana.
Lähettipä muuan muori aikamiespoikansa kauppaan sokeria ostamaan ja kun tämä tuli takaisin kotiin, oli muori kovasti pettynyt tuomisiin. Oli kauppiaan rouva myynyt pojalle pehmeää ja tahmeaa topanpohjaa. Se ketkuli. Lähti muori siitä paikasta sivakoimaan kauppiaan luokse mielessään sangen suorat sanat.
Heleästi helähti kaupan ovilasi, kun muori saatteli kiukkuisen nahkean olemuksensa tiskin taakse ja siltä seisomalta kailotti koko kylän kuullen kauppiaan rouvalle.
- Sinä taas sitä märkää persettä menit meijän pojalle tarjoomaan.
Tuli Koski-Jussia vastaan nuorten metsästäjien joukko ja kovasti huvitti heitä miehen muoto ja olemus.
- Meinaat pärjätä sorsaparville ykspiippuisella.
Mies ei vilkaissutkaan nuorukaisiin, vaan tokaisi ykskantaan ja yrmeänä kuin edellisillan rellestystä harmitellen.
- Nuo vähäset viinat saa juotua ykspiippusellakin.
Sotien jälkeen oli kaikesta pula. Kahvia ei ollut ja imelän puute vaivasi kansaa, kun sokerikin oli vaihtunut sakkariiniin. Mutta vähitellen katosi kurjuus, kun kauppoihin ilmestyivät niin kahvit kuin toppasokeritkin. Toppasokeria sai ostaa myös palasina. Toppa oli kartion muotoinen sokerimöhkäle, josta sokerisaksilla murjottiin irti palanen kerrallaan makeahimoisiin suihin. Kun huippu oli myyty ja syöty, jäljelle jäi kostea ja pehmeä pohja, topan perse, jota pidettiin toisen luokan tavarana.
Lähettipä muuan muori aikamiespoikansa kauppaan sokeria ostamaan ja kun tämä tuli takaisin kotiin, oli muori kovasti pettynyt tuomisiin. Oli kauppiaan rouva myynyt pojalle pehmeää ja tahmeaa topanpohjaa. Se ketkuli. Lähti muori siitä paikasta sivakoimaan kauppiaan luokse mielessään sangen suorat sanat.
Heleästi helähti kaupan ovilasi, kun muori saatteli kiukkuisen nahkean olemuksensa tiskin taakse ja siltä seisomalta kailotti koko kylän kuullen kauppiaan rouvalle.
- Sinä taas sitä märkää persettä menit meijän pojalle tarjoomaan.
keskiviikko 30. lokakuuta 2013
Julkisivun sokeat värit
Aamukahvipaikkani naapuriin on rakennettu uusi, kolmikerroksinen pankki- ja asuintalo. Talo sopii hyvin pieneen maalaiskaupunkiin. Se ei ole liian pramea eikä liian halvan ja muovisen näköinen. Punatiilinen talo on saanut arkkitehdin ajatuksissa tuekseen vahvaa mustaa ja kepeää oranssia. Jonkun mielestä musta on liian raskas, toisen mielestä se on hyvinkin tyylikäs lisä vahvistamaan jo ennestään jämäkkää tiilistä kokonaisuutta.
Istuipa aamukahvipöydässä tuon uuden talon naapuriyrittäjä sekä kaupungin julkisivuista vastaavan lautakunnan puheenjohtaja. Hän ehdotti yrittäjälle, että tämä maalaisi oman liiketalonsa valkoiset osat myös mustiksi. Näin rakennukset sopisivat vieläkin paremmin keskenään samalle puolelle katua. Yrittäjä tunsi hyvin lautakunnan puheenjohtajan ja tiesi myös hänen fyysisen puutteensa, joka ei maalauskommenttiaan millään tavalla puoltanut. Niinpä yrittäjä haki meiltä muilta kahvipöydässä istujilta tukea.
- Jumalauta tuo pistää minut maalaamaan yli kaksikymmentä vuotta sitten rakennetun talon ja sanoo, että se passaa sen jälkeen paremmin maisemaan. Julkisivulautakunnan puheenjohtaja, värisokea mies. Ei mansikkaa nurmikosta erota.
