Autokuumetta ja tulevaisuuden suunnittelua

Tapasin vanhan miehen, joka oli vakavasti sairastunut - autokuumeeseen. Sanoi, että vielä toki sillä entiselläkin autolla ajaisi, kun ei siinä ollut mittarissa vasta kuin reilut sisäänajokilometrit. Mutta autokaupan keskilattialla oli kuume iskenyt aiempaa suurempaan, tehokkaampaan, mukavampaan, kauniimpaan ja vain vähän kalliimpaan.
- Ajais sitä tuolla vanhallakin vielä, mutta saisipa kuitenkin kerran elämässä ajaa kunnon autolla.

Niin tuumasi mies ja kehui lattiasta kattoon näkemänsä auton, tuumasi ja vertasi välirahaa. Värikin oli ollut varsin kaunis. Hän odotti minulta kommenttia. Sanoin, että mies virkkui aina unelmista, tuli terveemmäksi haaveista ja sai uutta elinvoimaa, kun alkoi taas väkevästi haluta jotakin. Miehen pitää haluta, miehen pitää toivoa, miehen pitää elää, kunnes kuolema korjaa.

Istuimme tovin unelmien kanssa yhdessä. Oli hetki hiljaista. Keinutuolin jalka natisutti lattiaa ja jääkaapin moottori hurisi helteisessä iltapäivässä. Ukkosen vaimea kumu kuului hyvin kaukaa. Vanha mies katsoi ulos ikkunasta ja heltyi herkästi taas puhumaan.
- Ostin minä sitten hautapaikan itselleni.

Muuta ei puhuttu. Unelmoitiin tovi iltapäivän kosteassa kuumuudessa ja tehtiin tulevaisuuden suunnitelmia. Miesten kesken.

Uusi raamatunkertomus

Tuli Syyrian maakuntaan kenenkähän nyt siellä ollessakaan maaherrana muuan oikeamielinen mies levittämään Jumalan sanaa ja istui majatalon terassille ja tahtoi teetä pöytäänsä. Majatalossa työssä ollut nuorukainen tunsi miehen vihamieliseksi eikä suostunut tälle teetä tarjoamaan, ei vaikka Jumala uudestaan maan päälle tulisi. Kiivastui tuosta Jumalan sanansaattaja ja tempaisi nuorukaisen mukaansa, vei hänet aasinsa selkään ja kuljetti ystävineen pois kylästä. Mutta palasi hän pian takaisin ja aasin selässä oli sidottuna nuorukainen paitansa pään yli vedettynä.

Talutti mies aasinsa keskelle aukiota ja huusi kaikki kuulevat katsomaan, miten uskottomille ja Jumalan pilkkaajille kävisi. Oli lausunut nuorukainen turhaan Herransa nimen ja siitä ei rankaisematta voinut vieras mies, Jumalan sanansaattaja väkineen kuulla. Vaati mies vielä nuorukaisen isän ja äidin vierelleen, työnsi miekkansa nuorukaisen suuhun ja puhkaisi tämän pään. Vielä hän työnsi tikarinsa nuorukaisen niskaan. Niin kaatui nuorukainen kuolleena maahan äitinsä ja isänsä jalkojen juureen.

Niin oli kiivas ja oikeamielinen tuo Jumalan sanansaattaja ja katsoi häntä korkeuksista hämmästyneenä Jumala. Vaan ei voinut puuttua lähettiläänsä toimiin, kun oli ihmiselle vapaat kädet antanut maata asuttaa ja sanaa julistaa kukin ymmärryksensä ja tahtonsa mukaan. Minkäs sille.

14-vuotias poika tapettiin islamin loukkaamisesta

Tiistai 18.6.2013 klo 00.16

Teinipoika sai surmansa kieltäydyttyään kahvin tarjoilusta.