Istuipa aamukahvipöydässä tuon uuden talon naapuriyrittäjä sekä kaupungin julkisivuista vastaavan lautakunnan puheenjohtaja. Hän ehdotti yrittäjälle, että tämä maalaisi oman liiketalonsa valkoiset osat myös mustiksi. Näin rakennukset sopisivat vieläkin paremmin keskenään samalle puolelle katua. Yrittäjä tunsi hyvin lautakunnan puheenjohtajan ja tiesi myös hänen fyysisen puutteensa, joka ei maalauskommenttiaan millään tavalla puoltanut. Niinpä yrittäjä haki meiltä muilta kahvipöydässä istujilta tukea.
- Jumalauta tuo pistää minut maalaamaan yli kaksikymmentä vuotta sitten rakennetun talon ja sanoo, että se passaa sen jälkeen paremmin maisemaan. Julkisivulautakunnan puheenjohtaja, värisokea mies. Ei mansikkaa nurmikosta erota.
tiistai 29. lokakuuta 2013
Häkää pöntössä jos toisessakin
Ikärasisti viedään käräjätupaan ja tälle lätkäistään tuntuvat sakot. Oppii mokoma syrjimään aikuista ja kokenutta työnhakijaa. Ja jos opettaja irtisanotaan virastaan vain sen vuoksi, että tältä pääsee pieru silloin tällöin kesken tunnin, saa erotodistuksen kirjoittaja kuulla semmoista huutia kansalaisten kidoista, jotta tukka pyrkii putkelle puneutumaan. Vanhaa ei saa sortaa sen takia, että on vanha ja joskus vähän harva ja hatara.
Vaan nytpä onkin taas EU päättänyt panna toimeen sellaiset päästörajat, ettei vanhalla ja päästöistään löysällä olekaan enää kilpailussa virkaa. Suomessa on kuulemma noin 3000 linja-autoa, jotka eivät täytä uusia päästörajoja ja nuo muuten niin mainiossa liikekunnossa olevat kuljettimet ovat kelvottomia osallistumaan tarjouskilpailuihin halutuista matkustajista. Jos siis liikennöitsijät tahtovat olla kisaamassa asiakkaistaan, heidän pitää hyljätä kaikki nuo 3000 linja-autoa ja hankkia niiden tilalle uudet. Hmmm.
Linja-autojen keski-ikä saattaa oman arvioni mukaan olla parikymmentä vuotta. Voipi se olla kolmekymmentäkin. Jos nuo 3000 hyväkuntoista linja-autoa ajettaisiin loppuun asti, ne olisivat poissa liikenteestä viimeistään vuonna 2033. Niin uskon. Ja suurin osa luonnollisesti jo aikaisemminkin, eri ikäisiä kun ovat. Tuossa ajassa maapallo ei pelastu eikä tuhoudu, ei muutu maailma kasvihuoneeksi saati jäädy kivikovaksi kalikaksi. Kun noiden 3000 auton tilalle tehdään 3000 aivan uutta autoa, kun nuo 3000 autoa lahoavat pelloilla, kun nuo 3000 vanhaa autoa siirtyvät ehkä muihin töihin ja niiden tilalle tulee lisää 3000 uutta autoa, mihin laskelmaan mahtanee perustua päästöjen väheneminen.
Ukko Ylijumala antoi ihmiselle järjen päähän, jotta tämä sitä viisaasti käyttäisi. Mutta minkä hemmetin takia hän sitten sulki luomaltaan toisen silmän ja sammutti valot ja pisti virastoon istumaan? Meni kenties häkä päähän tai pakokaasu sieraimiin Luojalta - ja kohta jo Luojan luomalta.
Vaan nytpä onkin taas EU päättänyt panna toimeen sellaiset päästörajat, ettei vanhalla ja päästöistään löysällä olekaan enää kilpailussa virkaa. Suomessa on kuulemma noin 3000 linja-autoa, jotka eivät täytä uusia päästörajoja ja nuo muuten niin mainiossa liikekunnossa olevat kuljettimet ovat kelvottomia osallistumaan tarjouskilpailuihin halutuista matkustajista. Jos siis liikennöitsijät tahtovat olla kisaamassa asiakkaistaan, heidän pitää hyljätä kaikki nuo 3000 linja-autoa ja hankkia niiden tilalle uudet. Hmmm.