Kun 14-vuotiasta poikaa pyydettiin Syyrian Aleppo-kaupungissa tuomaan hänen asiakkaalleen kahvia, kieltäytyi poika, sanoen "Vaikka [profeetta] Mohammed palaisi takaisin, en tuo. "

Kahden Syyrian oppositioryhmän, Syyrian Observatory for Human Rights ja Aleppo Media Centerin, mukaan pojan kieltäytyminen johti tämän surmaamiseen.

Lähde ei kerro, miksi poika ei halunnut tarjota asiakkaalleen kahvia. On kuitenkin ilmeistä, että islamistikapinalliset ottivat vetoamisen Mohammediin loukkauksena profeettaa kohtaan.

Ryhmä islamistikapinallisia nappasi pojan autonsa kyytiin. ABC Newsin mukaan kaappaajat olivat palanneet paikalle pojan kanssa paita käärittynä tämän pään ympärille.

He odottivat, että ihmisjoukko oli kerääntynyt paikalle, jonka jälkeen he tiedottivat arabiaksi, että poika oli pilkannut Jumalaa. Kapinalliset myös uhkasivat, että jokainen niin tekevä jakaisi pojan kohtalon. Sitten he ampuivat poikaa suuhun ja kaulaan niin, että väkijoukossa seisoneet pojan vanhemmatkin näkivät sen.

Google-mainokset

Asu Oulussa kuin saaressa
Kuin saari Toppilansalmen rannalla, Salmenrannan Laine.
Rakennusteho.fi/oulu

Syyriasta on The Washintong Postin mukaan raportoitu vastaavia tapauksia aiemminkin. Sen mukaan ne ovat merkki ääriliikkeiden sisäisestä kapinasta, joka alkoi yli kaksi vuotta sitten pyrkimyksenä syrjäyttää presidentti Bashar al-Assad ja vakiinnuttaa demokratia maahan.

LOTTA KVIST
lotta.kvist@ilmedia.fi

Verkkoa kutomassa

Näin nuoren naisen istuvan lähteen reunalla ja katsovan alas. Ei hän lähteestä etsinyt tulevaa saati mennyttä puolisoaan, ei ennusmerkkejä tulevasta, ei etsinyt sammakoksi muuttunutta prinssiään, tuskin huomasi koko lähdettä. Alas katsoissaan hän tviittasi älykännykällään tai moikkasi kavereitaan facebookissa tai lähetti tekstiviestiä ystävälleen tai kenties rakastetulleen. Hän ei ollut missään nimessä yksin ja häirittävissä. Hän ei ulkoisesti kaivannut ketään, vaan oli yhteisönsä jäsenenä torin kupeessa lähteen reunalla. Hänen huulensa eivät liikkuneet, mutta hän kuitenkin jutteli, seurusteli, kommentoi, osallistui - tai luulotteliko vain.

Kun nuoruuteni päivinä neitonen istuskeli puiston penkillä tai baarissa, saatoin kuvitella hänen odottaneen jotakuta tai vain olleen. Jos varttitunnin odottelemisen jälkeen ketään ei näkynyt mailla saati halmeilla, uskalsin olettaa hänen vain yksikseen kuluttaneen aikaa. Niinpä lyhyen ja alkeellisen päättelyketjun läpäistyäni saatoin lähestyä neitokaista juttelutarkoituksessa melkoisen varmana, että hän saattaisi keskittyä tuolla hetkellä vain minun kohtaamiseeni. Välissämme eivät olleet sosiaaliset verkostot, virtuaaliset joukot saati iltapäivälehdet, tv-uutiset, soittolistat...

- Moi. Mistä oot ku en ennen sua oo nähny?
- Lampilta.
- Mitä sä ootat?
- Emmitään.
- Lähetään meille kuunteleen levyjä.
- Joo.

Noin minä muistelen ennen olleen kaiken niin mutkatonta, kun sosiaalinen verkko piti kutoa reaaliaikaisesti paikalla olleista ihmisistä ilman minkäänlaista ennakkosuunnittelua tai valmista hakutulosta intuition mukaan. Verkko tosin oli suurireikäinen ja harvasilmäinen ja keskustelun viimeinen sana muovautui usein joksikin muuksikin kuin jooksi. Aina ei levyjä kuunneltu eikä kahveja keitelty, mutta verkkoa kudottiin harvakseltaan kukin taitojensa ja uskalluksensa mukaan, minkä kukin elämän repimien reikien paikkaamiselta ehti - vai luulottelenko vain.

Ei kyllä ja jatkuvasti jees

"Mä sanon viimeisen sanani ja se on EI." Noin laittoi ehdottomasti Maija Vilkkumaa ajatuksen vilkkumaan ja kielsi kaiken. Mutta minäpä tiedän miehen, joka aikoinaan vastasi aina KYLLÄ ja menetti sitä mukaan päivän työnsä. Tuo mies harrasti säveltämistä ja sävelmien muistiin merkitsemistä ja soitti viulua omaksi ja hyvin monien muidenkin iloksi. Saipa mies sitten ajatuksen hankkia itselleen tietokoneohjelman nuotinnusta varten.

Ohjelma asennettiin koneelle ja myyjä antoi alkuopastuksen:"Step pai step vaan mennään ja hyväksytään aina edellinen tosta noin ja painetaan enteriä tosta noin ja..."

Jopa vain kätevästi kävi säveltäminen ja nuottien muistiinmerkitseminen. Alkoi mies täyttää nuottiviivastoa mieleisillään merkeillä ja painoi aina välillä enteriä ja meni step pai step. Vaan kun oli päivä illassa, ei koneelle ollut tallentunut nuotin nuottia. Ei edes pientä taukoa, vaikkei mies ollut hetkeäkään hellittänyt konetta ja ohjelmaa otteestaan.

"On se kummaa, ettei jälkeäkään koneelle jää, vaikka minä koko ajan painan jees."

Metsän omistusta

Monet omistavat metsää. Toinen siellä ja toinen täällä. Mänty näyttää etelässä kutakuinkin samalta kuin vähän pohjoisempana, ja kokonaiset metsätkin ovat aikalailla saman oloisia. Puuteollisuuden raaka-ainetta kasvaa siis kautta maan lähes yhtenäisenä metsänä. Mutta tuo yhtenäinen, valtakunnan rajalta rajalle ulottuva metsä on lohkottu palstoihin ja joku omistaa jonkun ja joku toinen taas jonkun toisen palasen mukavaa metsää. Ja näistä paloista sitten myydään puita metsäteollisuuden tarpeisiin kuka minkäkin verran ja kuka mistäkin. Ja järeät puutavararekat ajelevat pitkin maata sinne tänne ja keräilevät tukkikuormia milloin mistäkin linja-autopysäkiltä tai metsäautoteitten varsilta sieltä täältä. Ei ole tuossa touhussa järjen häivääkään.

Mutta jos metsä olisikin kuin suuri pörssiyhtiö, jossa metsänomistajilla olisi tietty osuus merkittynä. Kun myynnin aika tulee, puuta voitaisiin ottaa sieltä, mistä sen kätevimmin ja edullisimmin saisi. Myyjälle merkitään myynnin määrä rekisteriin ja niin metsäomaisuus siltä osin vähenisi. Tai jos joku haluaa metsää lisää, hän merkkaa vain osuuksia itselleen ja hankkii metsäomistusta. Näin raskas tukkirekka- ja mestäkoneliikenne keskittyisi vain tiettyihin osiin maata kerrallaan ja matkat lyhenisivät ja järkevöityisivät. Jäisi myös joutava metsien kyttääminen vähemmälle, kun voisi keskittyä itse asiaan eli metsäosan omistamiseen, ei tietyn maapalan omistamiseen. Eihän kukaan oleta omistavansa tiettyä osaa pörssiyhtiöstä, vaan tietyn arvon siitä. Sama asia.