Linja-autojen keski-ikä saattaa oman arvioni mukaan olla parikymmentä vuotta. Voipi se olla kolmekymmentäkin. Jos nuo 3000 hyväkuntoista linja-autoa ajettaisiin loppuun asti, ne olisivat poissa liikenteestä viimeistään vuonna 2033. Niin uskon. Ja suurin osa luonnollisesti jo aikaisemminkin, eri ikäisiä kun ovat. Tuossa ajassa maapallo ei pelastu eikä tuhoudu, ei muutu maailma kasvihuoneeksi saati jäädy kivikovaksi kalikaksi. Kun noiden 3000 auton tilalle tehdään 3000 aivan uutta autoa, kun nuo 3000 autoa lahoavat pelloilla, kun nuo 3000 vanhaa autoa siirtyvät ehkä muihin töihin ja niiden tilalle tulee lisää 3000 uutta autoa, mihin laskelmaan mahtanee perustua päästöjen väheneminen.
Ukko Ylijumala antoi ihmiselle järjen päähän, jotta tämä sitä viisaasti käyttäisi. Mutta minkä hemmetin takia hän sitten sulki luomaltaan toisen silmän ja sammutti valot ja pisti virastoon istumaan? Meni kenties häkä päähän tai pakokaasu sieraimiin Luojalta - ja kohta jo Luojan luomalta.
tiistai 8. lokakuuta 2013
Kirkkoherran virhe
Nuori piikatyttö halusi muuttaa toiselle paikkakunnalle aikaisempaa suurempaan ja parempaan taloon piikomaan. Hän käveli tekopitäjänsä kirkkoherranvirastoon ja pyysi kirkkoherraa kirjoittamaan hänelle henkilöllisyystodistuksen matkaan. Kun tyttö sitten ojensi paperin uuden kartanon isännälle, tämä katsahti tyttöä alta kulmain.
- Neidillä on lapsi. Niin tässä paperissa lukee.
Tyttö menin hämilleen, sillä ei hän ollut kuverttia avannut eikä todistustaan lukenut. Lasta hänellä ei ollut sen paremmin kuin miestäkään eikä hänen sänkyynsä saati kaikkein kalleimpaansa kukaan mies ollut koskaan päässyt vierailemaan. Itkua pidätellen lähti tyttö talosta takaisin omaan pitäjäänsä päiväkausien kävelyretkelle asiaa oikaisemaan. Palasi hän takaisin muutaman päivän kuluttua ja ojensi uuden paperin isännälleen. Tämä luki todistuksen ja katsoi tyttöä entistäkin hämmästyneempänä, istahti konttorinsa nahkaiselle tuolille, sytytti piippunsa ja vetäisi pitkät henkoset.
- Vai sillä tavalla.
Olipa oman pitäjän kirkkoherra laiskuuttaan jättänyt kokonaan uuden todistuksen kirjoittamatta ja lisännyt jo aiemmin kirjoittamansa paperin alakulmaan yhden lauseen lisää. "Lapsi on minun virheeni."
- Neidillä on lapsi. Niin tässä paperissa lukee.
Tyttö menin hämilleen, sillä ei hän ollut kuverttia avannut eikä todistustaan lukenut. Lasta hänellä ei ollut sen paremmin kuin miestäkään eikä hänen sänkyynsä saati kaikkein kalleimpaansa kukaan mies ollut koskaan päässyt vierailemaan. Itkua pidätellen lähti tyttö talosta takaisin omaan pitäjäänsä päiväkausien kävelyretkelle asiaa oikaisemaan. Palasi hän takaisin muutaman päivän kuluttua ja ojensi uuden paperin isännälleen. Tämä luki todistuksen ja katsoi tyttöä entistäkin hämmästyneempänä, istahti konttorinsa nahkaiselle tuolille, sytytti piippunsa ja vetäisi pitkät henkoset.
- Vai sillä tavalla.
Olipa oman pitäjän kirkkoherra laiskuuttaan jättänyt kokonaan uuden todistuksen kirjoittamatta ja lisännyt jo aiemmin kirjoittamansa paperin alakulmaan yhden lauseen lisää. "Lapsi on minun virheeni."
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)