Pakko saada kaatolupa -neva

Jossakin päin Suomea on vielä paikka, jossa susi on tähän päivään saakka saanut elää rauhallista ja turvallista elämää vailla tulta syökseviä kiväärejä tai äkäisesti ulvovia moottorikelkkoja. Siellä se on jolkotellut erämaan kätköissä vuosituhansia, maailman luomisesta lähtien - tai ainakin melkein. Tai ainakin niin kauan kuin suomalaisissa vankiloissa on liikennemerkkejä leikattu ja stanssattu ja mustavalkoiseksi maalattu.

SUSINEVA

Niin lukee liikenneviitassa. Mutta eipä lue kauan. Äkäiset ja lapsistaan huolestuneet kyläläiset ovat jo lähettäneet liikenneministeriöön monissa tuumin allakirjoitetun vetoomuksen ja samalla hakemuksen, jotta mokoma susi saadaan pois päiviltä viitastakin. Eihän sen ohi uskalla kukaan pimeällä ja pakkasella kulkea, kun se siinä hiekkatien varressa seisoo pystypäin kuin...jääköön nyt sanomatta ainakin se. Ei parane opastaa susia mokomalla viitalla nevalle, kun sinne sitä latuakin on liikuntatoimen kanssa suunniteltu. Ihmisen pitää saada turvallisesti liikkua nevalla. Onhan se nyt laitapeliä, jos pitää maailmassa petoja pelätä tai suden takia jättää hiihtolenkki heittämättä. Henki pois vain.

Mutta uusi nimi on jo keksitty ja tarvitaan vaan enää lupa laittaa merkki paikalleen vanhan tilalle. Uudessa merkissä lukee turvallisesti

SAATIINHAN SE KAATOLUPA SILLEKIN -NEVA.

Maailma muuttuu näin turvalliseksi meille kaikille.

KONTIO-saappaat = KARHUNTALJA-kumpparit
TAMPEREEN ILVES = TAMPEREEN NIITÄ ON AIVAN LIIKAA
OULUN KÄRPÄT = OULUN LOUKKUUN VAAN NE SYÖVÄT LINNUNPOJAT
LAHDEN PELIKANS = LAHDEN EIHÄN NIITÄ EDES OLE SUOMESSA, MUTTA AMMUTTAIS POIS JOS OIS
SIPOON SUDET = SIBBO MÅSTE SKJUTA BORT

Jopas onkin turvallista nyt kulkea luonnossa, kun ei ole enää sitä luontoa eikä joutavia elukoita ihmisen kiusana.

Talvi ilman pottukattilaa

Olen ollut hiljainen koko talven. Suuret ajatukset ovat kulkeneet pääni päästä päähän, muttei minulla ole ollut mitään sanottavaa. Olen ollut kuin höyryveturi ilman ääntä, kisko ilman kolinaa, pilli ilman sointia. Olen ollut kurki mahahöyheniä myöten jäisessä suossa, joutsen räpyläjaloistani lampeen jäätyneenä, tikka nokka puuhun uponneena, majava raudoissa - karhu pesän piilossa. Mutta ehkäpä kesä minut taas kohta herättää.
Vaan pitkä on ollut tämän kevään tulo, hidas kuin käärmeen liike hangella. Niinpä en suuresti minäkään kiirettä pidä, vaan heräilen varovasti, tunnustelen, nuolen kieleni kiinni jäiseen rautaan ja jatkan hiljaisena ylös nousemista kieli kovasta koetuksesta ruvella ja verissä nahoin. Jutellaan sitten, kun on kesä. Puhellaan jäätelökioskilla, haastellaan huurteisen tuopposen äärellä aurinkoisella terassilla ja annetaan puheen tulla.
Olen ollut hiljainen koko talven, puhetta paossa, kun ei ole ollut mitään sanottavaa.
Hemppo. Hemppo. Hemppo. Poteito. Poteito. Poteito. Talvi ilman harrikkaa ei kielen kantoja irrota;-)